Vaikka olinkin kovin innoissani jatkamassa blogiharrastustani, niin nyt uusien haasteiden edessä tuntuu kuitenkin siltä, ettei blogin kirjoittamiselle jää sittenkään aikaa eli blogini päättyy tähän. Kiitokset kaikille lukijoille ja kanssabloggaajille kuluneista vuosista!
Nyt, kun syksy kolkuttaa jo voimakkaasti ovella, ajattelin, että ehkä malttaisin palailla blogiharrastuksen pariin. Kesällä uimarannat ja muu ulkona touhuaminen vei siinä määrin aikaa, etten enää töiden lisäksi malttanut tuijotella tietokoneen ruutua. Vaikka kesä oli ihana, niin oikeastaan jo odotan lisää kunnon syysmyrskyjä, jolloin on melkein kuin lupa käpertyä peiton alle ja nauttia hyvästä kirjasta tai blogien lukemisesta. Ajattelin näin alkuun kertoa muutaman kesäkuulumisen sekä kesän aikana kokemani ahaa-elämyksen.
Viime blogipostauksesta on vierähtänyt taas aikaa ja huomaan, että kun työpäivät koneen äärellä venyvät pitkiksi, haluan useimmiten vapaa-ajalla mahdollisimman kauas koneesta. Jopa suosikkiblogieni seuraaminen on tästä syystä jäänyt aikaisempaa vähemmälle. En vielä halua täysin lyödä pillejä pussiin, vaan pidän blogin avoinna, josko kirjoitusinto taas jossakin vaiheessa leimahtaa…
Algeriassa on viime aikoina puhuttu paljon siitä, kuinka monien tuotteiden tuonti ulkomailta on lopetettu kotimaan tuotannon ja viennin lisäämiseksi. Olen sanonut ennenkin, että täällä on öljyn hinnan alenemisen myötä herätty siihen, että maan talous on luottanut liian pitkään ja liian voimakkaasti öljy- ja maakaasuesiintymiin ja nyt onkin tullut aika monipuolistaa myös muuta taloutta. Kuulostaa mielestäni järkevältä tuottaa mahdollisimman paljon omassa maassa – mitä lähempänä tuotteet tuotetaan, sitä vähemmän niiden kuljettamiseen ja varastointiin kuluu esimerkiksi luonnonvaroja. Miten tämä sitten on näkynyt omassa elämässämme?
