Suomen suurin matkablogiyhteisö
Yleinen

Lautailu-urpo Nassfeldissä

27.3.2016

Oijjoi. Oijjoi. Yli viikko remuamista ja reissaamista takana, toinen mokoma rykäys edessä. Olen tähän mennessä ehtinyt luuhata neljässä maassa satojen vaihtarien kanssa. Olen kuikuillut vuorenharjanteen yli Italiaan, päälläseisonut laiturilla Slovenian korkeimman huipun katseen alla, tanssannut budapestiläisessä rauniobaarissa, mönkinyt tunneleissa Brnon alla ja hoilannut autossa täysiä Michael Jacksonia. Ja ihan kaikkea muutakin. Olen reissannut menemään niin, että backpacker-flunssakin ehti jo yllättämään ja painamaan minut parin päivän tauolle Wieniin. Onneksi on pääsiäinen ja Milkan Löffeleit.

Tämän kerran kuvat ovat harvinaisesti puhelimesta, koska kaltaiseni pannutusta ahkerasti harrastava lautailija ei uskalla ottaa kunnon kameraa mukaan. Ehkä tosiaan kannattaisi hankkia GoPro, sillä edessä on tälle keväällä niin vuorikiipeilyä kuin melomistakin.

Matka alkoi siis koko Itävallan vaihtareille järjestetystä, megalomaalisesta ski eventistä, jonne lähti meiltä Wienistä bussillinen vuorihulluja (noin puolet tietty suomalaisia. Finnish mafia ftw!). Jos jossain onkin vielä voimassa hiljaisten ja jurojen suomalaisten myytti, niin ei täällä Wienissä. Meidän epäkorrekti possemme on saanut stereotypiat käännettyä: esimerkikis kuuden tunnin bussimatkalla istuimme yläastepahismaisesti takapenkillä, hörpimme kokista (rajuimmat viiniä) ja kerroimme koko matkan niin huonoja vitsejä, että koko bussi piteli korvatulppiaan ja toivoi, että käkättäisivätpä ne finnjävelit vähän hiljempaa.

20160319_143506 20160319_114849 boardinggg

Rinteeseen meno jännitti hirmuisesti, missä kirjoitin jo tässä postauksessa. Olin tietysti ihan valtavan innoissani, kun kiipesimme isoon gondolihissiin, joka kipusi yli 1300 metriä ylöspäin. Rotkoa ylittäessä kaverini totesi, että vierisimme iloisesti rotkon jokeen, jos hissi hajoaisi. Toinen heitti siihen ”they see me rollin, they hatin”, ja tätä biisiä sitten rallattelimme vielä sunnuntai-iltanan täysin kuolleina bussissakin. Yläasemalla tutkailimme rinnekartaa ja olimme pissata housuihimme jännityksestä. Kukaan meistä viidestä ei ollut aiemmin lasketellut isoilla vuorilla, ja yhtäkkiä olimme kahdessa kilometrissä edessämme jyrkältä näyttävä, kilometrien pituinen rinne. Kiinnitin jalat lautaan, katsoin alas ja tärisin kuin horkkapotilas. Ja lähdin kanttaamaan alas. Jarrutin parisataa metriä ja olin ihan varma, ettei koko hommasta tule koskaan ikinä milloinkaan mitään. Pysähdyin. Lähdin uudestaan liikkelle ja yritin kääntyä. Ensimmäinen käännös onnistui, samoin toinen… kymmentä minuuttia myöhemmin hehkuin ilosta ala-asemalla. Minusta on tähän!

20160319_140739 20160319_114846 20160319_143623

Täytyy vain olla iloinen siitä, että pääsin ennakkopeloistani yli ja lähdin ski eventiin. En oikein tiedä, mikä on huipumpaa kuin flowata alas rinnettä omaa vauhtia, vetää sisään auringonsäteitä ja raikasta ilmaa. Kun nostaa katseen, lumihuippujen rivi levittäytyy silmänkantamattomiin ja hiukan pehmennyt lumi on täysin hallinnassa laudankanttien alla. Jalat ehtivät levätä, kun chillaa hississä, juoruilee tovereiden kanssa ja napsii pähkinöitä. Kun päivä on pulkassa, laskee vain alimmalle asemalle, tilaa Radlerin ja kärventää jo palanutta nenää vielä hetken after skissä.

