Suomen suurin matkablogiyhteisö
Yleinen

Heippa kesäksi, ihana Inari!

14.4.2015

CAM01752 CAM01727 CAM01719 CAM01747 CAM01738 CAM01675 CAM01732 CAM01735Kotona pyörähtäminen numeroina:
9 aurinkoista päivää
6 hiihtoreissua
4 pulskaa pilkkiahventa
1 siianrääpäle
2 valtakunnanrajan ylittämistä (Norjaan ja takaisin)
32 edestakaisin matkoihin vietettyä tuntia
1 ruskettunut nassu
40 biisiä Leevi&the Leavingsin hittilevyllä

Eilen jouduin jättämään Perä-Inarin mettät taas taakseni ja kökkimään bussin ja junan yhdistelmässä aamuseiskasta iltayhteentoista. Mutta mikä venähtänyt pääsiäinen minulla olikaan! Pääsin tekemään kaikkea, mistä olin haaveillut ja mitä olin kaivannut, ja paljon enemmän! Jo ensimmäisenä aamuna lankalauantaina, 11 tunnin makoisten yöunien jälkeen, laitoin monot jalkaan ja hiihdin 9 kilometriä äidin ja siskon kanssa luottopilkkijärvelle. Suota, koivikkoa, järviä, kallioita… vaikka sukset olivat suoraan sanottuna surkeat ja kantapäähän pukkasi heti rakkoa, en voinut olla onnellisempi. Paistoimme (soija)makkaraa, joimme litratolkulla armeijan pakisa keitettyä teetä ja narrasimme ison kasan ahvenia.

Taisin hiihtää lähes joka päivä, yhtenä päivänä en päässyt suksille, koska kävimme Norjassa mutkan. Eikä sekään hullumpi reissu ollut! Oli ihanaa hiihdellä läpi lapsuuden maastojen, muistaa jokainen puu ja kivi ja harakanpesä. Aurinko helli luonnonlasta, ja kelit muutenkin: ainakin kolmena päivänä hanki kantoi ihan minne vain mieli teki mennä! Minä ja sisko seurasimme eläinten jälkiä lukemattomia kilometrejä ja sivakoimme jyrkillä harjuilla ja muilla reiteillä, jonne ei pääse ilman hankikantoa.

Nyt kaikki vaatteet ovat kalansuljussa ja haisevat sekä kaksitahtibensalle että honkasavuille, mutta se on minulle kotoisa tuoksu. Sitä oli jo ihan älytön ikävä! Haisun kuin haisun saattoi sitä paitsi hinkata irti ihanassa vanhassa rantasaunassamme, jota lämmitimme ahkerasti. Siinä mie istuskelin terassilla kokistölkki kädessä ihaillen auringonlaskua. Ai että. Kyllä sitä voi olla tyytyväinen, onnellinen ja kiitollinen omasta elämästään.

Näin myös paria kaveriani, harmitti vähän, että muut olivat levällään ympäri maailmaa, mutta toisaalta on huikeaa, että vanhat lukiokaverini ovat nyt kuka Salzburgissa, kuka Chamonix’ssa, kuka Madridissa. Yhden kanssa hiihdimme Pielpajärven erämaakirkolle, jossa olen ollut oppaana, ja jottei ihan liian tuttavalliseksi menisi, seuraamme lyöttäytyi kolmekymppinen seikkailija-tsekki, joka oli lähtenyt kuukauden lumikenkävaellukselle Lappiin kaverinsa kanssa. Kaveri oli kuitenkin sairastunut ja he olivat joutuneet pysähtymään Inariin muutamaksi päiväksi, ja mies kaipasi jotain tekemistä odotteluajalle. Siispä otimme hänet mukaan retkelle! Hän ei kuulemma pitänyt murtomaahiihdosta, uskonnosta tai pilkkimisestä, mutta retkemme koostui oikeastaan pelkästään niistä… en kyllä itsekään ollut edes lukiossa mikään paras kirkko-opas, koska olin silloin ihan yhtä kirkkoallerginen kuin nytkin. Mutta raha on rahaa teinillekin! Vakaumuksesta on helppo luopua tilapäisesti palkkakuitin takia, ikävää mutta totta.

Tuntuu, että osaan ottaa ilon irti kaikesta arkipäiväisestä paremmin nyt kun tiedän, ettei minulla ole enää aamukammassa edes joulukalenterin verran päiviä. Olen Sveitsissä vain muutaman kuukauden, mutteivät nämä ulkomaankomennukset siihen lopu. Tämä voi ihan hyvin olla viimeinen Suomi-kevääni vuosikausiin! Nyt suunnittelenkin täällä Turussa niin mökkireissuja, vappuriehuntaa kuin konsertti-iltojakin. Ja tänään sain viisumin Venäjällekin, Petroskoi kutsuu ensi viikolla! Huisia! Anteeksi kaikki tämä poukkoileva teksti, on vaikeaa kirjoittaa omasta kotiseudustaan mitenkään analyyttisesti. Kuvailevaa ja faktantäyteistä reissupostailua luvassa siis pian Venäjältä.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply