Suomen suurin matkablogiyhteisö
Yleinen

Vaellusta ja välineurheilua

8.6.2016

Must on tulluuu, urheiluhullu!

Kyllä ranskikset ja kokis maistuu edelleen, mutta ehdottomasti eniten olen vaihdon aikana kantanut kassan kautta kotiin urheiluvaatteita. Ennen kuin aloitan ostoskäyttäytymisestä, etiikasta, filosofiasta ja maailmantuhosta paasaamisen, voisin yrittää olla hetken ihan vaan pinnallinen. Liikun, siis tarvitsen liikuntaan sopivaa kampetta. Olen ostellut täällä kahdet kengät (vaellus- ja juoksu-), takin (tai oikeastaan kaksi), kahdet juoksuhousut ja monet monet tekniset alusvaatteet. Vuosikausia puuvillaisessa superman-paidassa juostuani voin todeta, että kyllä muuten ihan käyttöön tarkoitetuissa topeissa materiaali hengittää paremmin enkä haise enää märältä koiralta.

P1560762
P1560764

Lähdin Lapin-vahvistus Katrin kanssa viime viikonloppuna Schneebergin maisemiin testaamaan uusia vaelluskenkiämme, vähän ehkä sukkia ja juoksuhousujakin. Schneeberg lienee Wieniä lähin kahden tonnin huippu, ja sinne oli todella lyhyt ja helppo matka (tosin itse haikki ei taaskaan mennyt kuin Strömsössä, mutta niistä kommelluksista kasaan ihan oman postauksensa). Hankimme kelpo popot viikon päästä siintävää Slovenian-vaellusta varten, ja pitihän ne ajaa sisään.

Vaelluskenkien osto oli yllättävän hankala operaatio. Niitä on niin monenlaisia: ultrakevyitä, kevyitä, nilkkaa hyvin tukevia, kunnon vuorikenkiä, nahkaisia, tekonahkaisia, Gore-Texiä… että valitse siitä sitten vielä juuri itselle sopivat ominaisuudet ottaen huomioon vielä, että kenkulien tulee tuntua hyvältä niin jalassa kuin kuukausibudjetissakin. Menimme metsään jo sporttikaupan valinnalla: Sports Directissä on varmaan Itävallan kusisin asiakaspalvelu. Emme saaneet myyjistä irti yhtään enempää kuin itse jo tiesimme (ai että kannattaa ottaa sopiva koko?), eikä niissä ennakkotiedoissa ollut hurraamista. Noin tunnin sovittelun, kikattelun ja tuskailun jälkeen jätimme tympeät myyjät ja liian ison vaelluskenkähyllyn taaksemme samanlaiset Salomonin vaelluskengät isossa muovipussissa. Kyllä on muuten aika kulkenut eteenpäin oikein mukavasti, koska muistan rämpineeni tuhottoman painavissa, haisevissa ja rumissa ruskeissa vaelluskengissä lukemattomia partio- ja telttareissuja ala- ja yläasteella. Uudenkarheat Salomonini ovat miellyttävän harmaanvihreät, kevyet, pitävät, mukavat ja ainakin toistaiseksi tuntuu kuin pilven päällä tassuttelisi.

P1560823
P1560847
P1560857

Kenkien kanssa sisäänajoa ei voi painottaa liikaa. Koska olemme kovapäisiä lappilaisia juntteja, valitsimme testireitiksi 30 kilometrin koko päivän odysseian 500 metristä yli kahteen tuhanteen ja takaisin. Aamulla leikkelin laastarirullasta maanisesti palasia takintaskuun, että voisin teipata koko jalat muumioksi, jos tarve iskisi. Kiskoin ihan unisena kengänklohmot jalkaan ja marssin metrolle – ja ai kun tukevat, korkeat kengät sattuivatkin kantapäihin. Harpoin Pratersternin pitkiä liukuportaita ja mietin, että vaihdan lajin riippuliitämiseen, ettei tarvi tallata maan surkeita polkuja. Vaan kyllä elämä taas muuttui iloksi, kun sain pesto-mozzarellapatonkia naamaan ja juorut päivitettyä junassa.

Jostain taivaallisesta syystä kengät lakkasivat hiertämästä, ja toimivat koko matkan just eikä melkein. En muljautellut nilkkoja kertaakaan, kuten lenkkareilla haikatessa valitettavasti käy, ote piti sateisella polulla, mihinkään ei ilmestynyt rakkoja ja askel nousi. Miten kevyt voi iso vaelluskenkä olla! Lapsellisella innolla piti tietty testata myös vedenpitoa, ja roiskuttelimme läpi isoista rapakoista. Ainoa kosteus kengän sisälle tuli omasta hikoilusta.

P1560741
P1560740
P1560738

Luonnossa voi pyöriä ilman hc-kamppeitakin. Olen kohta 22, ja ostin ensimmäiset kelvolliseksi luokiteltavat takkini ja vaelluskenkäni vaikka nyt, vaikka olen todistettavasti viikon ikäisestä asti tutkinut äiti Maan ihmeellisyyksiä jalat polveen asti kurassa ja mustikkaa takinselässä mäthäälle torkahtamisen takia. Aloitteleva retkuilija ei missään nimessä tarvitse Partioaitan kalleinta makuupussia, Fjällrävenin telttaa tai edes trangiaa. Kunhan kumisaappaissa ei ole (kovin isoja) reikiä, makuupussissa tarkenee nukkua ja rinkka ei aiheuta vuosisadan niskajumia. Tärkeintä on lähteä polulle haistelemaan metsää, tunturia ja jänkää.

Minusta mikään ei ole niin järjetöntä kuin erilaisten kalliiden harrastuskamppeiden haaliminen. Suppilautaa, kahdeksan hengen telttaa, miljoona eri pihapeliä ja perhostusvälineet, joilla ei osaa edes heitellä. Jos haluaa kokeilla, niin aina voi vuokrata tai lainata välineistön alkuun. On niin paljon lajeja, joihin ei edes tarvitse mitään erityistä – utelias mieli riittää.

Toisaalta harrastaa voi vaikka perhostusta kahluuhousuilla, joista aina vain teippaa jesarilla reiät ja toivoo parasta. Nuotiolla voi keitellä armeijanaikaisessa pakissa teetä ja villasukat eristävät kumppareissa ihan yhtä hyvin kuin tekniset kolmenkympin sukatkin. Eivät välineet tee urheilijaa. Meillä Inarissa aina vähän naureskellaan uistelijoille ja muille etelän matkaajille, jotka tulevat viikon kesälomalle Inarijärvelle sadantuhannen euron jättiveneellä, virittävät veneen perästä kymmenen markkinoiden parasta vapaa ja hyppäävät katettuun erämerilaivaansa kaiken sään kestävissä takeissa, housuissa jopa hemmetti lippiksessä. Näiden tyyppien reissun pääfokus on kuitenkin kaljassa ja tietty myös luonnon ihailussa. Ylivarustautumisessa ei ole yhtään mitään järkeä.

(En tarkoita, ettenkö toivottaisi tervetulleeksi Inarijärvelle kaikenlaisia luontoa kunnioittavia kulkijoita. Upea paikka on tarkoitettu kaikille!)

Kuitenkin jossain vaiheessa kelpo kamppeet tekevät harrastamisesta mukavampaa. Yritän ostaa vain sitä, mitä välttämättä tarvitsen. En osta yhtään juoksutoppia vain siksi, että se on nätti, vaan siksi, ettei minun tarvitse pyörittää pesukonetta ihan joka päivä. Olen nyt siinä pisteessä, että ihan totta seikkailuni etenevät paljon mukavammin, jos kengät ja takki eivät päästä kaikkea saastaa sisään niin kuin Turun Marilynin portsarit ja jos teltta painaa viiden kilon sijaan rinkassa kaksi. Rinkassa, jonka rintavyö ei lutista tissejä ikävästi. Kyllä, olen todella innoissani kolmista eri pituisista juoksuhousuista – nyt treeni kulkee säässä kuin säässä. Käytettynä ostetusta takista, jonka ulkokerros on tuulitakki, sisäkerros kevyt toppatakki, ja yhdessä ne ovat ihan huippis lautailuakki – seikkailua vuoden ympäri, ja säästin 250 euroa! Kunnon vaelluskengistä, jotka kaiken kukkuraksi eivät ole pinkit – eipähän nuljua enää nilkat tai askel sudi jyrkillä rinteillä – jos johonkin pitää kalliolla luottaa, niin omiin jalkoihin. Yli satasen juoksutossuista – penikkaongelmat ovat historiaa, ja ilmoittaudun pian puolimaratonille. Nämä hankinnat innostavat minua reissuun ja mahdollistavat entistä huikeammat seikkailut. Korkeammalle, nopeampaa, kauemmas ja mukavammin.

Mutta niitä jesarisadehousuja en kyllä vaihda mihinkään, vaikka ne ovat 20 senttiä liian pitkät.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply