Yleinen

Kotiinpaluublues

21.6.2016

Näissä Kroatian auringonlaskukuvissa on yllättävän paljon symboliikkaa. Lähteviä laivoja, poiskäveleviä selkiä, painuvaa aurinkoa, kaunista mutta epävakaista kesäsäätä. Sitä maastamuutto meinaa olla. Minä lähden, minä lennän, aika loppuu ja meininki on melkoisen myrskyisää mutta rakkaudentäyteistä niin oman pään kuin koko vaihtoporukankin sisällä. Kahden päivän päästä olen jo setäni kyydissä matkalla Inarin sääskistä mutta valoisaa kesää. Lapissa odottaa jälleennäkeminen perheen kanssa, kesätyöt ja vanhoja ystäviä. Vaelluspolkuja, kanootinmelan läiskettä Inarijärven illassa, yövirvelöintiä, marjastusta ja road trippejä.

P1570025
P1570028

Totta kai lähtö tuntuu. On olemassa monenlaisia lähtöjä, ja tällainen kaunis poiskääntyminen satuttaa ehkä eniten. Jättää nyt taakseen elämänsä kauneimmat, onnellisimmat ja vapaimmat kuukaudet. Katsoin tänään Wienin metrokarttaa ja pystyin liittämään kasan muistoja pysäkkien nimiin. Kurkkuun nousee iso pala, kun katselen nousevia lentokoneita nyt huoneeni ikkunasta. Olen saanut täältä niin paljon kepeitä ja suloisia ja nuoruudenviattomia muistikuvia. Olen kaatuillut lumilaudalla Nassfeldin aurinkoisilla rinteillä. Pelannut makuualustalla ja jalkapallolla pesistä Mariahilferstrassella. Juossut veren maku suussa portaita ja käynyt Subwayssa herkuttelemassa jälkikäteen. Luukuttanut täysillä Kaija Koota vuokra-autossa kiemurtelevalla vuoristotiellä, hölkännyt ukkosen läpi Donauinselillä, jatkoillut brittipoikien luona viikonloppu jos toinenkin, hyppinyt tuoppi kädessä asuntolabileissä, uinut kroatialaisessa satama-altaassa, päntännyt tenttiin tylypahkamaisessa lukusalissa päärakennuksella…

Pakahduttavinta on päästä lähelle, päästää itse lähelle, ymmärtää ja vaihtaa ajatuksia. Joskus elämän tarkoituksesta, joskus ilmastonmuutoksesta ja joskus rumimmasta sukkien väristä.

Minua odottaa paras mahdollinen kesä. Mutta minulla on myös ollut paras mahdollinen vaihto, ja vaikka hyppäänkin ylihuomenna toiseen aivan yhtä täydelliseen todellisuuteen, niin silti sattuu jättää tämä. Sattuu paljon. Vaihto, jota en suunnitellut, jota en odottanut ja jolta en olettanut mitään, antoi enemmän kuin olisin koskaan edes haaveillut. Ystäviä, ymmärrystä, onnellisuutta, unelmia ja elämään uskomista. Nykivää uutta tietoisuutta ja uusia mahdollisuuksia. Ennen kaikkea sain iloa. En olisi voinut käyttää viittä kuukautta mitenkään paremmin. Sain täältä vain kourallisen opintopisteitä ja kaikki säästötilin rahat menivät, mutta oli se sen arvoista.

P1570033
P1570023

Lykkäsin ajatusta lähdöstä kauhean kauan. Nautitaan nyt kun vielä voi! Ja nautin. Hetkessä eläminen on sellainen taito, jonka opetteleminen maksaa itsensä tuhatkertaisesti takaisin. Mutta tänään, kun sanoin taas kerran hyvästi, tulin kotiin, heitin jätesäkillisen roinaa roskikseen ja tyhjensin kaapit… itku tuli. Tietysti. Se tulee vielä monta kertaa. Euforiaa ei voi olla ilman kyyneleitä ja rusentavaa menetyksen tunnetta. Sehän tässä raastaa: kaiken, mitä tässä maailmassa saa tai saavuttaa, joutuu jossain vaiheessa hyvästelemään. Halaamaan, kiittämään, toivottamaan kaikkea hyvää ja kävelemään pois. Tai jäädä katsomaan pois keinuvaa selkää.

En ole tässä tilanteessa ensimmäistä enkä viimeistä kertaa. Toivon todellakin, että joutuisin vielä jättämään monet itkuiset jäähyväiset, koska se tarkoittaa, että jokin on ollut ja saattaa olla edelleen tärkeää. Mitä pahemmalta tänään tuntuu, sitä onnistuneempi vaihtoni on ollut. Kun häivyin Turusta tammikuussa, nyyhkytin junassa ilosta enkä ikävästä. Sveitsistäkin halusin pois, Espanjan-vaihdosta vuosia sitten rukoilin pääseväni jo takaisin. Mutta nyt tuntuu, että Wienin ja kaiken Wienin tarjoaman ja antaman kanssa jää jotain kesken. Riuhtaisen itseni irti, vaikka voisin jäädä. Ja ehkä se on juuri oikea hetki mennä.

Suru ja kyyneleet on okei. Tänään ja huomenna kiitän sydän auki. Kiitän rohkeita ja upeita ystäviä, jotka seikkailevat vielä ties vaikka mihin elämässään. Ja ensimmäistä pääkaupunkia, josta opin pitämään. Sen hölmöjä puluja, korishäkissä leikkiviä lapsia, kanaalinrannan aaltoja, yötaivasta ja helteisiä katuja.


Wien- ja Itävalta-aiheiset jutut eivät tähän lopu: minulla on postauksia varastossa niin vaihtarielämästä, Kroatian, Unkarin ja Tshekin matkoista kuin Wien-vinkeistäkin. Pysy ihmeessä kuulolla!

 

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply laura / to travel is to live 22.6.2016 at 15:13

    Kuulostaa niin tutulta! Oma vaihto Dublinissa oli jotain niin paljon parempaa kuin olisin voinut kuvitellakaan, ja kun istuin lentokoneessa matkalla takaisin Suomeen niin itkuhan siinä tuli. Yritin vain ajatella parhaan vaihtarikaverin sanoja, ”don’t cry because it’s over, smile because it happened”. Kliseistä, mutta totta. Nyt mieleen on hiipinyt ajatus toisesta vaihdosta… Kun kerran olisi vielä mahdollisuus :D Krotia kiinnostaisi tällä kertaa.

    • Reply Sunna 22.6.2016 at 18:49

      Itkut tässä tulee tämän päivän aikana monessa kohtaa (tosin tähän mennessä on vain naurattanut ja hymyilyttänyt), mutta ne on ilon kyyneleitä ne <3 Jep, olen kiitollinen joka hetkestä ja toisaalta myös innoissaan jo menossa kotiin, elämän kesä odottaa. Jep, ei tämä viimeiseksi ulkomaankomennukseksi jää.

    Leave a Reply