Yleinen

Minustako au pair?

22.9.2015

Luin yläasteella suuren ihailun värittämien lasien läpi parikymppisten au pairien seikkailullisesta elämästä maailmalla. Että ne ovatkin aikusia! Ja uskaltavat! Nyt tämän ”huikean rohkean irtioton” jo häämöttäessä takanapäin voin hiukan hymähtää (hyväntahtoisesti tietysti) 14-vuotiaalle pikku huppari-Sunnalle. Aupparointikesäni kun oli vittuuntunut hätäratkaisu, kun hotellikesätyöni Tanskassa peruuntui ja jotain piti keksiä tilalle.

Minun piti lähteä aupparoimaan Espanjaan, sillä osaan kieltä todella hyvin ja pidän maasta. Eikä se ilmastokaan olisi haitannut. Kuitenkin lätkäisin profiiliini vielä toisenkin maan, Sveitsin, koska en halunnut jäädä liian yksipuoliseksi hakijaksi ja no, Sveitsissä on vuoria ja puhutaan saksaa. Tai saksaksihan minä sitä vielä silloin luulin…

Aupparointi on sekä helppoa että vaikeaa, mutta eri tavalla kuin tavallinen työ. Se ei ehkä kysy tietynlaista luonteenlaatua, vaan sanoisin, että jonkinlaisille tyypeille se on helpompaa kuin toisille. Itsetunto pitää olla kohdallaan, sillä jatkuva ylimääräisyyden tunne perheessä voi käydä raskaaksi, jos ei viihdy nahoissaan tarpeeksi hyvin. Perheellä on juttuja, joita he tekevät vain keskenään, esimerkiksi leffailtoja, eikä au pair pääse keskinäisestä hellyydestä ja rakkaudesta (mutta toisaalta onneksi myöskään riidoista) täysin osalliseksi. Au pairista voi tulla hyvin tärkeä ja rakas, mutta ei hän ole silti syvimmällä tasolla perhettä. Toisaalta auppi ei saa olla myöskään liian sisäänpäinkääntynyt: muuten hän jää perheen mielestä etäiseksi ja kylmäksi. On vaikeaa tasapainoilla riittävän läheisen, mutta oman välimatkan pitämisen välillä. Joiltakin tämä onnistuu luonnostaan sutjakammin.

Tässä vaiheessa mainitsen, että olin au pairina vain kesän verran enkä todellakaan ole mikään alan ekspertti. Jos sinulla on vankempaa kokemusta ja asiallisempia vinkkejä, korjaathan virheeni kommenttilootaan :)

Lapsiperheen hälinä on myös aika haastava elinympäristö. Kenties juuri kotoa muuttavalle se on kotoisaa, mutta minua, joka olin viettänyt onnellista opiskelijaelämää jo kaksi vuotta, aamumetelöinti, kiukuttelu ja kiistely rassasivat toisinaan. Voisin kuvitella, että auppari, joka on ollut perheessään ainoa lapsi, kohtaa tässä todellisen haasteen. Minua perheen meteli ei varsinaisesti häirinnyt pahasti, koska olen kasvanut viisihenkisessä ja äänekkäässä perheessä, mutta varhainen päivärytmi oli valehtelematta tuskaa iltavirkulle. En olisi jaksanut herätä lauantaiaamuisin kiljuntaan kuudelta koko vuotta. Perheet ovat tietysti kaikki erilaisia, mutta lapsiperheessä on varauduttava siihen, että lapset määrittelevät elämän tahdin hyvässä ja pahassa.

Itse työn ei pitäisi olla kovin haastavaa. Rasittavinta ovat monilla aupeilla sirpaleiset työpäivät: ensin lapset kouluun, sitten muutama vapaatunti, sitten lapsille lounasta, muutama vapaatunti, pari tuntia lasten kanssa hengailua tai harrastuksiin viemistä ennen vanhempien kotiinpaluuta ja vielä pahimmassa tapauksessa illalla nukkumaan laittaminen. Alle kouluikäisten lasten kanssa työtä on varmasti enemmän ja lapsia pitää tarkkailla aivan jatkuvasti, mutta ainakaan ei tarvitse viettää vapaa-aikaansa kotona päivystämällä, milloin ipanat ovat tulossa lounaalle tai välipalalle. Hämmästyttävän monet lähtevät au paireiksi, vaikka eivät pidä lapsista – minusta lasten kanssa toimeen tuleminen on työn ehdottomasti tärkein osa. Toki vapaa-ajalla viihtyminenkin on tärkeää ja paras osa au pair –aikaa, mutta kyllä lasten kanssa on pystyttävä viihtymään! Aupparin on oltava tarpeeksi kypsä ja tasapainoinen, että osaa asettaa lapsille rajat ja näyttää heille hyvää esimerkkiä, mutta toisaalta rento ja ystävällinen, jotta lapset tuntevat olonsa turvalliseksi ja pidetyiksi hänen seurassaan. Lapset aistivat kyllä aikuisten todelliset tunteet ja ryhtyvät hankaliksi, mikäli lapsen ja aikuisen suhteessa on ongelmia.

Toisaalta aupparin ei tarvitse olla mikään super nanny, joka korjaa vanhempien tekemät kasvatusvirheet, järjestää lapsille jokaiseksi sekunniksi mielekästä tekemistä ja jolla on viidentuhannen tunnin lastenhoitokokemus. Avoin asenne sekä ystävällisyys auttavat pitkälle. Kun lapset oppii tuntemaan, heidän kanssaan oppii olemaan. Aluksi lasten kanssa oleminen saattaa tuntua rasittavalta ja ärsyttävältä, mutta parhaassa tapauksessa heidän kanssaan vietetty aika ei tunnu työltä ollenkaan. Minun pari viimeistä kuukauttani olivat sellaisia, ja olen siitä hyvin kiitollinen. Ei kannata säikähtää alkuaikojen ikäviä tunteita. Uusi ympäristö, työ ja ihmiset vievät energiaa. Todennäköisesti tilanne ja tunteet tasaantuvat pian.

20150701_112256

Kaikki au pairina olleet painottavat perheen valitsemisen tärkeyttä. Innokas aupparoinnista haaveileva saattaa lupautua töihin ensimmäiseen perheeseen, jonka kanssa juttelee, mikä voi toimia jollekin. Kannattaisi kuitenkin malttaa mielensä! Perheiden hakemuksissa on muutamia juttuja, joita voisi lähes aina pitää varoitusmerkkeinä. Minulla kävi nopeasti hankitun perheen kanssa uskomaton tuuri, mutta valitettavasti olen kuullut tarinoita enemmän huonoista kuin hyvistä perheistä. Varsinkin, jos aikoo viettää perheessä pitkän ajan, valintaan pitäisi kiinnittää todella paljon huomiota. Tässä muutama yleinen ansa:

Light housework required= kotiorjan kohtalo odottaa. Au pairien työhön ei kuulu läpikotainen siivoaminen, jynssääminen, pyykkivuorten setviminen tai ikkunanpesu, vaikka perhe sen kuinka järkevästi sinulle perustelisi.

Työajat sovitaan viikoittain/kuukausittain= sinulla ei ole työaikoja. Toki tuo voi toimiakin, mutta ikävän yleistä on, että au pair on kotona koko päivän iltaan asti eikä oikein tiedä, onko töissä vai vapaalla. Tai sitten hän lähtee illalla ulos ja saa äkäisen soiton, että eikös me sovittu, että hoidat lasten iltatoimet.

Tavallista parempi palkka= rikas, mutta piittamaton perhe. Tietty voi käydä myös tuuri ja saat sekä paljon rahaa että välittävän ja ihanan perheen. Usein korkean taskurahan sekä hyvien työsuhde-etujen varjopuolena on pilalle hemmotellut penskat, sinua kylmästi kohtelevat vanhemmat ja arvottomuuden tunne. Kannattaa miettiä, haluaako lämpimän perheen ja hiukan sotkuisen kodin vai luksuslukaalin, jättihuoneen ja kurjan työn. Kaikkea ei yleensä voi saada.

Paljon entisiä au paireja lyhyessä ajassa= perheessä on jotain vialla. He saattavat olettaa au pairilta aivan liikoja, nipottaa kaikesta tai ilmapiiri on inhottava. Kannattaa aina kysäistä harkitsemaltaan perheeltä, saisiko suosituksia edellisiltä au paireilta, jos heitä on. Tietenkin joskus perheiden kohdalle osuu huonoja auppeja, jolloin au pairin lyhyt työsuhde ei ole perheen vaan hänen itsensä syy.

Ei työsopimusta (koskee vain Sveitsiä)=  laiton työ! Sveitsissä on au paireille omat kantonikohtaiset työsopimukset, joista löytyy netistä myös englanninkieliset versiot. Tee itsellesi palvelus ja lue se läpi! Sieltä löytyy minimipalkka, maksimityötunnit, sallitut työtehtävät ja paljon muuta. Esimerkiksi Zurichissä palkkaa on saatava 700 frangia ja töitä saa painaa enintään 30 tuntia viikossa. Usein perheet kiemurtelevat vaatimuksissa hieman, mikä on ehkä ihan okei, mutta älä ala työskentelemään räikeästi alueesi sopimusta vastaan. Siitä voi tulla ongelmallista sinulle itsellesikin. Käytännössä Zurichissä monet perheet maksavat noin 500 frangia ja kattavat aupilta nipistämällään 200 frangilla työntekijän sosiaalikuluja ja veroja, mikä on laillista, mutta aupin kannalta rasittavaa. Niin kävi minullekin. Mutta koska perhe oli muuten loistava, en viitsinyt noin lyhyeltä ajalta valittaa.

20150612_171942

Ohhoh, tästähän tuli pitkä postaus! Sanoisin lopuksi, että en lähtisi auppariksi uudestaan, vaikka minulla hieno kesä olikin. Olen liian itsenäinen perheessä asumiseen ja vapaudenkaipuu kalvaa rintaa sen verran, etten oikein tahtoisi sitoutua lapsiperheen elämänmenoon pitkäksi aikaa. Paria vuotta nuoremmalle ja vähemmän seikkailunhaluiselle tyttöselle tai miksei pojallekin suosittelisin kyllä kokemusta. Olen tyytyväinen, että lähdin, mutta eiköhän esimerkiksi yliopistovaihto ole minulle sopivampi maailmallaliehumistapa. Niitä kun on nimittäin muitakin kuin au pair –vuosi.

Tuntuu siltä, että monelle au pairiksi lähteminen on ainoa vaihtoehto ensimmäiseen pitkäkestoiseen ulkomailla oleskeluun. Haluaisin painottaa, että asia ei tietenkään noin ole. Normaaliin palkkatyöhön pääsee lähes yhtä helposti, ja vaikka työtaakka olisi suurempi, myös edut ovat sen mukaiset: saa kunnon työsopimukset ja –ehdot (tai ainakin pitäisi), selkeän rajan työn ja vapaa-ajan välille sekä tulee kohdelluksi todennäköisemmin aikuisena ihmisenä. Tietysti au pairin elämässä on iloja, joita ei paskaduunarilta (sori! ottakaa tuo positiivisena ilmaisuna) löydy, kuten läheinen kontakti paikalliseen perheeseen, paljon muita samanhenkisiä tyyppejä täsmälleen samassa tilanteessa sekä mahdollisuus yleensä parempaan asumiseen ja arkisyömiseen. Jos siis haluaa oikeasti lennellä täysin omilla siivillään ja olla vapaa, kannattaa harkita opiskelua tai työntekoa ulkomailla. Jos taas nimenomaan hinkuu au pairiksi eikä töihin ulkomaille, Aupairworld auki ja perhettä hakemaan!

Kummasti muuten ampaisi opiskelumotivaatio pilviin kesän jälkeen. Konstruktivismilla ja postpositivismilla aivojen rassaaminen on aina mukavampaa kuin eteisen siistiminen ja eväsleipien tekeminen!

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Maarit Johanna 22.9.2015 at 21:15

    Ihana nähä tyypeistä kuvia! Ei ole koskaan ollut haaveissa ja kyllä, olen liiaksi kiintynyt omaan rauhaan. :D

    • Reply Sunna 23.9.2015 at 12:46

      Miekin hautasin au pair -haaveet, kun pääsin yliopistoon – elämästä tuli vaan niin paljon siistimpää ja itsenäisempää! Toisaalta oon iloinen, että pääsin toteuttamaan teini-Sunnan unelman, ehkä olisi joskus myöhemmin harmittanut. No tuskin. Mutta oli mulla kivaa :)

    Leave a Reply