Yleinen

Muisteloita minimantere La Gomeralta

29.10.2015

Throwback Thursday! Jii-haa! Näissä pienissä vuosijuhlaviikkopöhinöissä on hyvä välillä istua alas viini-illan ja juhlaseminaarin välissä, hörppiä muutakin kuin rypälemehua eli siis tällä kertaa hamppu-mustikka-smoothieta ja muistella Espanjan lämpöä. Siitä muistuttaa lähinnä tuo surkean alhaalla roikkuva aurinkoraukka. Voi voi, Kravun kääntöpiirillä se paistaisi melkein kohtisuoraan päänahkaan. Aina ei voi voittaa tässä asuinmaabingossa, mutta onneksi lokaatioonsa voi vaikuttaa melekoisesti. Anteeksi muuten kököt puhelinkuvat, Lumix hyppäsi rinkkaani vasta viime huhtikuussa. Enkä enää siitä mistään hinnasta kyllä luopuisi.

Olin viime vuonna pari viikkoa Erasmus-nuorisovaihdossa Kanarialla. Ensimmäisen reilun viikon vietimme ränsistyneessä biologianopiskelijoiden kenttäkurssimajoituksessa, sitten minä ja kaverini siirryimme Teneriffalle ottamaan rennosti muutamaksi päiväksi ja toipumaan luteenpuremista – no ei vaiskaan. Kaverini Taru oli jo ennen reissua päättänyt, että Kanaria on inhottava turistihelvetti, mutta kyllä hänelle aurinko kelpaisi. Ihmetyksemme olikin suuri, kun jätimme Los Cristianosin sataman ja puksutimme lautalla salmen yli Gomeralle. Ei yhtään turistia! Ihan pari hassua hotellia. Biitsilläkin kipitti rapuja enemmän kuin ihmisiä, mikä kummastutti kovin, sillä olimme sentään saaren pääkaupungissa. Pulahdimmekin heti koko itäeurooppaporukan kanssa Atlantin aaltoihin, kuvasimme GoProlla vielä valkoisia kinttujamme veden alla ja haaveilimme snorklaamisesta – joka muuten toteutui viikkoa myöhemmin moneen kertaan!

CAM01170 CAM01175 CAM01092

Aikamme auringossa lekoteltuamme hyppäsimme minibusseihin ja lähdimme ajamaan kohti saaren sisustaa. Kymmentä minuuttia ja yhtä noustua kilometriä myöhemmin pysähdyimme näköalapaikalle räpsimään kuvia  – ja jäädyimme kuoliaaksi! Olihan infokirjeessä lukenut, että vuorilla olisi kylmä, mutten ottanut kanarialaisen kirjoittamaa varoitusta kovin vakavasti. Hehän käyttävät toppatakkeja 25 asteessa talvisin. No, olisi kannattanut. Majapaikkamme, niin upea kuin se olikin, sijaitsi juuri siinä, missä pilvet jumittavat lähes koko ajan. Lämpötila kohosi juuri ja juuri 15 asteeseen, siinä missä ilmankosteus hönki sadassa prosentissa. Jos laittoi pyyhkeen pyykkinarulle kuivumaan, se kastui läpimäräksi horisontaalisessa sateessa. Voitte kuvitella, miltä hikiset ja märät vaatteet haisivat kymmenen päivän jälkeen.

Majoitus herätti muutenkin matkalaisissa sekä kauhua että hilpeyttä. Minä ja Taru vanhoina partiolaisina lähinnä hihittelimme betonisängyille ja lasittomille ikkunoille, mutta hymymme hyytyi, kun menimme ensimmäistä kertaa suihkuun. Sadat mustat madot ja torakat kiemurtelivat kaakeleilla. Noh, siihenkin tottui ja loppuviikosta jo nimesimme pikku ystäväisiä. Eivätkä ne purreet. Hupia tuottivat myös mustarotat, jotka kiipeilivät pihan päärynäpuissa ja humaltuivat käyneistä hedelmistä. Osa vaihtotyypeistä oli Latviasta, ja muistan vieläkin, mikä on ”ruma rotta” latviaksi.

