Yleinen

Praha paikallisen silmin

4.10.2016

Sinänsä otsikko on täysin harhaanjohtava, että kahdessa vuorokaudessa ei kovin paikalliseksi voi ryhtyä. Mutta tämä postaus on vastapainoa aiemmalle Praha-jutulleni, jossa keskityin normituristiaktiviteetteihin kesäkuisessa Prahassa. Vietimme nimittäin todella ikimuistoisia hetkiä paikallisten poikien kanssa, enkä edes tarkoita nyt mitään reissuromantiikkaa: emme olisi ikinä päätyneet rokkiräkälään tai viiden tähden hotellin baariin ilman näitä saattajia. Puhumattakaan elämämme parhaista ranskiksista!

P1560639
P1560641
P1560660
P1560703
P1560707

Keissi 1

Ensimmäisenä iltana mietimme hostellilla, että olisi kivaa kiskaista vielä jotain iltapalaa ennen unia. Ja, no, olimme kuulleet muilta Prahassa käyneiltä vaihtereilta legendaa Doggy barista – baarista, jossa olisi järkyttävän iso koira. Muuta emme tienneet. Nappasimme vähän paikallista valuuttaa automaatista, syöpäisimme melkoisen hipsterissä pikaruokapaikassa ja suunnistimme kuuluisaan baariin. Olimme kuin pikkulapset ensimmäistä kertaa huvipuistossa: ovella vasta jännittikin, kun portsari vaihtoi rahan polettiin ja päästi meidät ihmemaahan.

Se koira! Törmäsimme siihen ensimmäistä kertaa portaikossa. Se oli aivan valtava, julmetun kokoinen, keskivertovasikkakin jää helposti kakkoseksi. Pelästyin mielettömästi ja teki mieli paeta baarista saman tien. No, ohitimme dogin ja laskeuduimme kuitenkin portaat alas… en edes tiedä, miten sitä kuvailisi. Vzorkovna (virallinen nimi ei ollutkaan Doggy bar!) on varmaan yksi Prahan kuuluisimpia (ja takuulla omituisimpia), ja meidän iltanamme siellä ei tainnutkaan olla kuin paikallisia. On omituista laverihuonetta, jossa voi makoilla ja siemailla samalla drinkkejä hunajapurkeista, on maanalainen keikkalava… olimme aivan hurmoksessa, ja sen varmaan huomaa tästä tekstistä. Jäimme kuuntelemaan bändiä, joka soitteli lähinnä 60- ja 70-luvun klassikoiden covereita, ja vitsailimme, että varmaan päätyisimme bändipoikien jatkoille.

Long story short: niinhän me päädyimme. Kun baari alkoi kahden jälkeen tyhjentyä, jäimme pyörimään lavan lähelle. Olimme nähneet jo hullun tulishown luolamaisella lavalla, todella omituisia open mic -vetoja ja sekopäistä tanssimista, eikä iltaa nyt tähän voisi vielä lopettaa. Harvenevassa väkijoukossa oli mukana vielä bändipojat, pari amerikkalaista sekavaa tyttöä ja muutamia vakioasiakkaita, eivätkä hekään halunneet vielä suunnata kotiin. Pojat veivät meidät läheiselle todella kämäiselle rokkiklubilla, jossa hypimme melkein tyhjällä ja törkyisellä tanssilattialla. Pojat hukkasivat niin amerikkalaisseuralaisensa kuin keikalla ansaitsemansa kolehdit, ja haimme kolikkolätsää varmaan tunnin. Kun portsari aika epäystävällisesti saatteli juhlijat ulos, aurinko nousi  jo Prahan syntisten katujen ylle. Pojat kaivoivat esiin kitaran, ja mikäs sen parempi aika ja paikka renkutella Morrisseytä kuin aamuviideltä leipomon edustalla. Kömmimme hostellille, kun olimme raakkuneet kurkkumme kipeiksi, ja nukahdimme aamuruuhkan meteliin.

Tällaiset muistot maistuvat yhtä hunajaisille kuin huonosti pestyt drinkkipurkit koirabaarissa. Näitä lisää! Kadun tosin harvaa juttua niin paljon kuin sitä, että jätin kameran hostelliin tuona iltana – olimmehan menossa vain nappaamaan nopeasti ruuat ja palaamassa nukkumaan. Toisaalta tuo unenomainen seikkailu doggy barin labyrintissä jäävät vain ja ainoastaan ainutlaatuiseksi muistikuvaksi. Toivottavasti ei tule varhainen Alzheimer, että saisin pitää tuon muiston mahdollisimman kauan.

P1560729
P1560730
P1560734
P1560735

Keissi 2

Kaverini oli tutustunut prahalaiseen tarjoilijapoikaan tuttavansa kautta Wienissä, ja herra ilahtui aivan suhteettomasti, kun kuuli, että olimme Prahan-visiitillä. Hän työskenteli amerikkalaisten omistamassa viiden tähden hotellissa, jonne kutsui meidät kursailematta yksille – talo tarjoaa! Istahdimme häkeltyneinä nahkapenkeille ja siemailimme ilmaista proseccoa. Pian minulle ihan tuntematon, Taijalle lähes tuntematon poika toikin meille keittiöstä ylimääräisiä suklaita ja pähkinöitä. Artesaanituotantoa tietysti. Me tunsimme itsemme ihan huijareiksi eilisen doggy bar -sekoilun väsyttäminä. Odottelimme, että pojan vuoro päättyisi ja voisimme lähteä istuskelemaan johonkin hänen suosittelemaansa paikkaan yhdessä, mutta hän joutui jäämään ylitöihin. Edelleen hämmentyneinä kävelimme vain maksamatta ulos luksusbaarista.

Ehdotimme, että kävisimme seuraavana päivänä yhdessä lounaalla. Poika valitsi paikan uudesta keskustasta, ja saimme eteemme aivan uskomattoman herkulliset vegehampparit ultimaattisesti parhaimmilla koskaan maistamillani ranskalaisilla. Kaiken lisäksi hän vielä livahti maksamaan huomaamattamme! Yritimme tyrkyttää reissusta ylijääneet kolikkomme ja setelimme hänelle, mutta hän vältti juonikkaasti senkin.

Bussimme lähtöön oli enää pari tuntia, joten lähdimme istuskelemaan jokirantaan ja jutustelemaan. Ihan samanlainen meininki kuin Wienin Donaukanalilla tai Zurichissä Limmatin äärellä: vuokrattavia paatteja, betonia, nuoria, kaljaa ja graffiteja. Ihan täydellistä siis!

Olen todella kiitollinen näistä paikallisten kanssa vietetyistä hetkistä. Minulla ja Taijalla olisi ollut varmaan huippua ilmankin, mutta ne todella nostivat Prahan-matkamme erääksi vaihdon mieleenpainuvimmista kokemuksista. Vaikka nyt jälkikäteen mietittynä koko vaihto oli yhtä onnen ja auvon aikaa, se ihan totta oli, niin kannatti todellakin uskaltautua puhumaan paikallisten kanssa, olla avoin ja kiinnostunut ja kysellä, sanoa kyllä – enpä muista, milloin ei olisi kannattanut. Jos matkailee vain nähtävyyksien ja makuelämysten takia, homma jää todella pintapuoliseksi. Kaikki nämä upeat ihmiset jättävät todella lämpimän jäljen – kiitos, että jaatte elämäänne, kaupunkianne ja tunteitanne!

 

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta 4.10.2016 at 21:45

    Voi vitsi, tällasen Praha-reissun mäkin vielä haluun! Äitin kanssa reissatessa oli vähän eri meiningit. :D

    • Reply Sunna 4.10.2016 at 23:09

      Onneksi Prahaan pääsee halvalla, eikä siellä eläminenkään kalliiksi käy! Tuo doggy bar -ilta maksoi meille noin 4e/naama, ja ostimme juomat itse sentään. Oli kyllä huikea kahden päivän keikka :3

    Leave a Reply