Yleinen

Matkabloggaajan ristiriita

torstai, joulukuu 6, 2018

Kuinka tuottaa mielenkiintoista matkablogia laadukkailla kuvilla ja samalla elää reissuilla hetkessä? Tämän pulman kanssa olen painiskellut viime aikoina. Eräänlaisen someähkyn läpikäyneenä tekisi matkoilla usein mieli pitää kännykkä visusti piilossa ja nauttia reissusta ja ympäristöstä kaikilla aisteilla, ei kännykkäkameran läpi. Samalla visuaalinen mieli bongailee kuvattavaa joka suunnasta, ja ideoita matkablogia varten syntyy tuon tuosta. Tämän ristiriidan kanssa sitten täytyy yrittää tasapainotella. Onko tuttu ongelma?

Matkakuvat ovat olleet minulle aina tärkeitä, oli minulla blogia tai ei. Ennen kamerakännyköitä minikokoinen kamera kulki kaikkialla mukana ja kuvia räpsittiin jatkuvasti. Loman jälkeen seurasi kuvien läpikäynti ja hienosäätö sekä lataaminen Facebookiin erilliseen lomakansioon (”Pariisi 2010” jne.) Jossain vaiheessa Instagram tuli tilalle ja pian huomasin katsovani maailmaa Instagram-lasien läpi; ”tästä saisi hyvän instakuvan”. Pic or didn’t happend -ajattelumalli oli täyttä totta, ja selfejä tuli räpsittyä lähes päivittäin. Huomasin somen ohjaavan minua eikä toisin päin. Jonkin aikaa tätä instaelämää elettyäni sain tarpeekseni ja hetken mielijohteesta poistin koko tilin.

Upea auringonlasku, pakko ottaa kuva! Vai onko sittenkään?

Hyppy someriippuvuudesta lähes totaalikieltoon oli melkoinen, ja jonkin aikaa hain paikkaani. Huomasin kaipaavani somea, mutta samalla tiesin sen olevan itselleni pahaksi. Idea matkablogista syntyi noin puolivuotta somesta irtautumisen jälkeen, mutta vasta toiset puolivuotta myöhemmin ryhdyin tuumasta toimeen ja blogi sai alkunsa. Sittemmin olen myös palannut Instagramiin, mutta uusilla pelisäännöillä. Tilini toimii tietyllä tapaa harrastukseni ja toiminimeni (blogi ja ravintovalmennus) markkinointikanavana ja Aloha-brändin vahvistajana. Se ei enää keskity samalla tavalla minuun itseeni ja hyvä niin.

Somehiljaisuus oli itselleni todella opettavainen ja silmiä avaava kokemus. Tauon jälkeen palasin somen ääreen kuin uudestisyntyneenä. Kauas on tultu niistä ajoista, kun aamulla herättyäni minulla meni ensimmäiset 15-20 minuuttia Instagram-feedin läpikäymiseen (jep).. Nykyään huomaan somevirtojen selailun jopa uuvuttavan minua ja saavan sisäisen tasapainoni helposti järkkymään. Tuntuu yksinkertaisesti paremmalta pysytellä etäämmällä tuosta maailmasta. Toki some kuuluu yhä elämääni, mutta vain pieninä paloina ja omaa fiilistä kuunnellen.

Blogista olen löytänyt itselleni sopivan alustan luovuuden kanavoimiselle. Kirjoittaminen on minulle mieluisa tapa ilmaista itseäni, ja jollain hassulla tapaa blogimaailma tuntuu ihanan vanhanaikaiselta ja seesteiseltä ympäristöltä muihin somekanaviin verrattuna. Matkoilla pyrin pitämään huolen siitä, ettei takaraivossa jyskyttävä muistutus matkablogista ohjaa toimintaani, vaan kuuntelen jokaisessa hetkessä itseäni ja teen valintani sen mukaan. Olkoonkin, että ”pakolliset” nähtävyydet jäisivät sitten näkemättä ja kuvamateriaali blogiin ottamatta. Kuvamateriaali syntyy siinä ympäristössä jossa todellisuudessa liikun, ja toisaalta olen huomannut kuinka visuaalinen mieli on valppaana mitä eriskummallisimmissa paikoissa. Välillä pyrin myös haastamaan itseäni olemaan ottamatta kuvaa vaikka kuinka mieli tekisi, ja sen sijaan nauttimaan kauniista näystä kaikilla aisteilla, ja painamaan sen visusti mieleeni ja muistoihini. Ilokseni olen huomannut tällaisten ei-dokumentoitujen muistojen säilyvät mielessä kaikista kauneimpina ja kallisarvoisimpina.

You Might Also Like

17 Comments

  • Reply Jaakko / Lomalla viimeinkin sunnuntai, joulukuu 9, 2018 at 12:40

    Hetkessä kannattaa tosiaan kyllä elää ja kuva on hyvä muisto. Matkoilla tulee kyllä kuvattua, mutta kuvaan vain laadukkaalla puhelimella, jolloin se on vaivatonta ja kuitenkin saan hyviä kuvia blogia varten. Kuvaaminen matkoilla on mielekkäintä rauhallisessa ympäristössä eikä ruuhkaisilla kaduilla.

    • Reply alohatravels sunnuntai, joulukuu 16, 2018 at 19:19

      Itsekin kuvaan pelkästään puhelimella nykyään. Se toki helpottaa jonkun verran tässä dilemmassa kun kuvan ottaminen hoituu suht nopeasti ja vaivattomasti, niin jää aikaa ihailla ympäristöä myös muuten kuin kameran ruudun läpi 🙂

  • Reply Pirkko / Meriharakka sunnuntai, joulukuu 9, 2018 at 21:33

    Näin vähän vanhempana tieteenharjoittajana (eli matkabloggaajana) selfiet eivät koskaan ole olleet oikein minun juttuni vaan kuvat kohteesta ja pääosin kameralla niitä ottaen. Jotenkin silloin kuitenkin katse on siinä maisemassa, ei itsessään – ja minusta kamera vaatii vähemmän keskittymistä kuvaamiseen, jossei ihan huippulaatua joka hetkessä ole etsimässä. Lightroomilla korjaa jälkikäteen monta asiaa 🙂 eli uhraan välillä kuvien laadun tai määrän ja keskityn enemmän itse kohteeseen.

    • Reply alohatravels sunnuntai, joulukuu 16, 2018 at 19:25

      Itse en ole kuvannut oikealla kameralla moneen vuoteen mikä on tavallaan jopa harmillista. Tajusin myös juuri, että puhelimella kuvatessa tulee useimmiten käytettyä pelkästään Instagramin kameraa, jolla saa samantien iskettyä kuvaan filtterin ja mahdollisesti laitettua kuvan jakoon Instastoryyn. Toisin kuin voisi siis kuvitella, kameralla kuvaaminen olisi varmasti ainakin omalla kohdallani nopeampaa ja vaivattomampaa kuin puhelimella kuvaaminen oheissäätöineen 😀

  • Reply espanjaan sunnuntai, joulukuu 9, 2018 at 21:39

    Aika tuttu ajatuskulku tuo ristiriita. Huomaan katselevani maisemaa ja kaikkea ikään kuin rajaten sen kuviksi. Ja joskus tuntuu, että jotain jäi kokematta ja toteutumatta, kun keskityin katselemaan kaikkea kuvina. Selfiet ovat harvinaisia, mutta kuvaaminen arkipäivää. Kaikkialla ja aina.

    • Reply alohatravels sunnuntai, joulukuu 16, 2018 at 19:27

      Tuo on jopa jollain tapaa pelottavaa kun huomaa miten omat ajatukset kulkevat. Tekee hyvää joskus tietoisesti rikkoa kaavaa ja päättää että nytpä keskityn tähän hetkeen täysillä ilman puhelimia ja muita turhia härpäkkeitä 🙂

  • Reply Anna-Katri / Adalmina's Adventures maanantai, joulukuu 10, 2018 at 09:04

    Tärkeää on mielestäni löytää se itselle sopiva tasapaino valokuvien ja hetkessä elämisen välillä, mikä tosin voi matkoilla olla välillä hankalaa kun juuri ne parhaimmat hetket saattavat olla niitä mitkä haluaisi ikuistaa myös kuvaan. Joskus kuitenkin on hyvä jättää kamerat suosiolla laukkuun tai majapaikkaan, eikä ainakaan kulkea kokoajan selfiekeppi tanassa ympäriinsä. 🙂 Ja tuo irtiotto somesta tekee hyvää, samalla voi paremmin jäsennellä omaa suhtautumistaan someen.

    • Reply alohatravels sunnuntai, joulukuu 16, 2018 at 19:32

      Näin juuri 🙂 Jännä miten paljon niinkin viattoman tuntuinen asia kuin some loppupeleissä vaikuttaakaan meihin, jopa niin että on pakko pysähtyä miettimään omaa toimintaa ja ajatuksenjuoksua.. Pelottavaa suorastaan! Tai ehkä tämä oma kriisini asian suhteen vaatii vaan vielä vähän lisää käsittelyä.

  • Reply Martina maanantai, joulukuu 10, 2018 at 12:50

    Tunnistan ristiriidan. Olen kamppaillut sen kanssa itsekin etenkin silloin kun reissaan ilman Tasty Travelissimo -median toista osapuolta eli miestäni Henkkaa. Kun reissaamme yhdessä on järkkärillä kuvaaminen Henkan vastuulla ja minulle jää reaaliaikainen sisällöntuotanto someen. Näin ehdimme molemmat nauttia hetkestä myös ilman kameraa ja olemme mielestäni löytäneet tähän hyvän tasapainon. Ilman Henkkaa reissatessa joudun vieläkin muistuttamaan itseäni siitä, että täytyy nauttia hetkestä myös ilman kameraa. Suorittaja minussa rauhoittuu kun muistutan itseäni siitä, etten voi kirjoittaa tekstejä jos en havainnoi ympäristöäni, vaan heilun pelkästään kameran kanssa. Otan siis nautiskelunkin välillä siltä kantilta että se on työtäni, jonka avulla pystyn tuottamaan parempaa sisältöä blogiin. Kuulostaa hullulta, mutta näin saan huijattua itseni nauttimaan hetkistä.

    • Reply alohatravels sunnuntai, joulukuu 16, 2018 at 19:35

      Hahah, ihmismieli on kyllä ihmeellinen 😀 Kyllä elämä oli niin paljon yksinkertaisempaa ennen somea ja teknologian kehitystä. Toisaalta silloin ei kirjoiteltu blogejakaan 😉 Kuulostaa siltä että olette miettineet ja luoneet toimivat pelisäännöt mitä tulee blogin tekoon ja hetkessä elämiseen.

  • Reply Jenni perjantai, joulukuu 14, 2018 at 13:32

    Tuttua ajattelua ja tuli heti mieleen yksi erityinen tilanne tähän liittyen: Pariisin Disneylandin illan ilotulitusshow – mietin kovasti siinä että miten jaan huomiota kännykällä otettaville kuville, järkkärill otettaville kuville ja sitten vielä olisi kiva katsoa sitä ihan ilman mitään linssejä. Onneksi show oli sen verran pitkä, että ehdin tehdä kaiken ainakin jollain tasolla.

    Ja heh, mulla kanssa taisi olla blogin esiaste Facebookin ladatut kuvakansiot kohteesta X taustatietojen kanssa 🙂

    • Reply alohatravels sunnuntai, joulukuu 16, 2018 at 19:39

      Voi apua, itseäni ahdistaa jo ajatuskin siitä että pitäisi kuvata kahdella eri vempaimella 😀 Olen vienyt tämän jopa niin pitkälle, että kuvaan pääsääntöisesti Instan kameralla jolloin saa samalla kertaa iskettyä kuvaan filtterin ja laitettua sen jakoon storyyn. Sitten vielä tallennusnappulaa niin on kuva muistissa ja voi keskittyä olennaiseen.

  • Reply Jenna / Citylights & sunsets perjantai, joulukuu 14, 2018 at 17:04

    Tuttuja fiiliksiä. Onneksi puhelimella pystyy nykyään kuvata, ettei tarvitse mitään ylimääräisiä härveleitä kantaa mukana. Selfiekepit saa aikaan inhoreaktion. Kivoja kuvia varmasti saisi kameranjaloilla ja kepeillä, mutta liikaa säätämistä mun makuun. 🙂 Oon kyllä tosi innokas kuvajaa muuten ja instatili päivittyy etenkin reissun päällä todella tiuhaan, mutta jätän kuvien muokkaamisen ja jakamisen aina hotellihuoneella vietettävään aikaan tyyliin ennen nukkumaanmenoa, ettei tarvitse kulkea hienoissa paikoissa naama kiinni puhelimessa. Mutta näiden kanssa saa välillä ihan tietoisesti hillitä itseään, että tulisi elettyä hetkessä.

  • Reply Milla / Periaatteen Nainen lauantai, joulukuu 15, 2018 at 12:34

    Tiedän tunteen!
    Olen esteetikko (en itseni suhteen, mutta maisemien ja arkkitehtuurin), ja voisin käyttää ikuisuuden vain ympäristöä ihaillen. Ja toisaalta kun näen kauniita paikkoja, haluaisin kovasti kuvata ja jakaa kokemuksen, vaikka todennäköisesti enemmistön mielestä erkkerit, kauniit laatat tai auringonlaskut miljoonasta eri kulmasta saattavat käydä vähän tylsäksi…

  • Reply Emilia / Merkintöjä maailmasta lauantai, joulukuu 15, 2018 at 12:35

    Hyvä kirjoitus ja tärkeää pohdintaa. Minä myös tunnistan fiilikset tästä. Ajattelen, että on löydettävä se itselle sopiva tapa ja just tuommoset somepaastot yms auttaa herättämään. Ostin juuri kompaktikameran eli paluu takaisin pienempään kameraan, ja toivon mukaan jatkossa voisi enemmän keskittyä vain sillä kuvaamiseen eikä sen sijaan sekä miehen että omalla puhelimella ja niiden lisäksi vielä kameralla kuvaamiseen vuorotellen.

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY lauantai, joulukuu 15, 2018 at 19:43

    Olen tehnyt saman päätöksen instan kanssa: se on lähinnä matkablogiin liittyvä insta, toki joitan henkilökohtaisen elämän kuvia olen saattanut julkaista ja paljon tulee otettua kuvia Suomessakin. Instafiidiä en selaile juuri koskaan. Somessa hengailun todellakin haluaisi laittaa minimiin, koska se lisää alitajuntaista stressiä. Mulla valokuvaaminen saatta myös lähteä ihan käsistä matkoilla, joskus otan jopa järkkärillä ja kännykällä saman kuvan, jotta sen saa heti instaan… voi sentään. Viimeisimmällä Unkarin-reissulla postasin vain viisi kuvaa koko pidennetyn viikolopun aikana ja se tuntui vähältä.

  • Reply Virpi/Hätälasku matkablogi sunnuntai, joulukuu 16, 2018 at 22:04

    Kyllähän se kieltämättä joskus on ristiriitaista raahata painavaa kameraa joka juupelin paikkaan. Ja vaikka nykyään ajatuksena on reissussa ollessa näpsiä niitä kuvia blogia varten, niin tasan tarkkaan tiedän että kuvat tulisi räpsittyä oli blogia tai ei. Pikkutytöstä asti kamera on kulkenut mukanani minne vain olen mennytkin. Mutta siis, kyllähän se ajatus houkuttaa, että joskus voisi vain unohtaa ottaa kuvia, kulkea miettimättä kuvakulmia ja auringon suuntaa. 😀

  • Leave a Reply