Yleinen

Miten sinä juhlit saamelaisten kansallispäivää?

6.2.2017

6.2, kovemmat bileet kuin 6.12.!

Toisesta tiesit varmasti, toisesta ehkä. Ja nyt kun päivämäärät on näin rinnastettu, niin todennäköisesti myös muistat saamelaisen kansallispäivän jatkossa.

Lapsena ne tarkoittivat aika lailla samaa. Koulussa nostettiin lippu, hoilattiin joku veisu, jossa oli vanhat hankalat sanat, ja saatiin hyvää ruokaa. Vähän isompana aloin huomata eroja: helmikuussa kaverit ja opettajat pukeutuivat gákteihin, kansallispukuihin, ja musiikki oli paljon tutumpaa. Suomalaista kansanmusiikkia ei Inarissa pahemmin kuunnella. Eikä helmikuussa tarvinnut katsella sitä mustavalkoista elokuvaa, joka sai kyyneleet isän silmäkulmiin.

Nykyisen minäkin vetistelen Tuntemattomalle, kun Finlandia kajahtaa tuhotun männyn yli.

Kuva: Suohpanterror

"Itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskeva yleissopimus tai ILO:n sopimus nro 169 on YK:n Kansainvälisen työjärjestön (ILO) vuonna 1989 laatima alkuperäis- ja heimokansoja koskeva yleissopimus. Sopimuksen tarkoitus on turvata alkuperäis- ja heimokansojen yhdenvertainen kohtelu muihin väestöryhmiin nähden sekä estää näiden kansojen kulttuurien ja kielten kuoleminen. Yleissopimus edellyttää valtioiden ryhtyvän toimiin kansojen kulttuurin, kielen sekä sosiaalisen ja taloudellisen aseman turvaamiseksi." (Wikipedia) Suomi ei ole ratifioinut ILO 169 -sopimusta.

Kävin vielä yläasteen ja lukion osittain saamenkielisessä opetuksessa ja kulttuurin ympäröimänä, ja tajusin vasta yliopistossa, että nämähän eivät olekaan tuttuja juttuja kaikille.

Oikeastaan kävi ilmi, ettei saamelaisalueen ulkopuolella tiedetä oikein mitään.

Kysyttiin, onko minulla lappalainen nimi. En ollut koskaan kuullut sanaa muussa kuin loukkaavassa käytössä aiemmin. Yritin sopertaa, että tuo on ikävä ilmaus, käytä mieluummin lappilaista, jos puhut Lapissa asuvasta, tai saamelaista, jos alkuperäiskansasta. Pahoitin monen mielen. Olin monille portti maailmaan, josta he eivät tienneet mitään ja sekin tuntui pahalta. Minä, joka nyt en oikeastaan edes ole saamelainen, mitä nyt puhun kieltä!

Ystäväni eivät tienneet saamelaisista laiskuuttaan tai epäkiinnostustaan. Suomen kouluissa ei yksinkertaisesti opeteta juuri mitään Euroopan ainoasta alkuperäiskansasta. Saatetaan ehkä mainita, että saamen kieliä on kolme, ja tässä kuva muutamasta lapsesta kansallispuvussa. Poroista kyllä tiedetään, mutta eiväthän ne suinkaan olleet kaikkien saamelaisten pääelinkeino.

Ihan ymmärrettävästi suomalaishallinto ei myöskään kerro sorrosta: hei, Amerikassa oli asiat pahemmin! Oman kansan virheitä on vaikeaa sisällyttää historiankirjoihin, varsikaan, jos niiden laajuutta ja syvyyttä ei vieläkään ymmärretä. Vielä 60- ja 70-luvulla syrjäkylien saamelaislapset vietiin suomalaisiin kouluihin, joissa heitä kiusattiin, he eivät saaneet puhua kieltään ja menettivät kosketuksen kieleen ja kulttuuriin. Osa on saanut äidinkielensä takaisin, osa ei, mutta arvet jäivät ainakin.

Vielä nykyisinkin Korkein hallinto-oikeus kävelee Saamelaiskäräjien päätösten yli, jos kokee ne suomalaisia vaarantaviksi. Päättäköön saamelaiset rauhassa kulttuuriapurahoista ja omiensa opetuksesta, kunhan eivät sotkeudu suuriin taloudellisiin ja poliittisiin kysymyksiin! Tästä ei uutisissa kerrota. Sen sijaan siitä kyllä, kun saamelaiset niin taas mielensä pahoittivat Miss Suomen tai Tanja Poutiaisen feikkisaamenpuvuista.

(Mikäli kulttuurinen hyväksikäyttö ja saamelaisuus kiinnostaa, lukaise tämä Emmi Nuorgamin kirjoitus.)

Malliesimerkkejä kulttuurisesta omimisesta: uransa päätöstä juhlistanut (ei-saamelainen) alppihiihtäjä Tanja Poutiainen poseerasi pilailupuodista hankitussa saamenpuvussa, samoin pilailupuodista hankitussa saamenpuvussa poseerasi missi Carola Miller ja näyttää niitä pukuja olevan myös kaupan pilailuvälinepuodissa. KUVA: Suohpanterror

Loppupeleissä kansallisvaltio on melkoisen tuore keksintö. Tämä olisi ihan hyvä muistaa.

Miten sitten voisi oppia lisää saamelaisuudesta, jos edes mahtava suomalainen peruskoulu ei näitä tietoja tarjoa?

Onneksi on internets, jälleen kerran.

Sano se saameksi -sivusto tarjoilee modernin fraasisanakirjan lisäksi esimerkiksi Pikaoppaan saamelaisuuteen, joka kertoo sinulle sen, mitä yläasteella olisi pitänyt. Opettajille ja muille lasten ja nuorten parissa työskenteleville sivusto myös tarjoaa työkaluja, joilla opettaa saamelaisuudesta.

Uutisia maailman ja saamelaisalueen asioista tarjoaa monella saamen kielellä Ođđasat, joka on myös tekstitetty suomeksi.

Räpin ystävien kannattaisi katsastaa Ailu Vallen ja Amocin tuotanto.

Saamelaisia elokuvia ja dokumentteja tuotetaan aika ahkerasti, ja juuri nyt Areenasta voi katsoa esimerkiksi kolttasaamelaisen Kuunmetsän Kaisan. Mikäli alkuperäiskansojen elokuva jää kiinnostamaan enemmän, Inarissa järjestetään vuosittain tammikuussa Skábmagovat-festivaali (Kaamoskuvat), jonne saapuu leffavieraita aina Uudesta-Seelannista, Venäjältä ja Kanadasta asti – ja vaikka mistä muualta.

Tämän postauksen kuvitus on lainattu Suohpanterror-taiteilijakollektiivilta, joka nostaa epäkohtia esiin. Heidän taiteensa sopii niin Kiasmaan kuin graffiteihin Pohjois-Lapissa. Pidähän silmät auki, kun ajelet nelostietä pohjoiseen: tiekylttien takaa löytyy usein yllätyksiä!

Mikäli haluaa perehtyä saamelaisuuteen syvemmin ja jopa akateemisemmin, Oulun yliopiston Giellagas-instituutin Veli-Pekka Lehtola on kirjoittanut useita saamelaisia koskevia tieteellisiä artikkeleita. Hänen 2015 ilmestynyt Saamelaiskiista-kirjansa on suurellekin yleisölle sulavaa luettavaa saamelaismääritelmästä, saamelaisten oikeuksista Suomessa ja laillisista kiistoista Saamelaiskäräjien ja suomalaishallinnon välillä.

Buori álbmotbeaivvi buohkaide!

PS Mikäli aihe kiinnostaa lisää, voin vinkkailla enemmän lähteitä, kirjallisuutta ja muuta aineistoa. Identiteetti- ja kulttuurikysymyksiin en voi vastata, mutta voin löytää ihmisen, joka voi.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply