Suomen suurin matkablogiyhteisö
Yleinen

Belizen Caye Caulker – hitti vai huti?

23.1.2017

32 kilometriä Belize Citystä, muutaman tunnin lauttamatka Meksikosta. Etsimme reilun kuukauden Väli-Amerikan kiertueemme yhteisosuudelle Jutan kanssa saarta, jolla ohjelmaan kuuluisi pelkkä chillaus. Käristäisimme nahkaa, snorklailisimme, uisimme kuin pikkuiset saukot ja nostaisimme välillä hedelmäisen rommidrinkin ilmaan.

Pohdimme pitkään Hondurasin Bay Islandsin ja jonkin belizeläisen saaren välillä. Belizeen vetäisi karibialainen tunnelma ja selkeästi parempi turvallisuustilanne, Hondurasiin taas pienemmät turistimassat ja edullisempi hintataso.

Sitten luin ulkoministeriön matkustustiedotteita Väli-Amerikan astetta hämärämpiin maihin, pyörin yhden yön sängyssä unettomana ja laitoin aamulla Jutalle viestiä, että eiköhän mennä Belizeen. Mieluummin vähän rahaa kuin kaikki rahat ja henki!

(Tosin ulkoministeriö on kunnostautunut kelpo kansalaisten pelottelussa. Ihan vaikka Ruotsin tiedotetta lukemalla saa kyllä pienen paniikkikohtauksen aikaan.)

P1580725
P1580591
P1580592
P1580598
P1580610
P1580613
P1580615

Caye Caulker ei tosiaan ole mikään luonnontilainen palmuparatiisi, vaikka löytyy sieltä läpitunkematonta mangroveakin, vaan Belizen toiseksi suosituin lomasaari. Madonnan kuuluisaksi tekemä Caye Ambergris eli San Pedro vetää ykkösvetonaulan kyseenalaisen arvonimen. Caulkerille suuntaavat yleensä backpackerit, mutta viiden päivän analyysin perusteella myös kolmenkympin kypsemmällä puolella olevat ja eläkeläiset. Lapset loistivat poissaolollaan – ehkä onneksi, koska saarella riittää sähinää muutenkin.

Caye Caulkerilla ei nimittäin ole juuri mitään tekemistä. Okei, voi snorklata ja sukeltaa, mutta nämä avomerireissut eivät ehkä sovi kaikista nuorimmille miniseikkailijoille. Tämän lisäksi reissuilijat lojuvat laitureilla, kiskovat rum mixejä baarissa aamusta asti ja täyttävät tärykalvojaan reggae-rytmeillä. Aurinkoa ja merta, siinäpä se.

Reppureissarille Caye Caulker saattaa ehkä olla Belizen edullisimpia saarikohteita, mutta kallista siellä silti on muualle Väli-Amerikkaan verrattuna. Tässä muutama esimerkkihinta, ja meidän budjettimme on aika lailla niin alhainen kuin viime tipassa varattuna voi:

Majoitus (2hh) 60e/yö

Ateria edullisessa ravintolassa 10e

Ateria katukojusta 2-5e

Olut 2-3 e

4 l vettä 2e

Puolen päivän snorklausretki 30e

P1580731
P1580749
P1580745

Joistakin asioista maksaa silti mielellään. Caulkerilla on uskomaton luonto. Koko saari on pelkkää koralli- ja simpukkahiekkaa, ja palmut töröttävät pehmoisilla rannoilla. Pelikaanit ja haikarat istuskelevat kuvauksellisesti vanhojen puutolppien nokassa, fregattilinnut kiertelevät pilvettömällä taivaalla ja iltalenkillä mangroven suojista kuuluu jos jonkinlaista epämääräistä suhinaa. Krokotiili?

