Yleinen

TJ 25: Alkupaniikista innostumiseen

6.4.2015

Viime viikolla tähän aikaa elättelin toiveita kesän viettämisestä Inarissa samassa museossa, missä olen aiemminkin pehmoporoja hinnoitellut kesällä. Mutta kun hyväksymissähköpostia ei tullutkaan, alkoi, pardonmyfrech, vituttaa niin suunnattomasti, että laitoin toteutukseen plan Ö:n – profiilin tekemisen AupairWorldiin! Alun perin halusin Espanjaan, mutta sitten rastitin Switzerlandinkin. En yhtään tiedä miksi. Kai halusin enemmän vaihtoehtoja. Laitoin viestiä vain espanjalaisille perheille, ja sainkin varovaisen positiivisia vastauksia esimerkiksi Navarrasta ja Barcelonasta.

Seuraavana aamuna inboxissa oli tuhottoman pitkä viesti zurichläiseltä lääkäripariskunnalta, joka tarvitsisi jo toukokuun alussa au pairia, koska edellisen oli lähdettävä pikapikaa kotimaahansa takaisin. Kaikki näytti ihan loistavalta (varsinkin palkka verrattuna Espanjaan, hehheh): kolme 7-11-vuotiasta ipanaa, töitä vain neljänä päivänä viikossa, selkeät työajat ja -ehdot sekä perheen harrastukset, eli luonnossa liikkuminen, musiikki ja kielet. Perheen äiti ehdotti Skype-haastattelua, ja vaikka olin loputtoman väsynyt edellisen yön surkeiden unien takia, niin suostuin. Ei siinä mitään häviä! Juttelimme niitä näitä puolisen tuntia, ja lopulta kummankin kasvoilla paistoi ilahtunut hymy.

Eipä siinä. Ostin lentolipun ja panikoin yhden ainoan yön verran sitä, että mitäs hittoa tässä nyt on päivän aikana tullut luvattua.

https://travellearnlaugh.files.wordpress.com/2014/11/zurich_switzerland.jpg

Ensimmäisen yön vietin pikku panikoinnin parissa: apua, miten pärjään ilman poikaystävää ja toisin päin? Entä jos perhe on yhtä paska kuin muutama vuosi sitten lukiovaihtarina Espanjassa (siitä voisin kertoa joskus lisää)? Jos ne eivät olekaan tyytyväisiä minuun? Onko koko juttu huijausta? Miten saan opiskelut järjestykseen kuukaudessa? Aamulla ensimmäinen ajatus oli: ei hitto miten siistiä, siitä tulee mahtavaa! Ja se tunne on jäänyt. Ei se ole kuin 4-5 kuukautta toisessa maassa, olen kokenut tämän ennenkin, osaan molempia kieliä, mitä töissä tarvitsee. Ja opin varmasti paljon lisää. Jos kerran saa mahdollisuuden, niin kyllä se pitää käyttää!

En tietysti hypi enää lapsellisesti seinille kuten aikanaan Espanjaan lähtiessäni. Ei tämä enää tunnu niin isolta jutulta. Mutta hienoa ja erilaista varmasti! Minua pelottaa eniten jämähtäminen, ja tämän kaltainen ex tempore -Sveitsiinmuutto tappaa jämähtämisen elämästä hyvin tehokkasti. Voi olla, etten saa kevään kursseja läpi, ja voi käydä niin, ettei parisuhde kestä, ja ehkä perheen molemmat vanhemmat ovat orjapiiskureita ja lapset lellittyjä kusipäitä, mutta todennäköisesti tulen vain viettämään mahtavan kesän ja oppimaan valtavasti enemmän uutta kuin Suomessa ehtisin muutamassa kuukaudessa. Uudenvuodenlupaukseni oli, että tänä vuonna uskallan tehdä, mitä todella haluan, vaikka se olisi odottamatonta ja yllättävää. Niin että nyt sitä sitten mennään!

Lähtöön on tänään 25 päivää, itse asiassa laskin ne ensimmäistä kertaa vasta pari minuuttia sitten. Siihen pitää mahduttaa älyttömästi asioita: kurssit loppuun, kandin aloittamisen sopiminen uudelleen, järjestöhommien sumpliminen poissaolon ajaksi, poikaystävän haliminen varastoon, kaikkien tarvittavien kamppeiden hankkiminen (urheilujuttuja ainakin! En aio vaeltaa kämäisissä lenkkareissa, joiden irvistävistä kärjistä sojottaa ruohoa), kavereiden näkeminen, vappu (ja tätä ei jätetä todellakaan väliin)… tekeminen ei lopu kesken!

Ja sen lopun ajan, mikä vuorokaudesta jää, voi käyttää haaveiluun! Voi seikkailla Google Mapsissa ja vakoilla, mitä kaikkea tulevien kotikulmien lähistöltä löytyy. Suunnitella viikonloppuvaelluksia tai retkiä naapurimaihin. En ole koskana käynyt Ranskassa tai Liechtensteinissa, joten ne on varmaan ainakin katsastettava. On vaan niin loputtoman ihana ajatus, että saan viettää koko kesän paikassa, jossa on luontoa, kaupunkia, järvi ja vuoria. Mitä voisi enää toivoa? Sen verran naiivia haahuilijaa minussa on, että maalailen itselleni aamulenkkejä keväisessä lähimetsässä, iltauintia Zürich-järvessä, museoissa palloilua ja auringonottoa kotiterassilla. Uusiin ihmisiin tutustumista ja sitä tunnetta, kun tajuaa kielitaitonsa ottaneen hurjan harppauksen eteenpäin. Muistan, kun Espanjassa olin host-äidin kanssa autossa, kuuntelimme radiota ja juttelimme. Sitten ymmärsin yhtäkkiä, että ei oo todellista, osaan molemmat imperfektimuodot. En ollut edes kuullut niitä ennen Espanjaan muuttamistani. Se on ihan mahtava olo, kun tajuaa, että pärjää, että se ovi toisenkieliseen maailmaan on raottunut taas hiukan lisää.

Onko mitään loistavia vinkkejä Sveitsiin, erityisesti Zürichiin? Kehukaa nyt sitä paikkaa, että voin innostua vielä lisää? Tämä onnellisuuden määrä voi vielä kasvaa, ich weiss das!

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Teea / Curious Feet 7.4.2015 at 00:34

    Kuulostaa mahtavalta! Hyvät kesäsuunnitelmat sulla :). Sulla on myös asenne kohdallaan!

    Olen tällä hetkellä vaihdossa Karlsruhessa ja tarkoitus olisi kevään mittaan Zürichissä käydä. Ei ole mitään vinkkejä antaa sinne, mutta suosittelen poikkeamaan myös Saksan puolella kun noin lähelle tulet. Black Forest on heti rajan takana (hienoa luontoa ja ihania kyliä!) ja eipä lopulta isompiinkaan kaupunkeihin niin pitkä matka ole :)

    • Reply sunna 7.4.2015 at 21:13

      Kiitoksia! Kyllä tämä sääskien syöttämisen Inarissa voittaa (no okei, on Inarissakin hienoa kesällä, se vaan on jo aika nähty).

      Juu, olisi tarkoitus käydä Schwartzwaldissa kyllä. Kaverini oli siellä vaihdossa ja aiheutti kauheaa kateutta kaikilla kuvilla ja päivityksillä, niin varmaan menen kyllä vaelluskenkiä kuluttamaan poluille sinnekin. Teretulemast myös Sveitsin puolelle, ehkä olen parin kuukauden päästä viisaampi Zurichin kantonin matkakohteista ja luontojutuista :) Ja hei, kiva kun joku kommentoi blogia jo ihan alkutaipaleella :D Täytyy katsastaa sun blogia myös, saksankieliset maat iskee ja lujaa tällä hetkellä!

    Leave a Reply