Suomen suurin matkablogiyhteisö
Yleinen

Norjaan(paluu)muuttofiiliksiä

18.8.2016

Kuukauden päästä asustelen Kirkenes-nimisessä pikkukaupungissa Pohjois-Norjassa. Siellä on kalliota, vain metrin mittaisia koivupuskia, iso kaivos ja paljon venäläisiä. Suuria risteilyaluksia, kirkkain värein maalattuja taloja ja kaikkialla pauhaava Jäämeri. Tiedän tämän kaiken, koska olen käynyt pikkulapsesta asti shoppailemassa tuolla. Koomista, eikö? Ostosmatkalle kämäiseen käpykylään toisesta vielä kämäisemmästä käpykylästä. Kirkenes, suomalaisittain Kirkkoniemi, oli minulle jotain isoa ja mahtavaa – siellähän oli liikennevaloja ja kahviloitakin! Ja iso lelukauppa!

Kirkenes kuulostaa todella eksoottiselta (saako tuollaista termiä edes tässä häijyn kulttuurisen appropriaation maailmassa käyttää?): se on kaukana pohjoisessa, lähellä mystistä Venäjää, ihan maailman laita. Tai sitten se on lähes takapiha. Kirkenesiin ajaa vanhempieni kotoa puolitoista tuntia. En olisi ikipäivänä lukiolaisena, pois hinkuvana teininä arvannut, että päätyisin muutamaa vuotta myöhemmin työharjoitteluun Kirkenesiin. Miten sellaisessa takapajulassa voi edes olla oman alan työpaikkoja? No, kuitenkin siellä on International Barents Secretariat, jonka toimintaan pääsen tutustumaan harjoittelijana syyskuusta eteenpäin.

P1570532
P1570535
P1570514
P1570518

Norjaan muuttaminen ei hetkauta minua oikeastaan pätkääkään. Olen opetellut (kassa-)norskia töissä koko kesän, ja pystyn jo pitämään yllä ruotsinsekaista small talkia. Sitä paitsi töissä puhun varmaan enimmäkseen englantia, ainakin toivottavasti. Ihan virkamiestasoista norjani ei tosiaankaan ole! Kirkenesin maisemat eivät paljon poikkea Näätämöstä, ja tiedän Kirkenesistä jo yhtä sun toista kirjaston sijainnista latujen pituuteen ja harrastusmahdollisuuksiin. Uimahallikin on jo testattu.

Itse asiassa Norjaan muutto ei ole minulle uusi maa, vaan paluumuutto. Asustelin Varanginvuonon toisella puolella siintävässä, ihan yhtä pikkuisessa kaupungissa Vadsössä päiväkoti-ikäisenä. Sinne juontaa taustani norjalaisten herkkujen kuolaamisessa, Jäämeren ihastelusta, turskankalastuksessa ja ikke så nöjen hokemisessa. Äitini ja isäni lähtivät kokeilemaan korkeampaa palkkatasoa ja muita naapurimaan tarjoamia iloja vuodeksi, kun olin neljä, ja palasivat vuotta myöhemmin takaisin. Joskus nuorempana haikailin, että olisimmepa jääneet Norjaan, niin minulla olisi ehkä kaksi kansallisuutta ja osaisin kolmea kieltä ihan ilman opettelua. Norjasta on peräisin rakkauteni vuoriin ja veteen ja kenties urheilullisiin seikkailijapoikiini. Onneksi en sentään nuuskaa tai polta Petteröesiä. Joku raja!

Syksyn harjoitteluni onkin aika vinkeä ihmiskoe. Olen halunnut uskotella itselleni, että oppisin norjan helpommin siksi, että lapsena sitä jonkin verran päiväkodissa sössötin. Meillä on niin paljon norjalaisia perhetuttuja, että monet sikäläiset tavat tuntuvat ihan yhtä kotoisilta kuin suomalaisetkin. Paahtoleivän päälle sotketaan sekä hilloa että voita, ja kun mennään ulos reippailemaan (ja sitä tehdään usein), niin sanotaan, että mennään på tur. Metsissä mönkiminen on koko perheen juttu, eikä kauniita kelejä saa haaskata. Lisäksi olen järjestöhommissa ystävystynyt monien norjalaisten kanssa ja viettänyt heidän kanssaan pitkiä viikonloppuja ja leiriviikkoja. Voivatko Norja ja norjalaiset enää yllättää tämän kaiken jälkeen? Ihan varmasti opin uutta, ainakin niin toivon! Voinko saada kulttuurishokkia? Tiedän myös monta piirrettä, joista en maassa ja sen asukkaissa pidä. Opinko suhtautumaan niihinkin myönteisemmin?

P1570529
P1570516
P1570538

Pohjois-Norja on minulle aluetta, joka tuntuu paljon tutummalta ja helpommin lähestyttävältä kuin Etelä-Suomi. Olenkin monesti sanonut, että haluan jatkaa maallista eloani joko Napapiirin pohjoispuolella Pohjoismaissa tai sitten kokonaan Suomen ulkopuolella. Saas nähdä, miten jaksan Kirkenesiä. En siis odota syyskuuta pelkällä innostuksella, koska Kirkenes saattaa olla minulla liian tylsä vaihtoehto. Jos pitäisi päättää, minne muutan Norjassa pysyvästi, saattaisin hyvinkin hypähtää Tromssaan. Siellä on yliopisto, enemmän ihmisiä ja isommat ja komiammat vuoret. Ja huikea fantasiakirjadivari! Toivottavasti se on vielä pystyssä.

Olen ehkä vielä liian nuori ja levoton jämähtämään pohjoiseen. Nämä pari kuukautta ovat olleet täynnä upeaa luontoa, rentoja saunailtoja ja raikasta, onnellisen pysähtynyttä ilmaa. Mutta kyllä ikävä totuus on, että täällä pitkästyy. Haluan tutustua uusiin ihmisiin, olla hetken tuntematon, vaihtaa paikkaa ja kokea uutta. Kirkenes ei näitä ehkä oikein tarjoa, mutta yritän kyllä viihdyttää itseäni uusilla maisemilla parhaani mukaan. Näätämöstä olen tosiaankin saanut jo tarpeekseni. Edessä on siis toivottavasti uuden upean taidon opettelu (siitä kohta lisää, sen sanon, että se on vain kehityksen seuraava askel), iloista kokkailua ja toivottavasti paljon työmatkoja. Ruskalenkkejä, talven tulo Jäämeren satamaan ja toivon mukaan uusia tuttavuuksiakin. Ehkä olen vain negatiivinen nurisija, kun pelkään, etten saa Kirkenesistä ystäviä. Ehkä siellä on muitakin nuuskamuikkusia jumissa?

Vielä kolme ja puoli viikkoa, ja sitten nähdään, miltä Kirkenes-elämä maistuu. Yksi asia on varma: blogi tulee pursuamaan syksyn arktisia tuulia!


Kuule postauksista ensimmäisenä – tykkää Alpenglowin Facebook-sivusta!

You Might Also Like

3 Comments

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY 19.8.2016 at 17:47

    Heh, jotenkin hauskaa, että ulkomaille muutto on joskus noinkin arkisen tuntuista! Pienessä kunnassa vietän itsekin suurimman osan ajastani seuraavan yhdeksän kuukauden ajan ja kyllä se vähän totuttelua vaatii, vaikka onkin ihan Suomessa. Mulle viikonloppuisin Helsinkiin ihmisten ympäröimäksi ja vilkkaan kaupungin tunnelmaan pääseminen tuntuukin nyt turvalliselta. :D

    • Reply Sunna 20.8.2016 at 21:39

      Enempi tässä ressailis Helsinkiin muuttaa! On kyllä vaikeaa vaihtaa miljoonakaupunki 4000 asukkaan pikkukaupunkiin mutta no, ehkä tämä tästä. On siellä sentään 3999 muuta. Ja kaikki ne porot. Tsemppiä muutokseen, kyllä siinä varmana on paljon hyvää(kin) :)

  • Reply Nooa 19.6.2020 at 14:20

    Miten elämä meni Kirkkoniemessä. Olis mielenkiintoista kuulla

  • Leave a Reply