Suomen suurin matkablogiyhteisö
Yleinen

Pohjoismaa-bingorivi täynnä

31.10.2015

Maaritin Oslo/Tukholmapostauksen innoittamana tein oivalluksen, että meikätyttö on tallannut jokaisen pohjoismaisen pääkaupungin katuja. Toki aika monen muunkin pohjoismaacityn kujat ovat tulleet tutuiksi (tai vähemmän tutuiksi eksymisen koittaessa), mutta nyt voin tehdä suuren pääkaupunkivertailun! Missä on röyhkeimmät lokit, lentävimmät pystykorvat, suurimmat Ben & Jerry’s -pallot tai väsyneimmät reilijutut? Ja voiko niistä valita suosikkiaan?

CAM00792 CAM00796

Kierros alkaa rakkalla länsinaapurillamme Tukholmalla, jossa olen käynyt sekä ajatuksen kanssa että ilman. Kenties mieleenpainuvin reissu oli BRYC:in johtokunnan kokous viime kesänä, jolloin söimme jäätelöä rankkasateessa Gamla Stanissa, shoppailimme vaikkei rahaa ollutkaan, seikkailimme Södermalmilla ja kiusasimme vartijoita kuninkaanlinnalla. Varhaisin Tukholma-muistoni on, kun söin hodaria ja yritin ymmärtää ruotsinkielistä isoisotätiä – fika on kahvitella, eikös? Kaikkiaan Tukholma on valloittanut sydäntäni sen verran, että vaikka ruotsitoverini pelottelevatkin vuokratason hirviömäisyydellä ja asunnonsaannin mahdottomuudella, haaveilen ehkä pikkiriikkisen Tukholmaan muuttamisesta. Ja selailen työpaikkoja, vaikkei tuo valmistuminen ihan lähellä vielä siinnäkään.

Pystit:

  • Maukkaimmat vegeravintolat
  • Paskin huvipuisto (Gröna Lundin jonot!)
  • Hipsterein (toki arkkitehtikavereilla voi olla vaikutusta mielikuvaan)
Yhdet kuuluisista ranskiksista

Yhdet kuuluisista ranskiksista

Vähäisin kokemus minulla on eteläisimmästä pääkaupungista, Kööpenhaminasta, sillä olen vain suihkaisuut sen läpi pariin kertaan. Hengailin rautatieasemalla vihreiden tyyppien kanssa ja ymmärsin, ettei tanskaa nyt vaan tajua, vaikka olisi norjaa tai ruotsia vähän hallussa. Mielelläni tutustuisin Köpikseen enemmän – se vaikuttaa kauniilta, chilliltä, ja no, pohjoismaiselta. Mukulakivikatuja, hansakortteleita, kanelipullia ja harmaa meri!

Koska Köpiksestä ei ole mitään järkevää sanottavaa, voin kai kälistä jotain ei-niin-järkevää. Toinen läpikulkumatkoistani oli kevällä 2014, jolloin reilasimme Vihreiden nuorten kurssilla Helsingistä Brysseliin. Hihitimme täysin hysteerisesti unenpuutteessa ja darrassa Köpiksen asemalla kolme tuntia ja testasimme eri paikkojen ranskiksia. Junassa säikytimme kurjalla olemuksellamme poliisitkin. Paluumatka oli eeppistäkin eeppisempi: päätimme skipata pari vapaapäivää ja menimme kaikista härskimpien tyyppien kanssa rälläämään Amsterdamiin kahdeksi päiväksi ja yhdeksi yöksi. Lord Jesus. Never again.

Parasta tässä ViNO-sekoilussa on se, että olen varmaan menossa taas sillä remmillä yli viikoksi reissuun joulukuussa. Bussilla Pariisiin. Puhukaa nyt jotain järkeä tälle sekavalle päälle!

Pystit:

  • parhaat ranskikset
  • seksikkäimmän kuuloinen kieli (onkohan mulla aivovamma?)

CAM01259 CAM01277 CAM01284 CAM01288 CAM01291

Voi Reykjavík! Raukka sijaitsee kovin kaukana tovereistaan myrskyisän Atlantin keskellä, mutta silti pohjoismainen viba leijuu lokkien, harmaan meren ja isoikkunaisten kahviloiden myötä savuisan lahden yllä. Reykjavik on kumppaneitaan huomattavasti pienempi, mutta tunnelma on silti yhtä monipuolinen: kansainvälinen, omalaatuinen, bisnes, hippi, kotikutoinen… tosin joitain loistavia juttuja, kuten merenrannan hummerikuppiloita ja kuumia lähteitä, ei löydä muualta. Kaikissa pohjoismaisissa pääkaupungeissa luonto on oikein lähellä, yleensä metromatkan päässä, mutta Islannissa sen läheisyys oikein huokuu – ehkä syypäitä ovat kaupunkia reunustavat lumihuippuiset vuoret ja oikein leväntuoksuinen, raikas valtameripuhuri? Suosittelen Islantia ihan kaikille.

Pystit:

  • Maanläheisin arkkitehtuuri (come on, muualla ei maa oikein järise)
  • Herkullisimmat kananmunat (no älä kysy)
  • Upeimmat värit
  • Omituisimmat museot (peniksiä!)
  • Hurjin tuuli. Enpä ole koskaan ennen nähnyt lentävää koiraa!

 

P1530785
P1530733
P1530700

Oi Oslo! Norjan pääkaupungilla oli kunnia olla vierailujärjestykseni viimeinen, mikä on aika ironista: olenhan sentään asunutkin Norjassa vaahtosammuttimen kokoisena tyttelinä. BRYC:hän minut kaupunkiin toi, jälleen kerran, ja vietimme mitä ihanimmat ja aurinkoisimmat kolme päivää heinä-elokuussa kokoustaessa. Edes hirmuinen hintataso ei huimannut päätä, sillä järjestö maksoi viulut kjähähä. Jos minulla olisi ollut enemmän aikaa, olisin seilannut museoalueella ihailemaan Kon-Tikiä ja viikinkejä, mutta kyllä linnakkeella kiertely ja oopperatalon katolla hyppiminen tuovat Oslon iholle jo ihan hyvin. Monien mielestä Oslo on kylmä, vaikeasti lähestyttävä ja vähän vaikea, mutta hei – niinhän ovat itse norjalaisetkin! Kunhan vain vähän tutustuu (ja nostaa tuoppia), niin hauska, persoonallinen ja rentokin luonne paljastuu. Kyllä skandinaavia voi päästä lähelle.

Pystit:

  • Järjestelmällisin ja toimivin turistirysäinfra
  • Hurmaavin linnoitus
  • Taitavimmat katusoittajat
  • Omituisin subi (katkarapumössöä!)

Helsingistä en taida jauhaa mitään. Kyllä te sen tiedätte, ainakin paremmin kuin tällainen mettänpeikko! Rakkassa pääkaupungissamme arvostan erityisesti röyhkeitä ja omapäisiä lokkeja. Kaveriani lainaten: ”Jos on niin tyhmä, että lokkikin vie sun ruuat, niin sä ansaitset sen.”

Mikä on sinun suosikkisi Pohjoismaiden pääkaupungeista? Iskeekö skandinaavinen kylmyys ja valkoisuus sinuun muutenkaan?

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply