Yleinen

5 viikkoa, 4 Väli-Amerikan maata

12.2.2017

Matkakumppanillani oli melkoisen tiukka deadline: pitäisi ehtiä Cancunista Managuaan 30 päivässä. Välimatkaa on noin 1600 kilometriä, ja reitti kulkisi periaatteessa kuuden valtion läpi. Päätimme petkuhuiputtaa vähän ja hyppäsimme Guatemala Cityssä lentokoneeseen, kun kerran kuudellakympillä sai liput Managuaan. Säästyimme kolmelta tuskaiselta maarajanylitykseltä, lukemattomilta tunneilta bussissa ja kuumotukselta, onko passi vielä tallessa. Raukkamainen veto, mutta ehkä se kannatti.

Vastaiskuna alun tappotahdille on nyt vetänyt ihan rehellistä lonkkaa Ometepen saarella viisi päivää, ja vielä on muutama jäljellä. Voisihan Nicaraguasta nähdä muutakin kuin tämän biitsin ja pari tulivuorta, mutta aina ei jaksa reissussakaan. Onkin mukavaa nyt vilkaista takapeiliin, mistä maisemista olen tulossa, koska olen suunnitellut myös tulevaa viime aikoina ihan täysiä.

Pohjoisempaan matka käy, kun kevät etenee, mutta siitä lisää vähän myöhemmin.

P1580545
P1580469
P1580439
P1580554

Meksiko

Toistaiseksi pahimmat vastoinkäymiset on selätetty jo alkumatkasta. Korvaongelmia, revittyjä viisaudenhampaita, eksymisiä, peruttuja hotellihuoneita ja minulle varmaan pahin isku oli seuraksemme ekaksi viikoksi innostuneen kaverin lennon myöhästyminen vuorokaudella. Vuorokaudella. Istuskelin yksin meidän kahden Airbnb-kämpän punkalla ja mietin, että tuleekohan tästäkään nyt taas yhtään mitään. Cancunin hotellihelvetti kuvotti, mutta toisena ilta downtownissa tacoja natustellessa ensimmäinen tyytyväinen hymy hiipi poskille.

Oli viisasta (ja halpojen lentojen takia itsestäänselvää) aloittaa Meksikosta. Turisteihin on totuttu, muita länkkäreitä riittää ja elintaso on selvästi korkeampi kuin esimerkiksi Guatemalassa ja Nicaraguassa. Kuitenkin huomaa heti, ettei olla enää Euroopassa. Tulumista lähtiessä kurkkuun nousi jäinen möntti, kun katselin roskissa uiskentelevia aaltopeltihökkeleitä. Nyt olen oppinut, että aaltopellistäkin pistää esiin satelliittiantenni, vaikka kanat ja taaperot juoksentelisivat pihalla ilman valvontaa. Sisällä kokataan avotulella, mutta samalla katsellaan jonkun älypuhelimesta Enrique Iglesiasin musiikkivideoita.

P1580745
P1580709
P1580700
P1580653

Belize

Chetumalin rannikkokaupungista matka jatkui vesitaksilla kohti erästä Belizen suosituimmista turistirysistä, Caye Caulkeria. Halusimme rentoa saarihengailua matkaohjelmaan, ja Caye sattui sopivasti reitin varrelle. Pääsimme siellä myös mukaan karibialaiseen letkeään elämänrytmiin, sillä Belize muistuttaa kulttuurisesti ja väestöllisesti enemmän Karibian saaria kuin muuta Väli-Amerikkaa. Reggae soi, valkoiset hymyt loistivat tummien kasvojen keskeltä ja uppopaistettua ruokaa kului siihen malliin, että viimeisenä aamuna ostin yli euron persikan ilonkyyneleet poskilla valuen. Mitään ei osaa arvostaa ennen kuin sen menettää, ei edes salaattia.

Vietimme Cayella viisi yötä, joista muistan snorklausretken lisäksi altaalla puljaamisen, meksikolaiseen klassikkokirjallisuuteen pettymisen ja rommin appelsiinimehulla. Yritimme lähteä uloskin eräänä iltana, mutta Cayen suosituin baari ammotti niin autiona, että se suljettiin jo puolenyön maissa.

P1590003
P1580960
P1580948
P1580883
P1590051

Guatemala

Belizestä lähtiessämme olimme aika huolissamme, ja ensimmäistä kertaa turvauduimme vaatteiden alle piilotettaviin raha- ja passikätköihin. Olimme kuulleet varsinkin guatemalalaisista busseista huolestuttavia tarinoita. Kuumottelimme Belize Citystä Floresiin kuin Madventuresin pojat yöaikaan rajanylityksissä ikään, vaikka rajalla meitä olikin vastassa maailman chillein tullisetä, joka jutusteli mukavia ja löi leiman passiin kysymättä yhtikäs mitään.

Bussit osoittautuivat epämukaviksi ja kuskit aika holtittomiksi, mutta emme kokeneet olevamme hengenvaarassa missään. Sen sijaan natustelimme mahtavaa katuruokaa, vierailimme ties kuinka monella suojelualueella ja kansallispuistossa, uiskentelimme luonnonvesissä ja paistoimme vaahtokarkkeja tulivuoren kuuman höyryn kolossa. Olihan Guatemalassa sitä villiäkin osastoa: rynkkymiehiä partioimassa katuja, huutelua, kuolleita eläimiä ja ihan liian paljon lapsia töissä.

Jos Guatemalasta jäi jokin asia päällimmäisenä mieleen äärettömän kauneuden lisäksi, niin odottelu. Seisoimme tienvarressa bussin toivossa varmaan yhteensä yli kymmenen tuntia. Erinomaista kärsivällisyysharjoitusta! Ja aina voi hakea kioskista huikean puffettiakin paremman puffet-kopiojätskin. Niitäkin meni takuulla yli kymmenen…

P1590173
P1590157
P1590145
P1590127

Nicaragua

Jos meillä olikin ajatuksena, että kuumottelu loppuu sitten Guatemalassa, niin väärässä olimme ainakin. Vietimme ensimmäisen yön mukavassa pikku majatalossa lentokentän lähistöllä – eli täyteen ahdetussa slummissa. Managua on juuri niin meluisa, ruuhkainen, sekava ja sotkuinen kuin vain monen miljoonan asukkaan köyhältä kaupungilta voi odottaa. Muutenkaan Väli-Amerikan pääkaupungeissa ei taida olla niin paljon nähtävää, että niissä kannattaisi vanheta, ellei sitten halua tutkia kaaoksen kuvioita ja heittäytyä virtaan. Minussa ei tätä intohimoa ole, joten jatkoimme riemukkaan neonkeltaisella chicken busilla kohti kolonialismikaupunki Granadaa.

Yhteiset viimeiset päivät käytettiin neljässä viikossa parhaiksi todettuihin reissustrategioihin: jäätelö-övereihin, uimiseen, riippumatossa chillaamiseen ja espanjalaisen munakkaan kokkailuun. Kun Jutan ja minun yhteinen aika sitten loppui, suuntasin 200 kilometriä pitkän Nicaragua-järven suurimmalle ja kuuluisimmalle saarelle Ometepelle, jossa nysvään edelleen. Ensin en oikein saanut Nicaraguasta mitään otetta ja kaipasin aiempiin reissumaihin, mutta nyt olen ihastunut. Ihan pikkuisen. Irti juoksenteleviin possuihin, tiiliteihin, rannalla kieriskeleviin hevosiin ja jopa sähkökatkoihin. Eilen sain sellaisen aikana loppuun motivaatiokirjeen maisterihakuun!

Nicaraguan jälkeen vuorossa on luonnollisesti Costa Rica ja Panama, joissa tahtini hidastuu mukavan leppoisaksi. Toivottavasti. Näillä näkymin Väli-Amerikka jää taakse 30.3, josta matka jatkuu pohjoiseen, mutta pysyy matkana – ei Suomea siis vieläkään kuvioihin!


Seuraa Alpenglowia Facebookissa, Instagramissa ja Snapchatissa @sunnamailmmis!

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Johanna @ Out of Office 12.2.2017 at 21:22

    Voi hurja minkälaisen seikkailun silmässä olet! Mulla puntti tutisee täällä jo tätä tarinaasi lukiessani. Seuraan sinua täällä peukut pystyssä.

    Tuolla lehmärannalla olisin kyllä ollut pääsemättömissä. Ehkä ainoa kansoitettu biitsi jossa viihtyisin :)

    Mutta köyhyys ja kurjuus, se riipaisee kyllä. Ja oman elämänkokemukseni mukaan riipaisee pahemmin vuosi vuodelta.

    • Reply Sunna 13.2.2017 at 03:37

      Kiitos, yritetään säilyä yhtenä ehjänä ja toimivana palana! :) Täällä Nicaraguassa on selvästi tapana vuorotella rannan herruudesta elukoiden ja ihmisten kesken. Samassa lutakossa ui autuaasti hevoset ja turistit.
      Varmaan pitäisi olla ihan sydämetön, ettei alkaisi tiedostaa täällä omia etuoikeuksiaan ja miettiä maailmanjärjestyksen epäreiluutta. Onneksi näkee kaunistakin.

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY 12.2.2017 at 21:29

    Jee, taas pääsin pieneksi hetkeksi Väli-Amerikkaan, kun lueskelin sun muistiinpanoja. :) Jännä kuulla, minne pohjoiseen meet. (Sano, että Kanadaan! :D)

    • Reply Sunna 13.2.2017 at 03:40

      Näitä seikkailuja onneksi vielä riittää, ärsyttävää vaan, kun netti ei riitä isompien kuvamäärien lataamiseen. No Kanadaan tietty, mistä arvasit! ;)

    Leave a Reply