Yleinen

IGTT: Erämimminä on hyvä olla

6.10.2016

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -kampanjaa, jonka tarkoitus on levittää matkailutietoutta ja reissuilun ilosanomaa. Kampanjaa järjestää esimerkiksi Travellover-blogi. Voit lähteä meininkiin mukaan tägäämällä kuvasi tunnisteella #IGTT. 

Eräily. Jahtijakt-uniformu, kaljamaha ja yhden tähden jallua rähjääntyneessä reissurinkassa. Vai?

Ystäväni Ida mennä paukautti ja loi Instagramin meille luontoseikkailijamuijille, ja minäkin sain kunnian ylläpitää tiliä. Että saadaan vallattua tilaa tästäkin genrestä setämiehiltä. Kyllä maailman mannuille mahtuvat vähän pienemmätkin vaelluskengät! Pidemmittä puheitta: seuraa paukautahan erämimmejä!

2016-06-15_1273178008108622277
2016-03-27_1215407406774182051
2016-05-17_1251742245311701608
2016-07-02_1285671279097107569

En ala avautumaan luontofilosofiastani tällä erää sen enempää, kuin että minulle luonto on ylin auktoriteetti ja jotain, minkä kunnioittamiselle ja varjelemiselle olen valmis omistamaan elämäni. Opiskelullisesti tämä hoituu pänttäämällä ilmastolakia ja järjestöhommissa Vihreissä touhuiluna, mutta vapaa-ajalla yritän päästä äiti Maan rauhoittavaan läheisyyteen aina, kun voin. Olen tainnut imeä tämän asenteen vanhemmiltani, sillä he asustelevat pikkukylässä Inarijärven rannalla. Olen ollut ensimmäisen kerran marjastusreissulla mukana 11 päivän kunnioitettavassa iässä! Pusikossa (tai muualla luonnossa) pyöriminen rauhoitta ja, no, se on vain mielettömän kivaa. Mieluiten juoksentelen polkuja pitkin, mutta en tosiaan kieltäydy mistä tahansa muustakaan ulkoilma-aktiviteetista: melontaa, vaellusta, pikku kiipeilyä – kyllä kiitos!

Yksi suurimmista syistä valita Itävalta vaihtomaaksi oli juuri vuoriluonto, jonne en päässyt kuitenkaan pomppimaan niin paljon kuin olin halunnut. Erasmusmeininki vei ja sosiaalinen elämä maistui, mutta silti ehdin muutamaan kertaan Alpeille haikkaamaan. En rehellisesti tiedä yhtään mitään mukavampaa kuin kunnon päivä rinteitä kavuten: pakaroihin vauhtia, ajatukset liitämään ja niin kauniit maisemat, että silmiin sattuu. Vuoriterapia on ihan tosi juttu!

2016-09-28_1349136318890603622

@karppinen.mira

2016-09-04_1332090405944964813

@idajama

2016-08-07_1311747198312043674
2016-07-24_1300997754407032997
2016-10-06_1354923314573568890

Seikkailuhenkisessä urheilussa on kyse minulle siis kahdesta asiasta: luonnon kohtaamisesta, kunnioittamisesta ja siitä inspiroitumisesta sekä oman kropan haastamisesta. Maailmassa, jossa iltalehtien suurimpia sankareita ovat unelmakehonsa saavuttaneet fitness-urheilijat (jotka avautuvat säännöllisin väliajoin myös burnouteistaan, tervettä hommaa) tuntuu, että jotain tärkeää on unohtunut. Syy, miksi ylipäätään liikumme; mikä on meille luonnollista. En arvosta jalkojani siksi, että ne olisivat lihaksikkaat ja sopivista kohdista hoikat, sopivista muhkeammat. Ne vievät minut paikkoihin, joihin pitää: ne ovat vahvat ja niihin voi luottaa. Tietysti niissä voisi aina olla enemmän puhtia, mutta sen eteen täytyy tehdä töitä. En usko, että ihmiskeholle ideaalisinta liikuntaa on istahtaa kuntosalilla laitteeseen ja jyystää yhtä lihasryhmää, kunnes se tärisee rasituksesta. Kukin tavallaan, mutta koen paljon mielekkäämmäksi tehdä jotain kokonaisvaltaista, jotain sellaista, mitä ihmisapinat jo aikoinaan puuhailivat. Puuskuttaa ylämäkeä, kiivetä puuhun, juosta rauhallisesti kilometri toisensa perään. Katsella maisemia, hengittää kirpeää syysilmaa ja tuntea yhteys joka askeleella.

