Suomen suurin matkablogiyhteisö
Yleinen

TJ 33 & ensimmäiset heipat

3.1.2016

Anteeksi radiohiljaisuudesta, kandi tekeytyy pikkuhiljaa ja toivo herää, että kun lentokone nostaa keuliaan Helsinki-Vantaalta, olisin papereita valmis VTK. Eli siis aivan valmis lusmuamaan Itävallassa puolisen vuotta! Kyllä, nyt minulla on lähtöpäivä ja aamukampa. No, ei kampaa. Suominen elo päättyy – ainakin siis toistaiseksi – 5.2.2016. Jotta ei aivan juhlaksi menisi, niin kone ampaisee kohti Osloa ja aikanaan sieltä myös Wieniä aamuseiskalta. Rakkaudesta lentokenttäöitä kohtaan! Kiitos Norski näistä inhimillisistä ja ihanista lähtöajoista.

P1540797P1540792
P1540748Olen tuskaillut viime aikoina asunnonhakua, Wienin ilmoittautumistsydeemeitä, tavarapaljoudesta eroon hankkiutumista Suomessa ja opintoja. Ihmisiäkin pitäisi ehtiä tässä nähdä. Minua rauhallisemmat ja fiksummat ihmiset sanovat usein, että asioilla on tapana järjestyä, ja niin nytkin. Tenttejä on vielä tekemättä ja hyvästejä jättämättä, mutta nyt minulla on Wienissä kämppä (ellei taas meikäpoikaa ole kusetettu): 2. Bezirk ja Praterin hoodit kutsuu! Tulevasta huoneestani on metrolle muutama minuutti ja Tonavan rantaan myös. Näen sieluni silmin auringonlaskulenkkejä kauniin joen rannalla, mutta todennäköisesti lähistöllä onkin vain betoniviidakkoa eikä mitään juostavaa rantabulevardia. No, kunhan saan avaimet käteen ja kaikki on suurin piirtein kuten luvattu, niin enköhän. ole tyytyväinen. Luteita ei kuitenkaan sängystä tarvitsisi löytyä, saan Wienistä varmaan tarpeeksi kavereita ilman niiden läsnäoloa.

P1540756
P1540758P1540767

Mutta niin ihanaa kuin lähtötäpinä onkin, siinä on aika lailla kaihoisaa sävyä. Tänään sanoin heipat pikkuveljelle, huomenna muullekin perheelle. Eikä näitä melkein-auringon sävyttämiä maisemia pääse näkemään pitkään aikaan: nyt aurinko ei nouse. Kun tulen tänne aikaisintaan heinäkuussa, se ei laske. Voi olla, että täällä on jo seuraava talvi tulossa, kun pääsen taas Inarin polkuja tallaamaan. Turulle pitää sanoa hyvästit kokonaan, kaikille Turku-tovereille, kaikille suosikkipaikoille. Tutulle yliopistolle: sen luokille, seminaarihuoneille, ruokaloille, kirjastoille… se on so long. Ja oikeastaan sekin on innostava ajatus. Elämä tuntuu menevän reilun kahden ja puolen vuoden sykleissä: yläaste, lukio, kandi – ja mitä sitten? Toivottavasti ei kahden ja puolen vuoden työttömyyttä tai jumitusta. Voisi tulla vaikka seikkailu. Ihan sama, minkä mittainen.

Aikamoista hulinaa ja epävakautta on tämä Suomen tarjoamat viimeiset 33 vuorokauttakin. Huomenna lähden Inarista, pummaan kyydin Rovaniemelle ja siitä veeärräilen Ouluun. Oulusta matka jatkuu Vaasaan, jossa varmaan menee aika lailla ensi viikko. Vaasasta Turkuun, siellä kandisemma ja armotonta kirjatenttipänttäystä ja tenttimistä ylipäätään, sieltä sitten Helsinkiin ja pariksi päiväksi kokoustamaan Pietariin. Sitten onkin jäljellä enää parikymmentä päivää. Siihen pitäisi mahduttaa kaikkien opiskelujen loppuun saattaminen, Tamperetta, Helsinkiä, Turkua ja ehkä taas Vaasaa. Aika ironista, että pääsen asumaan yhdessä paikassa ja rentoutumaan vasta, kun lähden vaihtoon.

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Maarit Johanna 4.1.2016 at 07:34

    Oh ja ah! Voin vaan kuvitella sen vapauden mikä tulee jo ajatuksesta uuden kämpän ympäristön tutkimisesta vain hiukan yli kuukauden päästä! <3 Toivottavasti voin kohta ite haaveilla samoista asioista. Oot sitten tervetullut meidän Rollon kämpille kylään kunhan sellainen joskus saadaan :)

    • Reply Sunna 6.1.2016 at 18:11

      Sen vapauden tiellä on enää 2 kirjatenttiä, 1 essee, 1 kypsyysnäyte ja, no, se kandi… :D Kyllähän sie pääset moisista haaveilemaan ja tekemään haaveista töitä vaikka heti! Tacktack!

    Leave a Reply