20160319_121822 20160320_14330720160319_101853 20160319_143700

Linnut lauloivat, aurinko paistoi ihan valtavalla voimalla ja illat käytimme saunomiseen ja kämäisessä Cube-klubissa tanssaamiseen. Luonto, ystävät ja liikunta tekevät onnelliseksi. Okei, Schnitzelit ja weissbierit ehkä vetivät viikonlopun terveyssaldon plusmiinusnollalle, mutta kyllä vain ihminen oli iloinen sen ajan. Ja vielä pitkään jälkeenkin. Ihan ehdottomasti aion jo ensi talvena uudelleen laskettelureissulle. Ehkä olen hukannut muutaman vuoden potentiaalista lautailua, mutta kyllä parikymppisenä voi vielä oppia hyväksi laskijaksi. Ja sama se sille, kunhan on hauskaa. Itävalta on ihana maa olla vaihdossa. Oikeastaan Itävalta on kaikkiaan aika ihana maa. Suosittelen vuoriterapiaa ihan kaikille!

Jos haluat pysyä huimasta reissauskeväästäni reaaliaikaisesti kärryillä, seuraathan Instaani (@sunnamailmmis) ja Snapchattiani (sunnamailmmis). Tervetuloa mukaan!

You Might Also Like

36 Comments

  • Reply Teija / Lähdetään taas 27.3.2016 at 19:07

    Upeita maisemia! Kyllä tuolla kelpaisi. Itse en lautaile, ja viimekertaisesta laskettelustakin on jo varmaan viitisentoista vuotta aikaa. Jaiks. Jokin toinen kulkupeli kelpaisi paremmin, tai sitten voisin viettää kaiken ajan after skissä :D

    • Reply Sunna 28.3.2016 at 19:02

      Joku rouva tuli tuonne pariin kilometriin ihan vain kävelyttämään koiraansa ja kaakaolle gondolihissillä. Miksipä ei? Minun taukoni oli vain neljä vuotta, mutta sanoisin, että laskettelu on kuin pyörällä ajo. Ei sitä unohda :)

  • Reply Jenni / Globe Called Home 27.3.2016 at 20:22

    Oon seuraillut sun vuorikuvia Instassa, mutta laitoin sut nyt seurantaan Snäpissäkin! Vuoriterkkuja on aina kiva seurata, oli ne mistä päin maailmaa tahansa. :)

    Täällä on mies vasta parantelemassa keuhkokuumetta, joten ei olla vielä varmoja, päästäänkö itse ensi viikonloppuna Kalliovuorille laskemaan vai ei. Kausikortit on ja majoituskin on varattu, mutta nyt tarttisi enää terveyttä, niin voi päästä laskettelemaan 4 kilometrin korkeudesta. ;)

    • Reply Sunna 28.3.2016 at 19:04

      Oi että, teidän Kalliovuoriterkut onkin aina mahtavaa! En ole koskaan ollut jenkkimeiningeistä innoissani, mutta teidän vaellus- ja laskettelukuvien jälkeen ehkä olen alkanut vähän haaveilla siitäkin. Toivottavasti pääsette matkaan ensi viikolla, tätä kautta ei kestä enää loputtomasti :)

  • Reply JENNA/LIVE YOUR DREAMS 27.3.2016 at 22:26

    Nyt on kyllä upeet maisemat! Itsellenikin lautailu on lähellä sydäntä ja jossain vaiheessa olisi tarkoitus suunnatta Alppeja kohti. Minkälainen hintataso Nassfeldissä oli?

    • Reply Sunna 28.3.2016 at 19:05

      Nassfeld on kaiketi aika samaa kastia kuin St Anton, Zell am See ja Bad Gastein, eli hissiin päivälippu about 40e, ruoat noin 7-15e ja tuopposet noin 3e. Ei siis poikkea Suomen hinnoista ainakaan pahempaan suuntaan. Ehdottomasti laskettelemaan Alpeille! Huono puoli on vaan se, ettei enää halua takaisin minnekään Ounasvaaran rinteille kihnuttamaan…

  • Reply Ansku BCN 28.3.2016 at 15:48

    Huikeeta! Mä en ole vielä erinäisistä syistä ehtinyt kertaakaan tälle talvelle mäkeen ja kohta kausi on jo ohi, apua! Vielä yksi potentiaalinen viikonloppu olisi jäljellä ja mikäli terveys antaa myöten niin Andorran mäet kutsuvat. Fingers crossed!

    • Reply Sunna 28.3.2016 at 19:05

      Vielä on kesää… siis talvea jäljellä, toivottavasti pääsette matkaan! :) Miekin haaveilen, että joskus pääsisin vaikkapa Sierra Nevadan rinteille. Siellä tosin palaisi nenänpää vielä Itävaltaakin reippaammin.

  • Reply Lotta Watia | Unagidon 29.3.2016 at 10:39

    Oi, näyttää ihanalta! Näin kevään tullen on ollut ihana seurata eri puolilla eurooppaa lautailevia/laskettelevia reissaajia. Mä en ole koskaan lautaillut ja lasketellutkin joskus ajat sitten. Mutta kiinnostaisi kyllä, kun se näyttää niin rennolta! Yleensä tähän aikaan vuodesta vaan tulee oltua sellaisissa maisemissa, joissa tuo laskettelu ei oikein mahdollista ole. Ehkä joku kevät vielä pitää ottaa asiakseen.

    • Reply Sunna 5.4.2016 at 22:42

      Ensimmäinen kerta on mukavaa hyrränä pyörimistä, mutta sitten, kun siihen mahdottoman tuntuiseen lautaan saa touchin, niin ei parempaa fiilistä varmaan ole :) Ja jos se lautailu ei olekaan oma juttu, niin aina on terassit ja after ski.

  • Reply Jonna / Lempipaikkojani 29.3.2016 at 23:03

    Mä olisin kans varmaan sellainen rouva, joka tulee vaan kävelylenkille ja kaakaolle. Tai jollekin vähän tujummalle lämmikkeelle. Siis omista lasketteluista ei oikein voi edes puhua, oon ehkä laskenut 20 vuotta sitten viimeksi. Ranskan alppien tuntumassa asuessakaan ei tullut lasketeltua (ja osittain mahdotontakin, kun olin raskaana), mutta vuorillä kävelemässä tuli käytyä usein. Maisemat ovat niin upeita! Vieläkin kaipaan niitä Ranskan aikoja maisemien takia!

  • Reply Outi 30.3.2016 at 14:11

    Kyllä Alpit on nähtävä! Viime laskukerrasta on jo vuosia ja siinä välissä on se viimeinenkin terve raaja leikattu, joten hiukan kyllä jännittää laudan selkään hyppääminen, mutta noihin maisemiin on päästävä!

    • Reply Sunna 5.4.2016 at 22:43

      Onhan nämä Alppimaat myös oluen ja Jägermeisterin luvattuja maita! Vuoria kyllä kaipaa aina, jos joskus pääsee asustelemaan niiden lähellä.

  • Reply Heidi Stillman 30.3.2016 at 18:34

    Olispa vielä parikymppinen… ei vaan, tosi hauskalta on vaikuttanut sun reissu! En ole lautaillut enää moneen vuoteen, ensin tuli salsa ja sitten tropiikki, mutta kyllä vaan rupesi tekemään mieli kokea jotain vastaavaa :)

    • Reply Sunna 5.4.2016 at 22:44

      Salsa ja tropiikki kyllä kuulostavat mulle eksoottisemmilta kuin lumessa pyöriminen ja vuorimaisemat, ehkä se on sitten mulla luvassa seuraavaksi. Vaihdetaanko osia? ;)

  • Reply Anna / Muuttolintu 31.3.2016 at 08:33

    Huh, meikäläinen ei tosiaan oo se itsevarmin lautailija eli olisin kyllä ihan paniikissa tuolla… Silti, lähtisin, mahtava kokemus!

    • Reply Sunna 5.4.2016 at 22:44

      Miekin ajattelin, että olisin ihan kusi sukassa, mutta kummasti se homma alkoi vaan luistamaan. Onhan ne rinteet pidempiä, mutta käännös kerrallaan vaan.

  • Reply Oili / Ajatuksia Saksasta 31.3.2016 at 21:39

    Oi, Alpit! Ja oi, vaihtarireissut! Parhaita molemmat :) Mä pääsin myös pari vuotta sitten Alpeille, Ranskan puolelle kylläkin. Meidän yliopistolla on siellä mökki, ja projektin kaikki jatko-opiskelijat menivät sinne lomailemaan, tarkoitan siis opiskelemaan ;) Jätin kyllä lautailuhommat väliin, vaikka sitä tulikin vuosi-pari harrastettua aikanaan, ja tein jotain ihan kreisiä eli siirryin murtsikkahiihtoon! Aluksihan se ei sujunut sitten millään, mutta parin päivän jälkeen alkoi onnistua ja ai että se oli kyllä ihanaa. Mikäs siinä hiihdellessä niissä maisemissa!

    • Reply Sunna 5.4.2016 at 22:45

      Oih, opiskelijareissut on kyllä hienoja! Mutta tosi kuluttavia, opiskelu osaa olla toisinaan TODELLA rankkaa ;) Murtsikkaa minäkin haluaisin päästä täällä sivakoimaan. Minulla on Inarissa nanogripsukset, joilla kelpaa hiihdellä hankia. Niitä on välillä vähän ikävä.

  • Reply Pirkko / Meriharakka 1.4.2016 at 12:33

    En ole ikinä lautaillut ja lasketellutkin vaan muutaman kerran – murtsikka on enemmän minun juttuni :-)

    • Reply Sunna 5.4.2016 at 22:46

      Murtsikka on kyllä parasta! Sitä on kyllä Suomesta ikävä. Täällä se on vain laskettelun tylsä kakkosvaihtoehto.

  • Reply ankka 1.4.2016 at 14:59

    Rupesin itsekin kaipaamaan vuoriterapiaa, tosin en kyllä kälättäviä suomalaisia takapenkillä bussissa. En kyllä tiedä, mistä se käsitys hiljaisista suomalaisista on tullut, mutta tiedän aika monta, joka ei ole siihen kyllä mitenkään osallinen. Aika huikeaa, että kilometrien matka ja ala-asemalla ollaan jo kymmenen minsan päästä. Toivottavasti lumi ei ole karkeaa, kun laskeutuu naama edellä siihen!
    Suurin ei-motorisoitu nopeus minulla on tainnut olla 61 km/tunnissa.

    • Reply Sunna 5.4.2016 at 22:47

      Huh, millä pelillä pääsee noihin nopeuksiin? Minun vauhti on kyllä paljon hiljaisempi, kun en halua pyöriä helikopterina rinteitä alas huonoilla skillseilläni. Ehkä jonain päivänä… Vuoriterapia on ratkaisu kaikkeen! No, ei ihan, mutta harvemmin siitä haittaa on.

  • Reply meidänmatkassa 1.4.2016 at 16:28

    Noi näkymät! Niin upeita maisemia. *huokaus*

    • Reply Sunna 5.4.2016 at 22:47

      Haikkaillessa voi ottaa järkkärinkin mukaan, niin täällä Alpenglowin puolella on varmana kevään edetessä vielä paljon huikeampia vuoripanoraamoja ;)

  • Reply Juha-Petteri Kukkonen | Sirbizler.com 2.4.2016 at 02:16

    Osta vaan se GoPro, sillä saa kivaa matskua ja helppoa editoida lyhyitä pätkiä sen jälkeen pienellä vaivalla.

    • Reply Sunna 5.4.2016 at 22:48

      Voiskohan Turun yliopisto sponssata sen opiskelullisiin tarkoituksiin :D Olen kuullut viidakkorummusta tarinaa opiskelijasta, joka sai oppilaitokseltaan stipendin blogikameran ostoa varten.

  • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta 2.4.2016 at 12:09

    Vähän hauskalta kuulostaa teidän vaihtarimeno takapenkeille istumisineen jne. :D Mulla on kauhea alppi-ikävä, ollut jo monta vuotta, oot onnekas kun oot päässyt sinne kaatuilemaan! :D

    • Reply Sunna 5.4.2016 at 22:49

      Vaihtarimeno on vaan kerran elämässä, siitä pitää ottaa ilo irti. Paitsi, jos viettää jo toista vaihtoaan, ehheh :D Alppeja on kyllä aina ikävä, kun ei täällä pääse seikkailemaan!

  • Reply Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi 2.4.2016 at 19:56

    varmasti hieno fiilis. Itse en ole lautailun saloihin saanut itseäni vihittyä – en sitten millään. Se on yksi niitä asioita, joiden suhteen pääni ja hienomotoriikkani vain kieltäytyvät tekemästä minkäänlaista yhteistyötä.

    • Reply Sunna 5.4.2016 at 22:50

      Alku on kyllä ihan kamala laudalla. Paitsi jollain kadehdittavilla luonnonlahjakkuuksilla, jotka vaan köyttävät laudan jalkoihinsa ja lähtevät flowaamaan. Muistan pienenä itkeneeni lohduttomasti Saariselän hississä isälle, etten halua laskea enää koskaan. Voin kuvitella, että aikuisena opettelu on vielä hankalampaa.

  • Reply Kohteena maailma / Rami 2.4.2016 at 20:19

    Kyllähän talviset Alpit aurinkoisena päivänä on yksi maailman parhoista paikoista olla :-)

  • Reply Johanna Suomela 2.4.2016 at 21:52

    Upeat maisemat! Olen vaellellut Sveitsin alpeilla kesäisin. Kesäisinkin on kaunista, mutta kovin eri tavalla. Korkeanpaikankammoiselle vuoristomaisemissa olo on tarpeeksi jo maastokengät jalassa, en voisi kuvitellakaan että olisin siellä sukset tai lauta jaloissa! :D

    • Reply Sunna 5.4.2016 at 22:51

      Toisaalta rinteet ovat sen verran leveitä ja turvallisia, ettei siellä voi tippua montaa metriä suoraa pudotusta niin kuin vaellellessa. Monesti haikkireitit ovat paljon hasardimpia kuin tällainen mainstream-rinteiden laskeminen :)

  • Reply Anna / Tämä matka -blogi 3.4.2016 at 08:35

    Mulla on laskettelu jäänyt, kun pojat on kasvaneet jo niin isoiksi ja taitaviksi, että ei äidin seura rinteessä on täysin turhaa. Tosin nyt nuorimmainen juuri mursi säärensä Sveitsissä rinteessä, joten hänelläkin kausi jäi sitten siihen.

    Ymmärrän oikein hyvin sitä rouvaa, joka tuli vain koiran kanssa ylös katselemaan maisemia. Olen itse tehnyt niin useasti : )

    • Reply Sunna 5.4.2016 at 22:52

      Aijjai, toivottavasti koipi vielä paranee! Mahtaa kyllä harmittaa tuollainen. Minulla kestäisi kyllä tosi kauan, että oppisin omaa isää paremmaksi laskijaksi. Ensinnäkin isällä on sukset, joita on aika paljon helpompi hallita, ja toisekseen liikunnanopettajaa on mahdotonta päihittää missä tahansa lajissa.

    Leave a Reply