Suomen suurin matkablogiyhteisö
Yleinen

Inari & chill

30.6.2016

Aijai, kesä kotona äidin ja isän jääkaapilla. Minun chillauskesäni menee tästäkin vielä paremmalle ns nextille levelille: vietän vapaapäivät joko kavereiden tai perheen kanssa, kun taas työpäivisin myyn norjalaisille suomalaisia halpoja elintarvikkeita (kyllä maar), juoksentelen tunturissa ja kalastelen pikkujärvissä. Nautin yksiön rauhasta, katselen Netflixiä ja tarinoitsen ahkerasti.

P1570175
P1570178
P1570128
P1570129
Wienistä muutto Inarin pikkukylään on melkoinen muutos elämässä. Pakokaasut vaihtuvat poropolkuihin, ikuinen meteli täydelliseen hiljaisuuteen, baarien jytke yöttömään yöhön ja niin edelleen. Lusmuilu työntekoon. Kaveriporukka perheeseen. Rahanmeno rahantakomiseen. Uudet tuttavuudet lapsuudenystäviin, metro moottoriveneeseen, falafel savusiikaan. Toistaiseksi muutos tuntuu ihanalta.

Koska kyllä täällä ihminen lepää. Mikään ei ole luonnollisempaa kuin makoilla rönttävaatteissa kalliolla, kuunnella kaakkurien ja peippojen lauleskelua, tiirailla taivaalla seilaavia pilviä. Ja ehkä vähän hätistellä muurahaisia viltiltä. Täällä on koti, ja koti on erämaa.

Vietin eilispäivän saaressa lätynpaistossa ja ihan vain rentoutumisessa. Tein sitä samaa kuin pienenä niin monesti ennenkin: kasasin tulipuita maahan tippuneista risuista ja juurakoista, katsastin jängän hillannupputilanteen, heittelin virvelillä ja ryystin oikein savunmakuista teetä. Kesäinen Inarijärven saari tuoksui, no, keskikesälle: koivuille, suopursuille, jänkävedelle ja ihan vaan helteelle.

Luonnossa, johon ihminen ei ole runnonut mitään jälkiä, on jotain todella runollista. Maailma ilman meitä. Ikuisuus, jatkumo, tasapaino. Tältä saaren, metsän, ekosysteemin, maailman pitäisi näyttää ja tuntua. Puuntaimia, nuoria puita, suuria ja tuuheita puita, kuolevia keloja ja lopulta maahan lysähtäneitä harmaita runkoja. Pehmoiset sammalpatjat. Voi kun kukaan ei koskaan pilaisi tätä! Kyllähän paikalliset ovat aina saarissa pyörineet: rakentaneet tulipaikkoja ja väliaikaisia majoja. Mutta nuotiopaikat alkavat pukata heinää ja riu’ut maatuvat kyllä ihan muutamassa vuodessa. Vierailla saa, pilata ei.

P1570138
P1570139
P1570159
P1570166
P1570164

Järvellä meni kummasti 8 tuntia, vaikka mitään ei tullut tehtyä paitsi kalasteltua laiskasti ja syötyä kolme lättyä. Lisää aurinkoisia päiviä tänne arktisiin maisemiin, kiitos! Haaveet elävät nyt melontaretkistä, vaelluksista, tunturijärvistä ja jokien kuohuihin tuijottelusta. Ja saunasta. Sauna on ulkomailta palanneelle kyllä aina aivan parasta herkkua monta viikkoa. Ensimmäisinä neljänä päivänä taisin viettää ainakin kuusi tuntia saunassa yhteensä. No regrets!

Jossain vaiheessa pitää miettiä, mitä tekeisin välivuodellani, mihin yliopistoon haen maisteriin ja mikä minusta oikein tulee. Mutta koska täällä Suomi-neidon päälaella aika pysähtyy, sitä joutaa pohtimaan vähän myöhemminkin. Eläpä hättäile, istuma mättääle.

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Maarit Johanna 30.6.2016 at 19:17

    Näytät ihanan fressiltä ja tyytyväiseltä! Ja mie niin rakastan sinun tekstiä <3 Ehkä meki (pakkohan meiän on) päädymme sinne Partakon perukoille vielä tämän kesän aikana.

    • Reply Sunna 30.6.2016 at 22:17

      Partakkoon tai Näätämöön – welcome! <3 Mulla on aika kitsaasti viikonloppuvapaita, koska sunnuntaisin saa tuplapalkkaa muahaha, mutta Näätämön residenssissä on kyllä tillaa.

  • Reply Vintagella 1.7.2016 at 08:57

    Musta tuntuu, että mä tarvitsisin työelämästä yhden välivuoden tai edes kuukauden pohjoisessa. Veikkaan, että loppuisi ahdistukset siihen paikkaan.

    • Reply Sunna 1.7.2016 at 22:30

      En tiedä tilannettasi, mutta uskoisi homman olevan järjestettävissä ;) Ota vain reilusti Offia ja sääskihattu mukaan, jos tulet kesällä!

    Leave a Reply