Yleinen

Toteutuneita unelmia 2016 ja 2017 toiveet

11.12.2016

Kun lähdin Itävaltaan repun ja pläskin laukun kanssa tämän vuoden helmikuussa, sujautin käsimatkatavaroihin kukallisen muistikirjan. Venäläiset ystäväni olivat antaneet sen minulle läksiäislahjaksi, ja olin piirrellyt sen ensimmäiselle sivulle sydämen ja kirjoittanut heidän nimensä sen sisään. Naksuttelin mustekynää, katselin pilviä ja tunsin suuren suurta hämmennystä. Tässä sitä sitten oltiin, matkalla toteuttamaan unelmia. Mutta mitä tarkalleen? Aloin kirjoittaa listaa, joka oli pyörinyt päässä jo pitkään tenttiin päntätessä.

P1550652
P1550450

  • Hohe Tauern
  • Slovakia (Tatra!)
  • Budapest
  • Kroatia

Lista on vielä paljon pitempi.

Yliviivasin lähes kaiken. Mikään ei ollut sellaista, kuin kuvittelin. Ei tullut paahtavaa Kroatian aurinkoa, vaan roadtrip, jolla jumitimme Sloveniassa unohtuneen passin takia vuorokauden, hypimme Wipeout-esteradalla myrskyävällä merellä ja pelasimme huoneistossa beerpongia, kunnes väsähdimme kokonaan. En päässyt Dolomiitteille vaeltamaan, vaan lumilautailemaan niin kirkkaana maaliskuisena viikonloppuna, että nenä kärähti täysin. Hohe Tauernin kansallispuistossa vaellusreissu oli tyssätä lumirajaan lenkkareissa, mutta tajusimme, että voihan sitä vuorenrinnettä kävellä myös poikittaissuuntaan. Prahassa emme käyneet yhdessäkään museossa tai nähtävyydessä, vaan pelkästään söimme ja joimme.

Olihan niitä vähän kehittävämpiäkin haaveita. Sain ensimmäisen oman alan työpaikan (okei, harjoittelun), ja juoksin ensimmäisen puolimaratonini. Opintorekisterissä komeilevat nyt ihan kaikki kandintutkintoon vaadittavat suoritukset, paitsi tietysti se kandi itse, jonka tarkastamisessa kestää ja kestää. Vietän nyt välivuotta, josta olen haaveillut aina. Ostaa räikäisin yhdensuuntaisen lentolipun maailman toiselle puolen. Opin olemaan yksin ja sitten taas ihastumaan.

20160319_121808
P1560428
P1560435

En oikein tiedä, mikä on haaveiden merkitys. Olisi sitä hyödyllisempääkin tekemistä kuin tavoitella jotain, mitä on vain saanut jostain päähänsä. Ilmastonmuutos ei pysähdy Riemukaaren alla pussailemalla tai hakkaamalla nyrkkeilysäkkiä alakerran kuntosalilla. Eivät unelmat ole välttämättä iloksi edes itselle – mistä sitä tietää, mitä haluaa. Ei kukaan täysjärkinen pohdiskele analyyttisesti, mistä alkaisi seuraavaksi hössöttämään. Niin vain käy. Ehkä unelmat olisi parasta jättääkin sellaisiksi, mitä ne ovat, pelkästään haihatteluksi, josta saa iloa, kun istuu ruuhkabussissa aamuseiskalta ja haluaisi kaivautua talviunille.

Mutta ei niistä yleensä kovin paljoa haittaakaan ole.

En halua alkaa kovin filosofiseksi, mutta rakentavat unelmat, ehkä jopa siis suunnitelmat, kehittävät ihmisenä ja siten auttavat olemaan hyödyllisiä. Mikä on vahvempaa motivaatiota kuin palava tunne siitä, että haluaa jotain, tekee kaikkensa saadakseen sen ja pyrkii täysillä sitä kohti?

Kaikki eivät pysty kaikkeen (vaikka kuinka tahtoisin, tuskin voisin olla nyt Saara Aallon saappaissa Wembley-areenalla), mutta jokainen pystyy aika hiton paljoon!

P1560584
P1560757

Just nyt elämä on ihan vain sitä, mitä siitä haluaa muovata. Tietty tulee aina hidasteita ja esteitä, toivottavasti ei niin lopullisia, etteikö niitä voisi kiertää tai vain vaihtaa suuntaa.

En oikeastaan tykkää haaveilla. Suunnittelu on enemmän minun juttuni. Vaikka kaikki toteutuukin aina ihan eri tavalla kuin on ajatellut, on minulla silti aika monta ideaa viime vuodelle. Aion

  • parantaa puolimaratonaikaa
  • aloittaa harjoittelun kokopitkälle maratonille
  • kiivetä, ei vain vaeltaa, vuorelle
  • lukea Roberto Bolanon 2666 espanjaksi (tähän tarvii todella aikaa)
  • nukkua viikon teltassa
  • oppia uimaan kunnolla, muutakin kuin rintaa ja räpiköintiä
  • kerrata ranskaa
  • reissata yksin onnellisena: kirjoittaa, joogata, tehdä ihan mitä itse huvittaa
  • käydä Alpeilla tai Kalliovuorilla tai molemmissa
  • ostaa snorkkeli ja käyttää sitä paljon!

Tietty tässä näiden pikkuisten itsensäkehittymispyrkimysten lomassa luikertelee se iso, positiviinen kriisi. Olen toteuttanut nyt sen, mitä halusin tähän mennessä toteuttaa: asua monessa mukavassa maassa, opiskella kansainvälistä politiikkaa, opetella monta kieltä ja vielä tehdä oman alan työharjoittelua. Mitä enempää voisin enää toivoa? Sitä voinkin sitten miettiä, kun kyllästyn pläräämään 2666:a riippumatossa kahden palmun välissä helteisenä iltapäivänä Karibianmeren playalla.

Uskallatko sinä haaveilla? Mitä toivoisit ensi vuotesi olevan?

PS Hitsi etä tulikin haikea ja kiitollinen olo, kun etsiskelin näitä toteutuneiden haaveiden kuvia!


Seuraa Alpenglowia Facebookissa, Instagramissa ja Snapchatissa @sunnamailmmis – 28 päivää loputtomaan reissuun!

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 12.12.2016 at 12:43

    Mä rakastan haaveilua! Hyvä haave kantaa pitkälle, varsinkin niinä ankeimpina aikoina. Mutta rakastan myös suunnittelua. Mulle haaveet on aina ensiaskel siihen jonkin suuren (tai pienen) toteuttamiseen, mitä sitten seuraa suunnittelu. Mä listasin juuri postaukseen kuluneen vuoden reissujani ja siinä vuottani tiivistäessä tajusin, kuinka paljon (matka)unelmia siinä samalla sain toteuttaa. Se jos mikä teki mut onnelliseksi, koska tajusin, kuinka ihania toteutuneita haaveita ne kaikki olivat olleet :) Tosin onhan mulla myös tuo työelämän toteutunut haave, joka nyt ei todellakaan ole ollut sitä mitä mä toivoin :D Mutta matkahaaveet ovat todellakin olleet niitä toteuttamisen arvoisia ja ne toteutukset hyvällä tavalla ikimuistoisia. PS. Voin tulla mukaan kiipeilemään Alpeille ja Kalliovuorille!

    • Reply Sunna 12.12.2016 at 17:47

      Sulla kyllä onkin ollut aivan järjetön reissuvuosi – niin mullakin, oikeastaan en ole muuta tehnytkään. Niinpä, toteutuneet haaveet voi olla jotain todella kaunista tai kauheaa. Sitä ei tiedä, ennen kuin testaa. Mulla on jonkinlainen unelmointikriisi, koska olen saanut jo niin paljon, että pelottaa edes ajatella, mitä tapahtuu, jos toivon lisää. Enkä tiedä ollenkaan, mitä edes haluaisin. Mutta eiköhän se selviä.

      Ja jee, kiipeilytreffit ei olis huano! :D

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY 17.12.2016 at 17:00

    Haaveilu ja suunnittelu on niin mun juttuja! Se alkoi 15-vuotiaana, kun kirjasin päiväkirjaan unelmia, joita haluaisin toteuttaa. Pelottavan moni niistä on toteunut, toisaalta ihanan moni on vielä toteuttamatta. Ei pääse tylsistymään. :) Annoin sun blogille tunnustuksen! https://www.rantapallo.fi/fiftyfifty/2016/12/17/pollamystyneet-terkut-helsingista-ja-blogitunnustuksia/

    • Reply Sunna 20.12.2016 at 14:01

      Kiitos ihan älyttömästi Sonja! Minun onkin pitänyt kirjoittaa tunnustuksesta jo aikaa sitten, mutta sitten iski Venäjä ja puuttuva netti.

      Mun pitää nyt opetella unelmoimaan uudestaan, kun olen saanut niin paljon aikaan. Se on upea taito, ja vielä hienompaa on osata pitää siitä kiinni. Go sinä! :)

    Leave a Reply