2016-09-12_1337879486347889059

@globecalledhome

2016-09-21_1344011129022465695

@noraryytty

2016-09-13_1338253680466366602

@donamelissa

2016-09-18_1341983267889173711

@heidimaailmanaarella

Kai me ihmislapset tarvitsemme jotain, mistä inspiroitua. Joo joo, Veikka Gustafsson valloitti Seven Summitsin, mutta mitäpä minä siimakätinen tyttö pystyn tekemään? Niin monet seikkailuesikuvat ovat miehiä, ettei nuori tyttö ehkä osaa edes ajatella, että minäkin voisin hiihtää Grönlannin halki tai vaikka kiertää Karhunkierrosta. Huikeaa nähdä rohkeiden naisten kuvia itsensä ylittämisestä uskomattoman luonnon ympäröimänä: vuorenhuippuja, turkoosia merta, sumuista metsää ja öitä tähtitaivaan alle.

Mietin ensin vähän, onko erämimmeily feministin näkökulmasta vähän arveluttavaa. Miksi korostaa sukupuolta, kun tärkeintä on kuitenkin itse asia? Kuka tahansa voi nauttia luonnossa liikkumisesta omia rajojaan kokeillen – vaikka ilman jalkoja, jos reitti on esteetön. Suljemmeko ison ryhmän seikkailijoita tässä ulkopuolelle ja aiheutamme pahaa mieltä? On kuitenkin valtavasti retkeilyaiheisia tilejä, jotka on suunnattu kaikille sukupuolille. Tuskin yksi seikkailijattaria rohkaiseva Instagram-tili ketään haittaa – päin vastoin! Monet naiset – minä mukaanlukien – identifioituvat sukupuoleltaan naiseksi ja se on heille tärkeää, hyvin olennainen osa olemista. Minä olen tyttö, minä rakastan luontoa ja hyppelehdin siellä varmaan päivittäin. Haluan saada ideoita ja rohkaisua toisilta huikeilta naisilta, jotka tekevät niin. Mukavaa nähdä, miten toisillakin posket helottavat hiihtoretken jälkeen ja urheilutrikoot ja tuulitakit syrjäyttävät käsilaukut ja huolitellut kynnet IG-feedissä. Mikä tahansa, mitä naiset tekevät, on naisellista – jos he (me) sen niin kokevat. Pikkupossuna hikoilu, kaksitahtibensalle ja savulle haiseminen ja litimärät villasukat kumisaappaissa. Täysillä yrittäminen.

Ei muuta kuin hiukset letille ja lajiin sopivat tossut jalkaan. Sen kun kiipeät sille vuorelle!

Siispä tervetuloa erämimmeilemään iloisella fiiliksellä!

PS. Jos eräkuvat miellyttävät, tsekkaa ihmeessä myös Idan ja Maaritin sisarpostaukset aiheesta. Rautaisia naisia ja timanttisia kuvia!

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply ida 6.10.2016 at 12:35

    Hurraa, hurraa, hurraa! Tässä oli niin paljon pointteja, mitä mäkin oon miettinyt! Luonnossa liikkuminen on terapiaa sekä keholle että mielelle <3 Mitä esikuviin tulee, niin onhan Carina Räihäkin huiputtanut Everestin, sen seven summitsista hurjimman!

    • Reply Sunna 6.10.2016 at 13:41

      Jep, kyllä naiset pystyy ihan mihin haluaa pystyä – ja toisten tsemppaaninen ja inspiroiminen on hurjan tärkeää <3 Meillä kyllä varmaan nää luonto/seikkailufilosofiat passaa aika hyvin yhteen.

  • Reply Terhi / Muru Mou 6.10.2016 at 20:23

    Loistava postaus ja mahtavat erämimmit! Mä saan tällaisista postauksista ja kuvista paljon enemmän inspiraatiota ja hyvää mieltä, kuin niistä kynsi- ja käsilaukkukuvista – siitäkin huolimatta, että mä itse en kovinkaan usein hakeudu luontoon.. Ei sillä ettenkö sinne kaipaisi, mutta kaupunkilaisena luonnon äärelle lähteminen vaan tuntuu usein liian työläältä :D Mutta erämimmien instatili lähti seurantaan, joten ehkäpä riittävä määrä tällaista inspistä ja kohta minäkin saan itseni luontopoluille! :)

    • Reply Sunna 8.10.2016 at 20:26

      Kiitos Terhi! Mahtavaa, että meistä on inspiroimaan – juuri tästähän on kyse :) Kaupungista on kyllä hankalaa lähteä luontoon. Asuin Turussa ihan keskustassa, mikä oli sinänsä kiva sijainti, mutta eipä ulkona liikkuminen paljoa kiinnostanut, kun sinne oli niin hankalaa mennä ja asfalttiviidakko masensi. Tanskasta löytyy varmana huippuja luontokohteita!

  • Reply Maarit Johanna 6.10.2016 at 22:12

    TODELLAKIN on eräily parempaa liikuntaa mielelle ja keholle kuin hikisessä salissa puuskuttaminen päivä toisensa jälkeen. Nyt ollaan liikunnan ja elämän ilon alkulähteillä :) <3

    • Reply Sunna 9.10.2016 at 15:55

      Jokainen tavallaan, mutta kyllä mun tapa sisältää ulkoilmaa! Jätän hikiset sisätilat salikissoille :D Voi että kiitos <3

  • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 7.10.2016 at 16:25

    Mä oon niin samaa mieltä siitä, että oikeastaan mikään ei ole parempaa kuin kauniissa maisemissa nouseminen ylemmäs. Siinä melkein unohtaa kärsimyksensä (paitsi ei ohuessa ilmanalassa koska hengityskapasiteetin kapenemisesta on valitettavan tuskaisen tietoinen), kun on huikeat maisemat ympärillä. Ja yleensä sitä huikeammiksi ne muuttuvat, mitä korkeammalle pääsee. Salilla en mäkään viihdy. Luonnossa on niin paljon mukavampaa ja luontevampaa liikkua. Maisema vaihtuu jatkuvasti. Pitää pistää tämä konsepti seurantaan, olenhan jatkuvasti kuorimassa itsestäni esiin omaa sisäistä erämimmiäni :)

    • Reply Sunna 9.10.2016 at 15:56

      Jep, vaikka lihaksiin sattuu ja päätä jomottaa, voi aina keskittyä maisemiin! Niinpä. Minusta ihmisessä on aika lailla sisäänrakennettuna halu kiivetä korkeammalle, nähdä kauemmas, pystyä parempaan, ja vuorten valloittaminen on sitä täysin konkreettisesti. Heei, siehän oot kuule ihan full breed erämimmi!

  • Reply mertsik 10.10.2016 at 19:11

    Hyvä kirjoitus! Naiset pystyy kyllä mihin vaan. Edellä mainittu Carina Räihä siitä hyvänä esimerkkinä. Olen itsekin törmännyt ennakkoluuloihin, kun olen lähtenyt vaellusmatkoille ilman miestäni. No, jos mies ei tykkää vaeltamisesta, pitäisikö minunkin jäädä kotiin sen takia. Jos tilanne olisi toisinpäin, kukaan tuskin ihmettelisi miksi mies lähtee vaeltamaan tai kiipeilemään vuorille ilman vaimoaan. Erämimmit rules :)

    • Reply Sunna 11.10.2016 at 16:24

      Niinpä! Monesti vaelluspoluilla tai muuten luonnossa törmää siihen, että tyttöporukkaa ihmetellään. Ai että tytöt lähteneet keskenään metsään, ohhoh! Totta hitossa lähdettiin! :D

  • Reply Annika | Travellover 29.10.2016 at 18:08

    Go Erämimmit! Ihan mahtavia kuvia jaettu eramimmi-häsällä Instassa.

    Eräily ei ole kaupunkilaistytölle iso juttu, mutta huomaan iän myötä yhä useammin hakeutuvani reissussakin jollakin tavalla luontoon (ja tarkoitan nyt muutakin kuin hiekkarantaa). Kun olen noussut ehkä kaapelihissillä ylös ja lähden laskeutumaan omin voimin alas, ihailen ja kahdehdinkin niitä tervehenkisiä ja hyvältä näyttäviä luontoihmisiä, jotka ovat kivunneet rinteensä ja siinä nauttivat auringossa eväitä.

    • Reply Sunna 30.10.2016 at 11:51

      Kiitos! Ei muuta kuin omia kuvia jakamaan, eräillä voi melkein missä vaan. Skippaahan ensi kerralla hissi ja puuskuta rinnettä ylös – siinä viikon pakaratreenit ;)

    Leave a Reply