Belizen ehdoton valttikortti on vedenalainen ihmemaailma. Ei edes tarvitse varata kallista sukellus- tai snorklausretkeä, että pääsee ihastelemaan mereneläviä kotikonnuillaan: eräänkin hotellin pihalla oli merihevosten suojelualue, jossa nämä pikku luikerot lymysivät kaikkien nähtävillä vanhassa kalaverkossa rantavedessä. Kun viritti maskin ja snorkkelin päähän, rannaltakin löytyi korallikaloja ja barrakudia, kotiloita, simpukoita ja hyvällä tuurilla kuuleman mukaan kilpikonniakin. Ihan muutaman kilometrin päässä lähiriutalla pääsee uiskentelemaan pikkuhaiden, keihäsrauskujen ja värikkäiden kalakaverien sekaan. Turkoosia vettä ja tummempia riuttamöhkäleitä riittää, sillä Belizen riutalla on mittaa satoja kilometrejä, ja se on maailman toiseksi suurin. Tästä lisää vähän myöhemmin – eihän pari lausetta riitä uuden maailman tutkimisesta yhtään mihinkään!

Ja no, kuten kuvista näkyy, niin kyllähän nuo puitteet sellaiselta stereotyyppiseltä täydelliseltä rantalomalta näyttävät. Kirkasta vettä, pilvetön taivas, korkeat tuulessa huojuvat palmut, trooppiset juomat ja letkeät rytmit, jotka kaikuvat iltaisin veden yli. Lämpötila seilasi mukavasti 20-28 asteessa, ja aina kun toiselle puolelle saarta tuuli navakasti, toisella oli tyyntä.

Caulker on myös helppo pikavisiitti Karibialle lattarimaiden keskellä. Väestö on tummempaa, rastat heiluvat joka suunnassa, reggae pauhaa ja talot on maalattu mitä hauskimmin väriyhdistelmin. Kreolikeittiö pukkaa merenherkkuja ja ronskia BBQ-sapuskaa, eikä kenelläkään ole minkäänlaista hoppua.

P1580629
P1580634
P1580737
P1580743
P1580742
P1580741

Caulker ei tosin tuntunut niin aidolta kuin esimerkiksi Meksiko, jossa pyörimme ennen sitä. Saarella kaikki pyörii turismin ympärillä, ja se oli ehkä meille vähän liian helppo kohde. Olisimme pärjänneet hyvin pelkästään espanjankielisessä pikkukylässä, jossa olisimme mutustelleet paikallisia pöperöitä ja herättäneet kummastusta pulahtamalla uimaan milloin missäkin. Mutta nyt mentiin siitä, mistä aita oli matalin. Caulker on ehkä kymmenen vuotta sitten nauttinut indie-reissaajien kohteen maineesta ansaitusti, mutta nyt se on ihka aito turistirysä hyvässä ja pahassa. Palveluita löytyy: Starbucks-tyyppistä kahvia, hampurilaisia ja kiinalaista ruokaa, matkatoimistoja, resortteja ja hotelleja – mutta kvinoa-kulhoja ei sentään, hahhaa! Belizeen mahtuu varmasti autenttisiakin biitsejä, joissa joutuu vielä heräämään kukon aamufanfaariin ja jossa aamupalaksi on purtava papua ja munakokkelia, me vain emme ehtineet sellaista hakea. Placenciaa suositeltiin. En mene vannomaan, että se olisi yhtään parempi.

Mutta uf, ruuasta puheen ollen: sanotaanko nyt niin, että Caulker-ruokavaliolla saisi itseään näppärästi lihotettua kymmenen kiloa kuukaudessa. Painonnostoretriitti Karibialle, anyone? Ruuassa piisaa sekä rasvaa että hiilareita, ja kaikki tuore on kallista. Maitotuotteet, hedelmät, vihannekset, you name it. Maksoin eräänä epätoivon hetkenä yhdestä persikasta yli euron, ja kyyneleet valuivat pitkin poskia, niin taivaallista se oli. Belizen ruokakuuluisuus on fry/flying jack: uppopaistettu lihapiirakan tapainen tasku, johon lyödään täytteeksi vaikkapa kinkkua, munakokkelia ja juustoa. Ensimmäinen fry jack oikein sulaa suuhun. Mutta kun niitä nautiskelee niin aamupalaksi kuin lounaaksikin, rasvan määrä alkaa pikku hiljaa tihkua kasvoista läpi. Eikä fry jackit todellakaan riitä päivän öljyannokseksi: melkein kaikki uppopaistetaan tai vähintään pyöritellään erittäin rasvaisella pannulla.

Kun siis tänään lähdimme Belizestä, ensimmäinen ateria Guatemalassa lähenteli taivasta. Tuoreita yrttejä! Tomaattia! Porkkanaa! Täydellisen kypsää avokadoa!

(Tässä vaiheessa sopii toivoa, ettei ruokamyrkytys iske tuosta jumalten ruoasta.)

Yksi huomionarvoinen miinuspuoli Belizessä oli huutelu. En ole kokenut missään vastaavaa. Joka ikinen kojullaan istuskeleva tai seinään nojaileva miesoletettu ehdotteli jotain typerää, kun käveli ohi, ja vänkytti mukaloukkaantuneena perään, jos ei vastannut tai vastasi tympeästi. I’m just being nice! Relax young lady! Jos tänne palaisi poikaystävän kanssa, saisi varmaan olla enemmän rauhassa. Muualla tässä maailmankolkassa saa lähinnä (tarpeettomia) avuntarjouksia tai katseita. Ja hyvä niin.

Suosittelisinko siis Caye Caulkeria? Vaikea sanoa. Uskon, että huolellisella Googlen laulattamisella Belizestä tai varsinkin Karibianmereltä löytää edullisemman ja vähemmän jenkkituristisen palmusaaren. Toisaalta Belizen vedenalaisia seikkailuja ei löydä kaikkialta, ja Caulker on kulkuyhteyksien ja turvallisuuden puolesta helppo valinta. Päätä siis itse! Meillä oli oikein messevät viisi saaripäivää, mutta olimme tänään aivan valmiita myös siirtymään uusiin maisemiin.

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 23.1.2017 at 21:32

    Oon huomannut ihan saman noista matkustustiedotteista. Oon käynyt Karibian-risteilyillä päiväretkellä sekä Meksikon Jukatanissa että Jamaikalla. Suomen ulkoministeriön sivuilta kohteista sai kyllä sellaisen kuvan, että kannattaa kirjoittaa jo kotona testamentti valmiiksi ja nikkaroida ruumisarkkukin, just in case :D Jostain muistan lukeneeni, että USA:n ja UK:n ulkoministeriöiden tiedotteista saisi vähemmän kauhua hyytävän, realistisen kuvan maiden turvallisuustilanteista. Selvisin muuten molemmista maista hengissä, eikä mitään uhkaavaa edes meinannut sattua.

    Ja ah mitä väri-ilottelua sun kuvat <3 Mulla on jäänyt kiireiden vuoksi sun tämän seikkailun postauksia lukematta, joten pitääkin seuraavaksi väriterapoida itseäni lisää niiden avulla. Muakin sentään kutsuu kohta Madrid!

    • Reply Sunna 24.1.2017 at 03:02

      Kiitos kiitos! Joo, joskus luin Ruotsin matkustustiedotetta, ja sekin jo melkein sai pissimään housuun. Pitääpä lukea UK:n tiedotteita (USA:n hallintoon nyt en ainakaan enää luota). Jännä, että Jukatanilla vierailevaa peloteltiin noin, kun kyseessä on kuitenkin ihan rauhallinen alue. Toistaiseksi meitäkään ei ole uhannut yhtikäs mikään (ISO KOPUTUS PUUHUN), välillä huutelut kyllä ottavat päähän. Varsinkin lenkkeillessä: vauhdin taputtaminen tai pari metriä mukana juokseminen ei vaan naurata.

      Ja hei, Madrid on fantástica! <3

    Leave a Reply