Yleinen

En halua muuttaa ulkomaille

lauantai, joulukuu 22, 2018

Olen koko aikuisikäni unelmoinut jollain tasolla ulkomaille muutosta. Lukion jälkeen pohdin lähtöä au pairiksi, ammattikorkeakoulussa vaihtoon lähtö tuntui kiehtovalta ajatukselta, myöhemmin olen tosissani suunnitellut muuttavani toisen ihmisen kotimaahan ja parisuhteessa pyöritellyt ajatusta yhteisestä irtiotosta tai peräti pysyvästä ulkomaille muutosta. Pitkitin jopa omistusasunnon ostamista sillä verukkeella, että haluan kuitenkin lähteä pian ulkomaille pidemmäksi aikaa. Koko aikuisiän minusta on tuntunut, että ulkomaille muutto olisi lähitulvaisuudessa tapahtuva asia. Yksikään edellä mainituista suunnitelmista ei ole kuitenkaan toteutunut. Ulkomaanmatkoja on tullut tehtyä paljon, mutta maksimissaan olen ollut poissa kotoa reilut kaksi viikkoa.

Jos unelmani on aina liittynyt ulkomailla asumiseen, miksi en ole sitä kolmeenkymmeneen ikävuoteen mennessä toteuttanut? Aloin pohtia asiaa eilen illalla, ja kuin ihmeen kaupalla törmäsin pohdintojeni päätteeksi Iltasanomissa juttuun naisesta, joka irtisanoi työnsä ja asuntonsa muuttaakseen Thaimaaseen, mutta alkoi katua päätöstä jo lentokoneessa. Uskon että sekä minä että jutun nainen unelmoimme ulkomailla asumisesta ajatuksena, mutta jollain tasolla tiedostimme ettei todellisuus vastaisi tätä unelmaa. Vaikka lomalla trooppisessa kohteessa fiilis on rento ja leppoisa, siinä vaiheessa kun oleminen tropiikissa muuttuu arjeksi, katoaa siitä rentous ja leppoisuus väistämättä. Mielikuvani ulkomailla asumisesta ovat olleet hyvin pintapuoleisia; elellä nyt huolettomana lämpimässä täydellistä rantaelämää. Yeah right.

Ystäväpiiriini kuuluu ihmisiä jotka ovat muuttaneet ulkomaille ja asuvat kaukana perheestään ja ystävistään. Ihailen heidän rohkeuttaan lähteä, mutta samalla tulen surulliseksi kun mietin kuinka kaukana he rakkaista ihmisistään asuvat. Juuri tämä turvaverkon puuttuminen on omalla kohdalla ollut varmasti se suurin syy olla lähtemättä. Vaikka nykyään viihdyn erittäin hyvin itsekseni, on samalla suhde läheisiin ihmisiin korostunut entisestään. Olen oivaltanut, että oman hyvinvointini kannalta kaikista tärkeintä minulle on yhteys itseeni ja muihin. Tällä hetkellä en voisi kuvitellakaan muuttavani – ainakaan pysyvästi – niin kauas tärkeistä ihmisistäni, etten voisi olla heidän kanssaan tekemisissä säännöllisesti, saati että rakentaisin uuden elämän jonnekin kauas heistä.

Viime aikoina palaset omassa päässä ovat monessakin asiassa loksahdelleet paikoilleen. Ostin viimein omistusasunnon, ja vaikka yhteistä taivalta uuden kotini kanssa onkin vasta reilun viikon verran, tuntuu tämä kaikista parhaimmalta päätökseltäni pitkään aikaan. Olen myös aloittanut uudessa työssä jossa viihdyn, minulla on rakkaita harrastuksia ja kaikista tärkeinpänä korvaamattoman arvokkaita ihmissuhteita. En missään nimessä suostuisi tästä kaikesta luopumaan. Moni haaveilee mahdollisuudesta asua talvet lämpimässä. Itse en haluaisi edes tätä; neljä vuodenaikaa on huippujuttu ja viime talvena tajusin kuinka oikeastaan rakastankaan talvea, erityisesti niitä aurinkoisia pakkaspäiviä.

