Suomen suurin matkablogiyhteisö
Yleinen

Cenote – pulahda Meksikossa kalkkikiviluolaan

18.1.2017

Jukatanille matkaava ei pääse pelkästään uiskentelemaan kirkkaassa Karibianmeressä ja snorklailemaan maailman toiseksi suurimmalla riutalla, vaan lisäksi sisämaasta löytyy kuvankauniita uintivesiä, cenoteja. Cenotella tarkoitetaan (käsittääkseni) kalkkikiveen kaivertunutta makeanveden esiintymää, jonne joko näkyy päivänvaloa tai sitten ei.

Sopiva cenote löytyy ihan kaikille. Osa näyttää lähinnä järviltä, osan taas voi luokitella täysin luoliksi. Joissakin voi snorklailla ja sukeltaa, ja toisten koko riittää lähinnä kastautumiseen. Joidenkin ympärille on rakentunut teemapuisto, ja joistakin tietävät vain paikalliset. Cenoteja on tuhansia, joten iso osa on varmasti vielä löytämättä. Vaikea uskoa, että joku olisi kartoittanut koko Jukatanin läpipääsemättömät viidakot.

P1580441
P1580444
P1580452
P1580454
P1580456

Pari päivää playalla hiekkaa silmiin saatuamme vuokrasimme auton ja lähdimme täydellisen cenoten metsästykseen. Yritimme edellisenä iltana hakea tietoa lähialueen cenote-tarjonnasta, mutta Google tarjoili lähinnä Tripadvisoria ja ei-oota. Tiesimme, että tukikohdastamme Puerto Morelosista lähtisi tie nimeltä Ruta de los Cenotes, joten sieltä valikoimaa varmaan löytyisi.

Odotin kylttien ja turistibussien tukkimaa tienpätkää, mutta 30-kilometrinen reitti olikin luotisuora ja täysin tyhjä. Huristelimme ensimmäisten cenotejen ohi, sillä olimme löytäneet sentään hintaoppaan ja opiskelijoina halusimme parhaan mahdollisen hinta-eeppisyyssuhteen. Seikkailuelementin lisäämiseksi käännyimme kuoppaiselle ja punaisen multaiselle hiekkatielle, joka tarjoilisi lisää cenoteja. Päädyimme oikeastaan jatkamaan kauimmalle mahdolliselle, ja kamalaa kivistä ja mutkaista mönkijäuraa upouudella vuokra-autolla jyystäessä kävi mielessä, että onkohan tässä taas mitään järkeä.

Saavuimme mini-Woodstockin näköiselle aukiolle. Puukojuista kohosi savu, pari laiskaa koiraa lekotteli auringossa ja nuoret miehet loikoilivat varoituskolmioin varustetulla ympyrämuurilla. ”Pa el cenote?” kysyi yksi heistä, ja hän pyysi meiltä rahat, osoitti suunnan uimakopeille ja vinkkasi vielä, että saattaisimme päästä käymään virallisen cenoten lisäksi sen salaisella pikkuveljellä.

Heitimme äkkiä uimakamppeet päälle, ja mies kehotti meitä laskeutumaan muurilta, jolla hän työkavereineen hengaili. Olin aika pettynyt! Noin pikkuisesta ja vaatimattomasta lähteestäkö maksoin 150 pesoa?

P1580449
P1580451
P1580469
P1580473
P1580475

Ja tietysti olin väärässä. Laskeuduimme hiljaa ja varoen portaat alas, ehkä seitsemän metriä. Luola aukesi ympärillemme: maitomaista, sinistä vettä, kalkkikivipatsaat ja -holvit ja ympäriinsä lentelevät ja keskenään kirskuvat lepakot. Kastoin varpaat veteen, ja se oli huomattavasti viileämpää kuin meressä. Pohjavettä, ties mistä asti seilannutta. Viileyteen kuitenkin tottui, ja lähdimme tutkailemaan cenoten ulottuvuuksia. Kesti minuutteja uida päästä päähän, onkalo oli varmaan 50 metriä pitkä ja luoja yksin tietää kuinka syvä.

Kun olimme saaneet tarpeeksemme Tarzan-hypyistä köydellä ja lepakoiden moikkailuista, kiipesimme ylös ja kysäisimme sala-cenotesta. Näyttämisen sijaan työntekijä neuvoi meitä, ja eksyimme tietysti matkalla kerran. Loppu hyvin, kaikki hyvin, ja pian viidakko aukeni pikkuisen. Alas peilinkirkkaaseen pikku-cenoteen pääsi ramboilemaan köyden avustuksella. Meille oli neuvottu, että tästä cenotesta löytyisi eläimiäkin, ja toden totta: kilpikonnavauvat pakoilivat uimareita, ja monnin näköiset kalat sujahtivat valoa ja liikettä piiloon. Vähemmän mukavaa seuraa olivat lentävät jättimuurahaiset, joiden pesiä roikkui cenoten katosta. Mieluummin lepakot kuin muurahaiset, por favor!

Jotenkin cenoteilla aika katosi. Olimme kurvanneet la Norian pihaan kahdeltatoista, ja matka jatkui kolmelta. Ehkä maan alla aika-avaruuskäyrät vääristyvät?

Cenoteja löytää kaikkien Riviera Mayan kylien ja kaupunkien lähistöltä, ja niihin pääsee polskimaan 50-300 pesolla (n. 3-15e). Kaikilta löytyy paikka vaihtaa vaatteet, ja useimmilta myös syötävää ja juotavaa sekä vuokrattavia vesiurheiluvälineitä, kuten snorkkeleita.


Seuraa Alpenglowia Facebookissa, Instagramissa ja Snapchatissa @sunnamailmmis – just nyt juttua belizeläiseltä pikkusaarelta!

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Maarit Johanna 18.1.2017 at 19:59

    Siis vau!! En ole koskaan tuollaisista kuullutkaan, mutta insta on kyllä kuvia cenoteista pullollaan, kun vain jaksaa muistella. Älytöntä. Tuolla olis varmaan upeaa olla joskus auringonlaskun aikaan. Mitenköhän nuo on muodostuneet?

    • Reply Sunna 19.1.2017 at 00:34

      Oli ihan uskomattomia uimapaikkoja nämä! Ja paikkoja ylipäätään :) Keskellä viidakkoa on vaan aukko, johon voi hypätä uimaan – mieletöntä! Jaa-a, kysäseppä Markulta :D

  • Reply Jasmin 19.1.2017 at 16:25

    Olispa meilläkin ollut auto käytössä kun oltiin noilla kulmilla :D Kyllähän pyörällä ja taksillakin joillekin cenoteille pääsi, mutta vaihtoehdot oli aika rajatut ja kaupunkeja lähimpänä olevat oli myös niitä kaikkein pahimpia turistirysiä. Käytiin kuitenkin neljällä cenotella meidän reissun aikana ja kaikki oli huikeita kokemuksia!

    • Reply Sunna 19.1.2017 at 20:46

      Me tsekattiin vaan kaksi, kun iski laiskuus ja oli kivempaa kitata Solia kotirannalla. Tuo la Noria oli ainakin todella aito, ei siellä pyörinyt kuin pari pilvessä olevaa työntekijää ja näiden koirat :D Mutta onhan ne upeita! Ja varmaan niissä turistirysissäkin on syynsä, miksi ovat niin suosittuja.

    Leave a Reply