Suomen suurin matkablogiyhteisö
Yleinen

Pohjoisen veto – Islanti

14.9.2015

CAM01294

CAM01291

CAM01261

CAM01255

CAM01260

Näin intiaanikesän aikaan on hyvä muistella viimevuotista Islannin konferenssimatkaani, josta kehkeytyi eeppinen monin tavoin. Pidin laugabileitä kanadalaisten aktivistien kanssa, roadtrippasin venäläisten, jenkkien ja brittien yhteisautossa, tutustuin maailman parhaaseen reissunaiseen Maaritiin ja sain vuosisadan flunssan tahattoman jäätikköjärvipulahduksen seurauksena. Kirjoitin päiväkirjaani eräänä iltana Hallgrimskirkjaa katsellessa, että hitto miten voi ihminen saada näin paljon näin nuorena. Kiitollisuus on kulkenut mukanani aina, mutta siitä lähtien hyvin vahvana. Ei näistä kokemuksista voi kuin kiittää sattumaa, tähtiä, ylempiä voimia ja tuuria.

Majailin loka-marraskuun vaihteessa Reykjavikissa viisi päivää. Tarkoituksena oli luoda BRYC:in ulkosuhteita vuosittain järjestettävässä Arctic Circle -konferenssissa, mutta käytännössä hengailin kaupungilla ja konferenssitalolla ihan huippujen nuorten aktiivien kanssa. Voi kun pääsisi takaisin sinne kuumiin lähteisiin, vetoisiin hummerikeittobaareihin tai niin tuulisille kaduille, että naisen kävelyttämä pystykorvakin lennähti ilmaan hetkeksi.

Islanti on jotain niin erilaista. Karkinväriset, ihan Norja-tyyliset talot on rakennettu aaltopellistä tai betonista. Niiden kylkiä koristavat happoiset graffitit. Atlantin hurja tuuli repii kaiken, kuten jo mainittu, pystykorvaa pienemmän mukaansa ja nostattaa meren hurjille, massiivisen raskaille aalloille. Rantabulevardilla käveleminen on Reykjavikissa uskomaton fyysinen haaste, ei leppoisaa maisemienkatselua kuten missä tahansa muualla maailmassa. Paikalliset rentoutuvat iltaisin kuumien lähteiden vedessä ulkoilmakylpylöissä, joihin pääsee muutamalla lillumaan muutamalla eurolla ja joissa vahti valvoo, että kaikki vierailijat riisuutuvat kokonaan ja peseytyvät kunnolla ennen pulahtamista.

CAM01276 CAM01273 CAM01254

Itse konferenssikin oli huikea! Sauli Niinistö heitti läppää joulupukista, Angela Merkel liikuttui lähes kyyneliin. Tiedemiehet varoittivat ilmastonmuutoksen vaaroista, yksityisen sektorin edustajat vakuuttelivat vastuullisuuttaan samalla kuin heidän öljynporauslauttansa juurtuvat arktisten merialueiden vesiin. Pohjoinen on mystinen, pohjoinen on mahdollisuus, pohjoinen on uutta ja jotain uskomattoman vanhaa samaan aikaan. Pohjoinen on seksikäs.

Minä olen pohjoista, minä olen pohjoisesta, halusin tai en. Voin yrittää soluttautua, mutta en todellisuudessa välitä mistään niin paljon kuin arktisen ympäristön koskemattomuudesta ja ihmisten oikeudesta voida hyvin arktisessa ympäristössään. Arctic Circle läpsäisi minua poskelle ja sai minut suuntautumaan entistä enemmän niihin prioriteetteihin, jotka oikeasti kaipaavat huomiotani; joiden puolesta oikeasti voin tehdä jotain.

BRYC järjesti yhdessä toisten nuorisojärjestöjen kanssa nuoriin keskittyvän illan, johon saimme vedettyä todella hyvin porukkaa! Parasta järjestämässämme side eventissä oli tietysti se, että pääsi tutustumaan toisiin nuoriin osallistujiin: opiskelijoihin, vapaaehtoisiin, järjestöaktiiveihin ja poliitikkoihin. On ihan huikeaa, että olen yhteydessä moniin täällä tapaamiini tyyppeihin edelleen. Maaritin kanssa reissuintoilen jatkuvasti yhdessä, ja tapaamani kanadalaispojat ovat tulossa BRYCin tämän vuoden leirille järjestämään participation workshopia. Viimeksi lilluimme kuumassa lähteessä, parin kuukauden päästä avannossa!

CAM01305 CAM01300 CAM01299

Suurimmalla osalla meistä nuorista oli yksi löysä päivä välissä ennen paluulentoja, joten vuokrasimme kylmän sodan hengen liennyttämiseksi piskuisen auton, sulloimme siihen kaksi venäläistä, britin, suomalaisen ja jenkin ja lähdimme kiertämään Golden Circleä (Arctic Circlen jälkeen hehheh). Eipä noin loistavaa road trippiä ole koskaan ennen ollut tai nähty! Turistikohteita enemmän nautin niiden pitkistä välimatkoista: tundrasta, jäisestä viimasta, kaukana siintävästä Hekla-vuoresta, kuulaasta päivästä, lippakioskin kaakaosta ja Katlasta, joka piilottelee jäätikön alla ja voi joskus räjäyttää puoli Islantia taivaan tuuliin ja pimentää auringon.

Olin ennen sitä mieltä, että Norja on satumaa. Ja pah! Islanti on aivan toiselta planeetalta. Paikalliset järjestävät uuden tien kulkemaan paikasta, joka ei häiritse maahisten arkieloa, vaikka he väittävätkin, etteivät usko taruolentoihin. Vihreä ja keltainen jäkälä peittävät laavaerämaata: pirunpeltoa silmänkantamattomiin. Elollisen näköiset magmasta jähmettyneet pikkusaaret kiemurtelevat rannikolla. Rinnassa paukuttaa uskomaton kaipuu, kun katsoo Gullfossin taakse kohti saaren villiä keskustaa: löytyykö totuus tuolta?

En ehtinyt prosessoida Islanninseikkailua heti sen jälkeen, sillä suhahdin saman tien Tromssaan järjestämään BRYCin vuosileiriä, joka vei koko keskittymiskykyni (ja järkeni rippeet) melkeinpä lippuvuodeksi. Nyt laavasaari vetää minua puoleensa: vaellusta rankkasateessa! Telttailua keltaisen sammalmaton päällä! Askel Vatnajökullin päälle! Jäätikkövuonoja! Minä, auto, erämaa ja läsnäolo!

Miten jokin voikin olla noin epätodellista ja todellista samaan aikaan.

Onko muita Islannin saagojen viettelemiä?

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Noora 14.9.2015 at 12:03

    Islanti todellakin on kuin toiselta planeetalta. Kuvasit todella osuvasti kyseistä maata, itse koin sen hyvin samalla tavalla. Se on aivan oma juttunsa. Pääsin siis itse viime kuussa käymään Islannissa ensimmäistä kertaa. Viikon verran tuli kierrettyä saarta ympäriinsä ja kaiho on valtava. Voi kun pääsisi takaisin, pian ja pitkäksi aikaa! Olen edelleen huumaantunut kaikesta näkemästäni. Miten joka puolella voi olla niin satumaisia maisemia? Ja kaikki niin erilaisia. En voi käsittää. Olen ehtinyt muutaman postauksen reissusta raapustaa blogini puolelle, käy katsomassa jos kiinnostaa : )

    • Reply Sunna 14.9.2015 at 18:40

      Oi että, tuollainen vapaampi reissu kelpaisi kyllä mullekin! Näillä kokousmatkoilla näkee aina vain pintaraapaisun siitä, mitä VOISI päästä kokemaan, jos olisi ihan vapaa. Todellakin käyn kurkkimassa :) Mukava, kun kommentoit.

  • Reply Assi 14.9.2015 at 14:25

    Komppaan Nooraa, kuvasit Islantia kyllä erittäin osuvasti. Olimme yhdessä reissussa viime kuussa ja aivan mieletön mestahan se on, tekisi mieli vaan kuvaspämmätä. Mulle Islanti on kuin pohjoisen Uusi-Seelanti, sillä erotuksella, että Islannin mystiikka ja olemus on jollain tavalla lähempänä suomalaista sydäntäni. Toisaalta Uudella-Seelannilla on erityinen merkitys mulle, koska vietin vaihtovuoteni siellä. :)

    Kiinnostavan kuuloinen konferenssi myöskin!

    • Reply Sunna 14.9.2015 at 18:42

      Vau, Uuteen-Seelantiin olisi kyllä huippua päästä! Enköhän vielä jonain päivänä. Kuvaspämmää menemään, onhan se nyt uskomattoman kaunis ja erilainen maa! Islanti tosiaan jysähti tällaiseen arktisen melankoliseen sydämeen syvälle, saa nähdä saako sitä ikinä kaivettua pois. Kurkinpa innolla, mitä juttuja sie olet Islannista (ja muualta postaillut). :)

    Leave a Reply