Toinen asia mikä on varmasti saanut lyömään jarrut pohjaan ulkomaille muuton suhteen on pelko tuntemattomaan hyppäämisestä ja tyhjän päälle heittäytymisestä. Vakituisesta työstä ja asunnosta luopuminen tuntuu äärettömän pelottavalta ajatukselta. Pidän rutiineista ja jopa arjesta, ja ne tuovat minulle turvaa. Tasapainoittavaa irroittelua tarjoaa tällä hetkellä riittävästi vapaa-aika ja matkustelu.

Ulkoimailla asuminen pelkkää auringossa loikoilua kookospähkinä kourassa?

Matkustamista rakastan edelleen valtavasti, mutta nimenomaan niin että on aina paikka jonne reissuilta palata. Haaveilen toki yhä irtiotosta, kuten pidemmästä maailmanympärimatkasta tai jopa määräaikaisesta työkomennuksesta ulkomaille jossain vaiheessa elämää, mutta sen tiedän että pysyvästi en halua ulkomaille muuttaa. Olen tullut siihen tulokseen, että ulkomaille muutto ei enää ole unelmani, jos se sitä todella koskaan on oikeasti ollutkaan.

You Might Also Like

22 Comments

  • Reply Sanni Miettinen sunnuntai, joulukuu 23, 2018 at 17:22

    On totta, että muuttaminen ulkomaille kuulostaa varsin jännittävältä ajatukselta ja siitä haaveilee kauan! Itse asun nyt kolmatta viikkoa Espanjassa ja ikävöin suuresti Suomen aurinkoisia pakkaspäiviä, perinteistä jouluruokaa, haudoilla käymistä ja erityisesti perhettä ja ystäviäni. Vaikka yksinolemisesta nautinkin niin silti harmittaa aina kuulla mitä kaikkea muut tekevät kotimaassa kun itse hengailen yksin kattoterassilla auringossa 😀 Ulkomailla asuessa osaa kyllä arvostaa sitä omaa kotimaataan ja siellä asumisen helppoutta ja ympäriltä löytyvää turvaverkkoa! Mukavaa joulua ♥

    • Reply alohatravels sunnuntai, joulukuu 30, 2018 at 22:00

      Olet uskaltanut lähteä, nostan sinulle hattua! 🙂 Kun noin pitkällä jo olet, uskon että kiität itseäsi vielä että päätit lähteä. Juhlapyhät ovat varmasti vaikeimpia kun some pursuaa materiaalia iloisista ihmisistä perheidensä ympäröimänä. Kattoterassi auringossa kuulostaa kieltämättä kadehdittavalta! Ihanaa uutta vuotta sinulle Espanjaan<3

  • Reply Tanja/Minimaattori sunnuntai, joulukuu 23, 2018 at 19:11

    Se onkin tärkeintä, että tiedostaa mikä on itselle merkityksellisintä.
    Mullakin ulkomaille muuttaminen oli haaveena jo hyvin nuorena, mutta vaihtovuotta lukuunottamatta tuli jämähdettyä Suomeen.
    Sitten vuosikymmenen ajan reissuja kertyi pari sataa päivää vuodessa ja reissut sen kuin piteni.
    Pariin vuoteen ei ole ollut pysyvää kotia ollenkaan, mutta nyt sellainen on vähän varkain muodostumassa Belgradiin ja reissutahti saa hidastua välillä vähän.
    En silti ajattele sen kummemmin kuinka kauan täällä olemme. Saatamme jatkaa kiertämistä, jäädä tänne, muuttaa muualle tai yhtä hyvin palata Suomeen.
    Onneksi ratkaisuja voi tehdä nopeasti.

    • Reply alohatravels sunnuntai, joulukuu 30, 2018 at 22:03

      Kuulostaa että olet/olette löytäneet itsellenne sopivan tavan elää, mahtavaa! Pidän ajattelutavasta, jonka mukaan tulevaisuus on avoin ja kaikki on mahdollista. Tuon ajatuksen mukaan pyrin elämään itsekin, ja vaikka tässä dumasin ulkomaille muuton, luotan siihen että elämä kyllä kuljettaa oikeaan suuntaan eikä sitä voi etukäteen tietää mihin päätyy 🙂

  • Reply traveldreamer17 sunnuntai, joulukuu 23, 2018 at 19:14

    Olen asunut ulkomailla kahdesti, ensimmäisen kerran vuoden USAssa ja toisen kerran vajaat 4kk Italiassa. Molemmilla kerroilla aluksi oli shokki ja paniikki siitä mitä olin mennyt tekemään. Sitten aloin kovasti nauttia siitä, että pääsin ihan toisella tavalla uuteen kulttuuriin sisälle kuin matkoilla pääsisi. Se onkin parasta ulkomailla asumisessa. Kummallakin kerralla oli myös haikeaa lähteä takaisin Suomeen ja kaipasin takaisin, vaikka Suomessa asiat toimivatkin paremmin. Haaveilen kyllä vielä muuttavani vielä jossain vaiheessa ulkomaille joksikin aikaa. Tuollaiset määräaikaiset muutot ovat siitä kivoja, etteivät ne rakkaat ihmisetkään täysin ole poissa elämästä.

    • Reply alohatravels sunnuntai, joulukuu 30, 2018 at 22:09

      Tuollaiset kokemukset ihan varmasti kasvattavat ja antavat sitä kuuluisaa perspektiiviä eri tavalla kuin mikään muu! Määräaikainen ulkomaillemuutto voisi olla itsellenikin ihan potentiaalinen vaihtoehto jossain vaiheessa, kunhan tosiaan on tieto siitä että on paikka jonne palata. Never say never 😉

  • Reply Pirkko / Meriharakka torstai, joulukuu 27, 2018 at 18:52

    Arvostan liikaa suomalaisen yhteiskunnan toimivuutta ja suomalaisten asuntojen laatutasoa asettuakseni jonnekin muualle. Lisäksi jos asettuisin, niin haluaisin osata kohdemaan kieltä riittävästi päästäkseni kunnolla sisään yhteiskuntaan. Ruotsissa asuin joskus muutaman vuoden ja sielläkin, vaikka osaan hyvin ruotsia, niin huomasin, että historian yksityiskohtien tuntemattomuus piti kuitenkin ulkopuolisena. Uutisissa käsiteltiin vaikka sitä miten ”villa skatt” nyt muuttuu, mutta kun ei tuntenut sen historiaa, niin aihe ei avautunut kuten vaikka Suomessa uutiset verotukseen suunnitelluista muutoksista.
    Englanninkieliset maat olisivat siis käytännössä ruotsinkielisten ohella käypä vaihtoehto, mutta USA on vähän liian ”outo”, Brittein saaret sittenkin ilmastoltaan aika samanlaisia ja Australia ja Uusi-Seelanti turhan kaukana.
    Joten Espoo on hyvä – ja sitten reissu täältä jonnekin noin kerran kuussa 🙂

    • Reply alohatravels maanantai, joulukuu 31, 2018 at 08:56

      Hyviä perusteluita ja mielenkiintoisia näkökulmia:) Länsimaissa tuo tietynlainen ulkopuolisuudentunne varmaan korostuu, kun sitä ehkä helposti ajattelisi että isossa kuvassa samankaltaiseen maahan olisi helppo solahtaa sisään. Jonnekin Aasiaan ehkä lähtee vähän eri odotuksilla, kun on valmiiksi tiedossa että kulttuuri ja moni muu asia on selvästi niin länsimaisesta poikkeava. En tiedä onko tässä mitään perää mutta tällainen ajatus heräsi 🙂

  • Reply Antti / Lanttimatkat perjantai, joulukuu 28, 2018 at 09:27

    Ulkomailla asuminen ja jatkuva reissaaminen käyvät ystävyyssuhteiden päälle melkoisesti. Lasten syntymäpäivät (kavereiden lasten), valmistujaiset, kihlajaiset, häät yms jäävät välistä kun asuu ulkomailla ja on jumissa viidakossa rakkaiden ystävien tärkeinä päivinä. Onneksi on nykyään pikaviestimet ja nettiyhteys usein erittäin helposti saatavilla ja yhteys kotiin onnistuu, vaikkei se olekaan aina sama.

    Olen nyt pitkästä aikaa palaamassa Suomeen talvella ja ainakin nyt on tarkoitus pysyä jopa vuosi. Saa nähdä kuinka mieli muuttuu vai muuttuuko.

    Tärkeintä on kumminkin olla itselleen rehellinen ja tehdä niitä asioita mistä nauttii. Ihan sama mitä muut on mieltä.

    Onnea uuteen kotiin!

    • Reply alohatravels maanantai, joulukuu 31, 2018 at 10:10

      Juurikin näin, pääasia että kuuntelee itseään 🙂 Uskon myös että toisille tuollainen liikkuva elämäntapa vaan sopii paremmin kuin toisille. Tai kuulostaa ainakin siltä että olet löytänyt itsellesi sopivan tavan elää elämääsi. Ja vaikka tekstissäni kovin jyrkältä ehkä kuulostin, voi olla että tämä tuuliviiri on parin vuoden päästä ihan eri linjoilla ja halajaa ulkomaille pidemmäksi aikaa. Kiitos! Hyvää uuttavuotta sinne 🙂

  • Reply Lotta-Maaria / delfiininselassa perjantai, joulukuu 28, 2018 at 16:57

    Mulla on meneillään nyt kolmas vajaa 5kk kestävä reisdu. Kaikilla näillä kolmella on tapahtunut sama juttu: 2-3 kk kohdalla alkaa osua arki vastaan. Luulen, että just pidemmillä reissuilla ikään kuin selvittää itselleen sen halukkuuden olla piis kotimaasta. Miten paljon ikävöi ystäviä, läheisiä ja kotimaan tapoja muuten. Rutiinithan löytää myös ulkomailta, kun tarve tulee 🙂

    • Reply alohatravels maanantai, joulukuu 31, 2018 at 10:15

      5kk kuulostaa sopivalta ajalta olla pois kotiympyröistä, siinä ehtii varmasti hyvin kehkeytyä uudet rutiinit ja saa myös sitä perspektiiviä 🙂 Tuollaisia rupeamia voisin hyvin kuvitella itsekin tekeväni jossain vaiheessa. Tällä hetkellä varmasti uusi asunto ja muutama muu asia henkilökohtaisessa elämässä pitää visusti Suomessa.

  • Reply Terhi lauantai, joulukuu 29, 2018 at 00:08

    En kyllä varsinaisesti näkisi estettä sille, että muuttaisin pysyvästi jonnekin, mutten myöskään haluaisi jättää kaikkia läheisiäni. Ehkäpä tuo muutama viikko kerrallaan maailmalla sopii minulle parhaiten.

    • Reply alohatravels maanantai, joulukuu 31, 2018 at 10:15

      Samoilla linjoilla täällä 🙂

  • Reply Periaatteen Nainen lauantai, joulukuu 29, 2018 at 00:19

    Me olemme juuri lasten kanssa palaamassa 1,5 vuoden Espanjassa asumisen jälkeen Suomeen (aiemmin olen ollut vaihtarina). Ulkomailla asuminen oikeassa paikassa on ihanaa, mutta esimerkiksi perheellisenä Suomi on vain niin helppo! Arki on tosiaan arkea missä tahansa, ja Suomessa se usein on oikein hyvää. Itsensä tunteminen on tosiaan a ja o; haaveilen kyllä, että kunhan lapset ovat omillaan lähden taas itse maailmalle tai hankin kakkoskodin jostain kaukaa.

    • Reply alohatravels maanantai, joulukuu 31, 2018 at 10:16

      1,5 vuotta on sellainen aika että varmasti pääsee ihan täysillä kiinni uuteen arkeen ja rutiineihin, varmasti todella avartava kokemus koko perheelle 🙂

  • Reply Virpi/Hätälasku matkablogi lauantai, joulukuu 29, 2018 at 13:50

    Itsekin haaveilin joskus pidemmästä ulkomailla oleskelusta, mutta vähitellen tuo haave on muuttanut muotoaan niin, että haaveilen vapaudesta mennä ja tulla. Jos tuntuu siltä, että haluan viettää pitkän viikonlopun Köpiksessä tai lähteä pariksi viikoksi Aurinkorannikolle, nautin siitä ajatuksesta enemmän kuin että pakkaisin kimpsuni lopullisesti. No vielä vähän näihin haaveisiin vaikuttaa esim. työ ja perheenjäsenet, mutta uskon haaveeni lähivuosina olevan silti aivan realistinen. 🙂

    • Reply alohatravels maanantai, joulukuu 31, 2018 at 10:18

      Oi kuulostaa täydelliseltä haaveelta/suunnitelmalta 🙂 Voin samaistua tuohon täysin (miinus lapset)!

  • Reply mamatravel lauantai, joulukuu 29, 2018 at 18:43

    Hyvin saman suuntaisia ajatuksia minullakin. Pitkä reissu on haaveissa ja voisin jollakin lyhyellä komennuksella asuakin ulkomailla jonkin aikaa (jos koko perhe olisi mukana), mutta haluan, että koti ja tukikohta Suomessa säilyy. Luen juuri Päivi Kanniston Elämäni Nomadina kirjaa enkä voisi mitenkään elää nomadin elämää.

    • Reply alohatravels maanantai, joulukuu 31, 2018 at 10:18

      Kiitos kirjavinkistä! Täytyykin lisätä lukulistalle 🙂

  • Reply VEERAPIRITA / Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa sunnuntai, joulukuu 30, 2018 at 09:14

    Samankaltaisia ajatuksia on täälläkin herännyt, tosin silti isompi osa musta haaveilee silti ulkomaille muuttamisesta jossain vaiheessa elämää. Ensiasunnon osto marraskuussa tosin varmasti hidastaa asiaa, muttei varmasti ole este sitten kun sen aika on. Me (tai varmaan lähinnä minä 😀 ) ollaan avopuolison kanssa heitelty useita kertoja ajatuksia ilmaan omasta majatalosta jossakin päin maailmaa keskeltä palmuparatiisia. Se on ollut pitkään oma ulkomailla asumisen unelmani.

    • Reply alohatravels maanantai, joulukuu 31, 2018 at 10:24

      Heh tiedätkö, unelma omasta majatalosta jossain tropiikissa tai muuten lämpimässä on ollut salainen haave täälläkin 😀 Olen jopa löytänyt itseni googlailemassa myytäviä potentiaalisia kohteita.. Ehkä sitten joskus! Omistusasunto ainakin omalla kohdalla pitää nyt toistaiseksi hieman paikallaan, mutta itselläni oli alusta asti se ajatus että kämpän voi tarvittaessa laittaa aina vuokralle jos elämä hetkellisesti kuljettaa jonnekin muualle. Jotenkin ihana ajatus että tulevaisuus on avoin ja kaikki on mahdollista, ikinä ei tiedä mihin seikkailuihin elämä vie!

    Leave a Reply