CAM01129 CAM01100 CAM01101 CAM01103

 

 

 

 

 

 

 

Yksi tämän vaihdon pääpointeista oli tutustua kunkin osanottajamaan vuosituhansien takaiseen alkuperäiskulttuuriin. Ja rymytä luonnossa. Tasapainottelimme siis kulttuuripläjäysten ja pikku vaellusten mahtavassa kombossa: en olisi voinut kuvitella parempaa ohjelmaa! Pelasimme konkkaa pimenevässä laakeripuumetsässä, huiputimme 1500 metriä korkean Alto de Garajonayn, uiskentelimme vuorovesialtaissa, huovutimme suomalaisia avaimenperiä, opettelimme latvialaisia ja kanarialaisia tansseja ja naureskelimme kälyisille museoille. Tällaisista vaihdoista kuulee usein kritiikkiä, että miksi EU-veronmaksajien rahoilla pitää lennättää porukka nuoria patikoimaan, uimaan ja syömään hyvin. Miten muutenkaan unionin nuorten yhteishenki ja käsitykset omista mahdollisuuksista paranisivat? Jollekin viikon mittainen pyrähdys voi olla rohkeinta, mitä hän on ikinä tehnyt: joutuu puhumaan vierasta kieltä, tutustumaan ihmisiin toisista kulttuureista ja toimimaan tiimissä aivan uusissa tilanteissa. Minulle tällaisissa hankalinta on juuri se ohjelman mukaan pelaaminen ja ryhmätyöskentely, sillä olen niin tottunut seikkailemaan itsekseni. Kaikki oppivat tällaisesta tiiviistä kymmenpäiväisestä kokemuksesta aivan varmasti jotain.

Oli mahtavaa myös päästä höpöttelemään espanjaksi pitkästä aikaa! Pienen änkkäämisen jälkeen castellano sujui siihen malliin, että minut pakotettiin haastatteluun paikallistelevisioon. Se oli niin jäistä, etten vieläkään pysty katsomaan videota siitä. Oli ihan hyödyllistä osata hyvin sekä englantia että espanjaa, koska espanjan tovereiden englannissa ei ollut hurraamista. Pääsin siis epäviralliseksi kääntäjäksi, tulkiksi ja komentelijaksi. Taas.

CAM01133 CAM01146 CAM01153

Viimeiset pari päivää Gomeralla menivät Valle Gran Reyn rannoilla chillaten ja snorklaten. En olisi koskaan uskonut, että Kanarialla on noin loistavat snorklauspaikat! Värikkäät pikkukalat puikkelehtivat mustissa ja punaisissa laavakiviluolissa. Törmäsimme myös jättimäisiin rauskuihin, mikä oli ehkä vähän liiankin jännittävää. Innostuimme Tarun kanssa snorklauksesta niin, että käytimme toisen Teneriffa, päivistämme myös rantavedessä räpiköintiin. Siellä emme nähneet enää jättirauskuja, mutta kaikenlaisia muita kalasia kylläkin, esimerkiksi pikku barrakudan!

La Gomeraa ei voi kuin suositella. En ymmärrä, miksi kukaan makaisi kuin sillit suolassa Playa de Las Américasissa, kun tunnin lauttamatkalla pääsisi kokemaan tuhansia aitoja elämyksiä ilman toisia turisteja ja pääsaaria halvemmalla! Gomeralta löytyy mahtavaa vedenalaista elämää, kauniita rantoja, mielenkiintoisia muinaiskulttuureja, saariston kenties kattavin ja parhaiten hoidettu vaelluspolkuverkosto ja uskomattoman vaihteleva maisema. Vartin ajelulla ehtii nousta kaktusvyöhykkeeltä palmumetsän kautta mäntymetsään, josta sukelletaan pilvivyöhykkelle laakeripuumetsään. Varsinkin luonnosta kiinnostuneelle Gomera on paratiisi, sillä sieltä löytyy satoja endeemisiä lajeja, todella koskematonta luontoa ja hyvin kartoitetut polut. Gomera on aitoa Kanariaa, ja sitä paikalliset isäntämme ja emäntämme halusivat meille näyttää.

Vahva suositus! Jos haluat samassa paketissa luonto- ja rantaloman, niin Gomeralle mars!

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Maarit Johanna 29.10.2015 at 14:08

    TOIVOTTAVASTI pääsis Tenskulle maaliskuussa ja samalla sitten vähän vierailemaan tuolla sinun niin kovasti hehkuttamalla saarella. Kyllä luontoelämykset kelepaa!

    • Reply Sunna 29.10.2015 at 20:34

      Tensku maaliskuussa! Oh yes menkää! Garajonayn kansallispuisto on ihan must, mikään ei ole siistimpää kuin seikkailla laakeripuusatumetsän halki: liaaneja, sumua, valtavia saniaisia…

    Leave a Reply