En tiedä, oliko kyseessä lähestyvä neljänkympin kriisi vai mistä johtui, mutta uskaltauduin vihdoinkin kokeilemaan asumista mieheni toisessa kotimaassa, Algeriassa, monen vuoden pohdinnan jälkeen. Ensin ajattelin, että kokeilemme asua maassa vuoden, mutta täällä ollaan edelleenkin. Kävi nimittäin niin, että ihastuin tähän vastakohtien maahan, joka sulatti sydämeni! Samalla tuntui siltä, että myös lapsemme löysivät täältä paikkansa ja kotiutuivat maahan nopeasti.
Perheeseemme kuuluvat minun ja mieheni lisäksi vuonna 2002 syntynyt poika, vuonna 2004 syntynyt tyttö sekä joulukuussa 2009 ja elokuussa 2012 syntyneet pojat. Olenkin mielestäni onnekas, kun saan seurata näin eri-ikäisten lasten kasvua ja kehitystä! Lasten lisäksi perheeseen kuuluu vahtikoira-Max sekä kaksi Algeriasta adoptoitua kissaa, Bella ja Olivia. Vauhtia ja vipinää ei kotoa puutu!
Blogin alkuaikoina kirjoittelin kotiäitinä arjen touhuista lasten kanssa, mutta nykyisin blogi keskittyy enemmänkin tutustumaan Algeriaan sekä pohtimaan sitä, miltä tuntuu elää ulkosuomalaisena algerialaisten keskellä. Luvassa on siis tunteiden vuoristorataa ja kulttuurishokkeja, arkea ja seikkailuja ja kaikkea siltä väliltä!
2 Comments
Ihanaa että löysin blogisi!
Kirjoitat Algerian arjesta ja ulkomaalaisen silmin, juuri sitä mitä kaipasin!
Omat juureni ovat puoliksi Algeriasta (isäni) ja tarkoitukseni on nyt alkaa tutustumaan enemmän juuriini.
Minusta on ollut vaikea löytää mielenkiintoista tekstiä joka oikealla tavalla avaisi elämää Algeriassa. Tuntuu että kaikki uutiset ja kirjoitukset ovat aina pelkkää negatiivista! Myös maahan matkustaminen on ollut minulle suuri kynnys aina mutta nyt alan jo rohkaistua ja alan olemaan valmis seuraavaan askeleeseen!
Odotan jo innolla seuraavaa kirjoitustasi!
🙂
Kiva, että löysit blogiini ja koit sen mielenkiintoiseksi :). Toivottavasti ”tapaamme” täällä jatkossakin!