Yleinen

Kiire ja lappilaisen tuska

25.9.2015

Yksi sana, jota pohjoisen lapsena on vaikeuksia ymmärtää, on kiire. Se, jota minun vanhemmillani ei ole pahemmin ollut. Eikä sukulaisilla tai ystävillä. Pohjoisessa viikonloput ja lomat vietetään rennosti luonnossa sen rytmiä mukaillen: ruokaa, saunaa, lenkkiä, mättäällä torkkujen ottamista. Hommat hoidetaan, kun joudetaan, mutta hoidetaan kuitenkin. Kun lähtee seuraamaan sukset jalassa kelkanjälkeä, kannattaa varata reppuun mukaan tulitikut, termari ja jotain makkarakepin nokkaan tökättävää evästä. Eihän sitä tiedä, jos suksi luistaakin hyvin ja retkellä menee koko päivä.

P1540346

Mutta tätä mentaliteettiapa etelässä ei ole. Sen sijaan löytyy palaveria, neukkaria, miekkaria, kokousta, konferenssia ja seminaaria. Kirjastotreffejä, lounastreffejä, kaljatreffejä… päivä pitää suunnitella, ja mikä pahinta, elää tuon suunnitelman mukaan. Keli ei enää määritäkään, mitä vapaapäivänä tehdään: konsertti tai kahvihetki kavereiden kanssa on määritelty jo paljon aiemmin.

Järjestetyt menot näyttävät tuovan helpotusta ihmisten mystiseen kiireeseen. Saa paljon aikaan! Minua kiire hirttää. En tahdo kahlita vapaina syntyviä päiviäni TYY:n kalenteriin. Lopetan kursseja kesken, koska tarvitsen tyhjää aikaa, jonka aikana parhaat asiat syntyvät. Järjestötutut ihmettelevät, miksen ota lisää hommia, olisihan tuollakin vapaa iltapäivä. Kun on tarpeeksi paha olla, poljen merenrantaan Lidlin croissantin kanssa, katson, miten aurinko laskee kohti Ruotsia ja uin pimeässä satamassa vaatteet päällä.

P1540351

Kiire leviää kehooni kuin malaria, eikä minulla ole sille luontaisesti minkäänlaista vastustuskykyä. Olen kasvanut utopian onnellisessa tynnyrissä, jossa on aina aikaa nokipannukahveille (tai siis tapauksessani teelle) kala- tai marjareissun alussa, keskellä ja päätteeksi. Jossa illaksi kaavaillun saunan voi siirtää huomiselle ja naapuria käydä moikkaamassa milloin vain, koska hän on aina kotona. Kiire imee päivistä värit ja pistää ne kieppumaan niin, että sen avulla saavutetuista merkkitapauksista tulee harmaata arjen puuroa.

P1540354

Maailmani ovat painineet toistensa kanssa nyt muutaman päivän hyvin konkreettisesti. Olen Inarissa keskellä kauneinta syksyä: tuulisia aamuja, itätuulessa humisevia haapoja ja aurinkoisia saunauinnin iltoja. Mutta järjestö- ja kandihommit painavat niskassa niin, etten ehdi sukeltaa rakkaimpaan maisemaani kuin hetkiksi kerrallaan. Teen ihan uskomattoman määrän vaativia hommia ilmaiseksi, eikä se vielä mitään, mutta Suomi-syksyäni en olisi kyllä halunnut uhrata. Olen alkanut haaveilla laiskoista päivistä Wienissä: vain minimimäärä opiskelua, päämäärättömiä metroseikkailuja ja viikonloppuja maissa, joiden nimiä en edes muista.

P1540356
P1540357

Nyt pitäisi kuitenkin keskittyä ympäröivään kauneuteen ja todellisuuteen. Voi kun Gmail ja PowerPoint sekä iki-ihana SPSS vain antaisivat siihen aikaa!

Tällainen oman luonteensa vastainen pakkotoiminta ohjaa tehokkaasti siihen suuntaan, mihin haluaa todella kulkea. Minun paikkani on siellä, missä kiire on ei-itseä koskettava, omituinen ilmiö, jonka voi karkottaa ikkunoihin kurkkimasta parilla kierroksella ristiseiskaa ja revontulien katsomisella keskellä yötä.

PS Tykkäilkääs Alpenglowin Facebook-sivuista! :)

You Might Also Like

2 Comments

Leave a Reply