Yleinen

Kun en myynytkään periaatteitani

6.9.2015

Hellou!

Olen kotiutunut nyt Suomeen – tai sitten en! Olen nyt siinä iloisessa euforian vaiheessa, kun jokainen tuttu kadunkulma hymyilee tervehdykseksi eikä vaakatasoinen sadekaan rassaa vielä kovin.

Syksystäni piti tulla työn- ja rahantäyteinen, ainakin tällaisella hyvin vähään tottuneen opiskelijarentun mittapuulla, mutta siitä tulikin pelkästään minun näköiseni. Minulle tarjottiin osa-aikatyötä, jossa olisi ollut oikein mellevästi tunteja ja ihan mukiinmenevä tuntipalkka. Ei oman alan töitä, mutta päiväaikaan sijoittuvaa, melko kevyttä ja miellyttävää hommaa, jossa ei olisi ollut minkäänlaista vikaa. Kun työsopimus olisi pitänyt allekirjoittaa, vietin yhden yön Zurichissä sängyssä valveilla pyörien. Entäs ne kaikki jutut, joihin oikeasti haluan keskittyä? Haluanko antaa viisitoista tuntia viikossa sellaiseen, joka syö suoraan aikaa niiltä asioilta, joita tahdon tehdä? Olenko näin kipeästi rahan tarpeessa?

(Kuvat kesän aurinkoisimmasta kokouksesta, hii!)
P1530712P1530716

Tahdon ottaa juuri niitä kursseja, jotka minua kiinnostavat, enkä niitä, jotka sopivat työaikatauluihin. Haluaisin laittaa rikkani ristiin BRYC:issä ja ViNO:ssa nyt, kun vielä olen sopivilla huudseilla sitä varten (enkä Keski-Euroopassa). Kirjoittamishommiakin olisi mukava edistää, koska nyt se näyttää sujuvan, ja toki pienimuotoinen reissaus Suomessa ja hiukan rajojen ulkopuolellakin kuuluu asiaan aina, halusin tai en. Kotiinkin pitäisi joskus päästä käymään.

Mitä tekisin ylimääräisellä 500 eurolla kuussa? Säästäisin hämärään tulevaisuuteen? Ostaisin vähän parempia kenkiä ja vaatteita ja ruokaa? Kaataisin kurkusta alas baarissa? Kyllähän rahalle aina käyttöä keksii. Mutta keksiikö sitä, ettei rahaa välttämättä tarvitsekaan lisää? Jos kaikki on tässä ja nyt ja aika onkin muutamaa satkua arvokkaampaa?

Siispä laitoin viestiä työnantajalle, että olen hyvin pahoillani, mutta nyt ei vaan ehdi. Ja kun kerran tämän päätöksen tein, lupasin itselleni, etten käyttäisi arvokasta ja korvaamatonta aikaani Hobbin lukemiseen Kirjakahvilassa (ainakaan kaikkea), vaan todella pistäisin niitä pyöriä liikkeelle, joita muuten käyttäisin vain tekosyynä laiskuudelle. Hankin opiskeluoikeuden Turku Law Schoolin humanitaarisen lain erikoiskursseille ja ilmoittauduin luovan kirjoittamisen peruskurssille. Liityin kirjoittajapiiriin Nuoren Voiman Liitossa. Lähdin mukaan ViNO:n lehden toimituskuntaan. Lupauduin puhujaksi niihin konferensseihin ja kokouksiin, joihin minua on BRYCin pääjehuna pyydetty.

P1530717P1530764

En tiedä, pyöräilenkö telttaretkelle tai lajittelenko mummin kirjahyllyä tai lähdenkö setvimään vapaaehtoisena pakolaisille tarkoitettujen vaatteiden vuorta Kontissa. Ei tämä elämä pelkkää suorittamista ole. Mutta mieluummin venytän senttiä ja suoritan siinä, mikä on minulle tärkeää ja jolla on oikeasti merkitystä minulle, kuin painan duunia, jotta saisin rahaa, jotta saisin… niin mitä? En mitään niin loistavaa, mitä saan esimerkiksi lakiopinnoista tai kässärin vääntämisestä irti. Eiköhän parikymppinen opiskelija ehdi tehdä töitä myöhemminkin. Enkähän ainakaan tuhoa maapalloa lisää ostelemalla Zarasta kivoja mekkoja palkkapäivänä, koska rahaa nyt kerrankin on.

Minusta rahasta saa puhua, ja köyhyydestä, ja saa myös valittaa siitä, miten opiskelijan tukien taso on sietämättömän paska. Mutta pitää myös seisoa omien päätöstensä takana. Jos haluaa ylimääräistä rahaa, pitää uhrata aikaa, eikä valittaa valinnastaan, ja toisaalta jos päätyy arvostamaan aikaansa enemmän, pitää valmistautua vähempään rahaan. Yksinkertaista.

Olen onnellinen järjestöhommien, opiskelujen, ystävien ja kirjoittamisen syksystäni <3 Nyt tuntuu, että kaikki on kohdallaan. Lidlin maalaiscroissantit käyvät hyvin herkuttelusta ja suola-hunaja-naamio hemmotteluhetkestä! Eikä pyörän paikkaaminen itse maksa kuin muutaman euron ja puolet sormien ihosta sekä pari kynttä.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply