Yleinen

Semuc Champey ja kyytiä häntäluulle

10.2.2017

Ylitimme Belizen ja Guatemalan välisen rajan mukavien puolalaistyttöjen kanssa, ja he suosittelivat – ei, vaativat – että vierailisimme Semuc Champeyssa. Jos rehellisiä ollaan, en todellakaan muistanut paikan nimeä silloin, mutta törmäsimme siihen, kun päätimme siirtyä Floresista kohti etelää. Lanquin, kylä, jonka lähellä tämä maaginen luonnonihme sijaitsee, kun oli tökätty kartalla aika lailla kahden must-see-kohteemme eli Floresin ja Antiguan puoliväliin. Parin yön paussi siinä siis!

Jutta vesipetona intoili maailman kenties kauneimmista luonnon uima-altaista, minua taas innosti… no, ei oikein mikään. En ole kai sitten vesi-ihmisiä. Mutta olipahan siellä nättiä sademetsää ja vuoriakin!

P1580935
P1580942
P1580933
P1580932
P1580925

Semuc Champey on kansallispuisto, jonne kaikki Guatemalan läpi suhaavat turistit pakkautuvat nautiskelemaan porottavasta auringosta, viileistä altaista ja hämmästyttävän turkoosista vedestä. Myös kaljakellunta viedään täällä ihan uudelle tasolle: traktorin sisäkumilla voi seilata jokea tuntikausia kaljat kylmäpussissa. Voi jea! Tuo jäi tekemättä, mutta olisi kyllä huvittanut.

Kansallispuiston portilla tosin törmää Väli-Amerikan käveleviin moraaleihin eli lapsiin, jotka kauppaavat snackseja, liian laihoihin ja luimuihin koiriin ja toisiaan raivokkaasti nyppiviin kanoihin. Kun on maksanut noin kahdeksaa euroa vastaavan sisäänpääsymaksun ja sanonut kohteliaan no gracias jokaiseen oppaaksitarjoutumispyyntöön, saa jatkaa rauhassa aurinkorasvalla kyllästettyyn paratiisiin. Jos siis mieliala vielä kestää sen, että lilluu luonnonihmeessä tekemättä mitään, kun tietää, kuinka lähialueen pelloilla aherretaan tälläkin hetkellä.

Hieman paremman mielen saa sillä, että turreja kärräävät pick-upit ottavat rahat pois länkkäreiltä, paikalliset matkustavat ilmaiseksi.

P1580923
P1580919
P1580917
P1580915
P1580910
P1580908

Olimme fiksuja naisia ja lähdimme käymään ensin miradorilla, näköalapaikalla. Meillä ei ollut mitään käryä, kuinka pitkä matka sinne olisi, ja hyvä niin: marssi kestikin yli puoli tuntia. Ei siinä, mutta molemmat olivat pukeutuneet hellemekkoihin, ja israelilainen poikaporukka naureskeli meille täysin avoimesti. Sisulla, tuurilla jalkaan lyödyillä lenkkareilla ja vasta syöneinä kuitenkin jatkoimme matkaa, ja Jutan sanoin: ”näköalapaikoille nouseminen harvemmin harmittaa”. Ensin tiirailimme altaita lintuperspektiivistä, sitten laskeuduimme ja pulahdimme itse: aika täydellistä!

Jopa typerä mökötyspäiväni sai käänteen parempaan, ja liukastelin onnellisena kalkkikivikallioilla. Pikkuiset kalat näykkivät kuollutta ihoa varpaista, aurinko kärvensi nahkaa, muttei toki liiaksi, ja opas huikkasi nuorelle naiselle:

”Es un pescito, no un tiburón”, kun kala puraisi häntä jalasta.

Pikkukala vain, ei mikään hai!

jutta4

Sitten se ei-niin-vähäpätöinen ongelma: Semuc Champeyhin ei ihan noin vaan hurauteta turistibussilla mukavasti parissa tunnissa olusta siemaillen. Ehei, matka on sekä Floresista että Antiguasta noin 8 tunnin hirvittävä bussirytkytys, jonka aikana tulee tutuksi matkapahoinvointi, hiekkaa ja savua silmissä, kuolemanpelko ja bussin huonot jouset. Voisin – ja aionkin – kirjoittaa Väli-Amerikan busseille omistetun muistokirjoituksen otsikolla never agian eiku – mutta sitä odotellessa sanon vain, että on se saatana työmaa. Nautinnollinen, tuskainen, vaarallinen ja hurmaava, mutta työmaa.

Lanquinin kylästä viimeiset 10 kilometriä Semuc Champeyhin kyrrätään pick-upin lavalla hyvällä tuurilla autonrenkaiden ja huonolla elävien kanojen kanssa, ja aika kuvaavaa on se, että matkaan menee tunti.

Juostenkin olisit jo perillä.

En siis osaa edes sanoa, suosittelenko. Hurjastelu tuntuu välillä siltä, että nyt se loppu sitten koitti, mutta eivätköhän kuskitkin halua päästä kotiin vaimon ruuille illaksi. En kuitenkaan itse menisi uudestaan. On aika vaikeaa rentoutua luonnonaltaan reunalla, kun ajattelee jo kauhulla seuraavan aamun herätystä viideltä ja saapumista kohteeseen joskus. Meille matkan sanottiin ensin kestävän kuusi, sitten kymmenen tuntia, ja lopulta siihen meni kahdeksan.

Kun pääsin bussista, ostin ensimmäiseksi mangon ja olipa maar hyvää. Antigua kohteli meitä erinomaisesti, mutta se on jo täysin eri tarina!

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply