Suomen suurin matkablogiyhteisö
Yleinen

Ensimmäisen päivän huijaus

6.2.2016

Terveiset Wienistä!

Eilinen meni toisaalta todella smoothisti, toisaalta olin niin väsynyt, että näin ongelmia siellä, missä niitä ei ole. Yleensä aina pitempään reissuun mennessä olen aika pahalla mielellä ensimmäisen päivän. Olen nukkunut huonosti, jos lainkaan, ja se selittää synkistelyn. Päässä pyörii epäilys siitä, että tämä oli yksi suuri virhe – taas kerran. En ollut innoissani jotenkin edes lentämisestä, sillä vain murehdin, miten saisin oman painoni verran matkatavaraa kämpille. Miten osaisin ostaa oikean lipun, miten löytäisin osoitteen, mitä näitä nyt on. Vuokraemännästäkään ei ollut kuulunut päiväkausiin mitään. Ja laukun kahvakin hajosi jo Helsingissä – sen painavimman tietysti.

P1550115
P1550119
P1550124
P1550126

Wien näytti lättänältä, ruskealta ja vähän nuhjuiselta. No tietenkin, hitto vie, eivät paikallisjunat mitään maisemareittejä kulje. Löysin kuin ihmeen kaupalla oikean asunnon, ja viisi minuuttia ovea jyskytettyäni nainen tuli avaamaan. Vesirajamekossa ilman alusvaatteita. Niin vankkaan budinhajuun en ole törmännyt edes Amsterdamissa. No, onneksi minun huoneeni oli ihan hajuton ja siisti.

Lähdin keskustaan hankkimaan liittymää, koska eihän kämppään tietenkään kuulunut luvattua nettiä. Ostin prepaidin ja ruokaa. Kauhean leveät kadut ja valtavasti autoja. Missä ne kaikki vanhat rakennukset ovat? Tonavakin oli ihan ruskea. Eikä hyvää fiilistä missään. Väsyn vallatessa mieltä Wien alkoi muistuttaa melkein Murmanskia. Vuokraemäntä rähisi illalla, kun tein leipiä kymmeneltä. Liian myöhään kuulemma. Menin nukkumaan ensimmäisen illan tapaan aika surkeana.

P1550132
P1550133
P1550134

Ja sitten tapahtui se ensimmäisen yön taikatemppu. Nukuin pehmoisella patjalla ja untuvapeitolla niin hyvin, että aamulla heräämiseen kesti monta tuntia. Joskus on vaan niin tyrmässä! Avasin verhot ja aurinko paistoi. Menin keittiöön keittelemään teetä, ja vuokraemäntä jäi siihen rupattelemaan. Hänhän onkin supermukava ja oli eilen vain herännyt päiväunilta, kun tulin. Hän on liikunnanohjaaja ja lupasi, että voisimme alkaa joogaamaan yhdessä. Huonekin lämpeni, kun se sai vähän aurinkoa. Olin ostanut eilen ihan mahtavaa mysliä.

Lähdin iloisena kaduille, jotka olivat eilen olleet kolkkoja ja tuulisia. Nyt ne tuntuivat ystävällisiltä. Kannatti valita ratikka metron sijaan, sillä se kolisteli halki ihanien kujien. Suuntasin heti kirjastoon, koska minun piti tulostaa jotain lappusia asukastoimistoon. Yllätin itseni ja hankin kirjastokortin. Nyt alkaa siis tehokas saksanlukeminen! Lukusalin ikkunasta näkyvät Alppien ensimmäiset kukkulat, ja sain hoidettua tulostusoperaation kokonaan saksaksi – niin kuin kaiken juttelun vuokraemännän ja naapurienkin kanssa. Päivänpaiste on niin lämpöistä, että voi bostailla takki auki ja haaveilla kesästä. Ehkä ostankin seuraavaksi aurinkolasit. Niin, ja tyynyn. Neuleita on mukavampaa pitää päällä kuin pään alla.

Onneksi tunnen itseni niin hyvin, että osaan suhtautua ensimmäisen päivän möksötykseen jo aika rauhallisesti. Saan olla oikeasti pahalla mielellä uudessa paikassa vasta, jos siltä tuntuu vielä muutaman päivän päästä. Nyt on sellainen fiilis, ettei mökötys taida jatkua. Ehkä sitten kulttuurishokin toisessa vaiheessa!

Miltä teistä tuntuu ensimmäisenä päivänä uudessa paikassa, jossa pitäisi majailla pitempään?

You Might Also Like

7 Comments

  • Reply Maarit Johanna 6.2.2016 at 16:17

    Kuulostaa ihanalta! Varmasti tuon alun olikin tarkoitus mennä noin, jotta kaupunki ihastuttaisi jatkossa enemmän :) Jooga vuokraemännän kans kuulostaa eeppisen siistiltä :D
    Wien on ihana. Nauti <3

    • Reply Sunna 6.2.2016 at 19:25

      Milloin sie oot Wienissä käynyt? Silloin lukioaikoina? Ei vaan muista! :D Joo, täällä on kyllä ihanaa. Viihdyn varmasti. Khihi :)

  • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta 6.2.2016 at 23:52

    Ekat fiilikset paikoista voi olla ihan vääriä. Joskus paikkaan ensin rakastuu ja myöhemmin sitä alkaa vihata, tai joskus ekat päivät on surkeita ja sitten aurinko alkaa paistaa. Mua nauratti toi että paikallisjunat ei maisemareittejä kulje. :D Just keväällä oltiin Pariisissa ja kentältä kaupunkiin junalla, ekaa kertaa Pariissa oleva kaveri totes vaan että ”ei tää nyt ihan siltä mun mielikuvien Pariisilta näytä” kun lähiöt vilisti silmissä. :D

    • Reply Sunna 7.2.2016 at 10:40

      Joo, paikallisjunilla saa enemmänkin sellaisen ghettokierroksen kuin realistisen kuvan mistään paikasta. Tai no, ehkä inhorealistisen voi saada. Totta, mielipiteet muuttuvat. Minulla on muuttunut oikeastaan koko saksankielisestä alueesta: lukiossa olin jokaisen saksankurssin jälkeen heittämässä hanskoja tiskiin, koska kieli oli vaikeaa ja kulttuuri tylsää. Sitten tapahtui reili Saksassa ja Itävallassa ja kesä Sveitissä, ja kas, nyt tungin tänne puoleksi vuodeksi. Ihminen on kyllä hassu otus.

  • Reply Jasmin 7.2.2016 at 02:15

    Toi kun on matkustanut ikuisuuden jonnekin ja sit kaikki on vaan ihan kamalaa ja pienetkin asiat ottaa niin älyttömästi päähän on niin hirveä! Se riippuu niin paljon siitä millä fiiliksellä jonnekin saapuu ja musta tuntuu että oon inhonnut joitain kaupunkeja ihan vaan siksi että kaikki siellä on tuntunut menevän aluksi pieleen tai on jo valmiiksi väsyttänyt… Viikon päästä olis tarkotus lähteä Pariisiin ja bussimatka kestää sen 24tuntia että saa nähdä kuinka aurinkoisena sinne saavun! :D

    • Reply Sunna 7.2.2016 at 10:42

      Uff, niin totta! Toisaalta sen oman väsymyksen oppii tuntemaan. Mie olen tehnyt itseni kanssa sopimuksen, että en saa tuomita mitään paikkaa ekan päivän väsyssä. 24 tunnin bussimatka on kyllä ihan törkeän pitkä. Tsemppiä!

    Leave a Reply