Suomen suurin matkablogiyhteisö

Kesäkuulumisia ja ahaa-elämyksiä

Nyt, kun syksy kolkuttaa jo voimakkaasti ovella, ajattelin, että ehkä malttaisin palailla blogiharrastuksen pariin. Kesällä uimarannat ja muu ulkona touhuaminen vei siinä määrin aikaa, etten enää töiden lisäksi malttanut tuijotella tietokoneen ruutua. Vaikka kesä oli ihana, niin oikeastaan jo odotan lisää kunnon syysmyrskyjä, jolloin on melkein kuin lupa käpertyä peiton alle ja nauttia hyvästä kirjasta tai blogien lukemisesta. Ajattelin näin alkuun kertoa muutaman kesäkuulumisen sekä kesän aikana kokemani ahaa-elämyksen.

Kävin alkuvuonna kahdestaan teinipojan kanssa Valenciassa ja ihastuin kaupunkiin niin, että sinne oli päästävä uudestaan. Kesällä oli muiden lasten vuoro tutustua ihanaan Valenciaan teinin jäädessä koti- ja kissavahdiksi. Loma oli jälleen erityisen onnistunut, mutta silti, jostakin syystä melkein kuin yllättäen loman loppupuolella koti-ikävä alkoi vaivata – ja nimenomaan niin, että kaipasin jo kotiin Algeriaan. Muistan, kuinka ensimmäisellä kerralla lähdettyämme Algeriasta ulkomaanlomalle muualle kuin Suomeen, tuntui jotenkin oudolta, että kotimatka suuntautuikin Algeriaan, mutta nykyisin tämäkin tuntuu täysin luonnolliselta.

Olemme jo pitkään haaveilleet ja suunnitelleet loma-asunnon hankkimista Espanjasta ja erityisesti Valencia oli alkanut kiinnostaa. Yllättävän monella algerialaisella tuttavallamme on loma-asunto Espanjassa. Kuitenkin tämän loman aikana alkoi tuntua siltä, että elämämme pirstaloiminen vielä kolmanteenkin maahan ei taida olla sittenkään järkevää. Lisäksi jostakin syystä myös Valenciassa alkoi hiipiä mieliin sellainen tunne, että Valenciakin on nyt nähty. Tiedän, että meiltä jäi vielä paljon näkemättä, mutta samalla alkoi tuntua siltä, että maailmassa on niin paljon mielenkiintoisia kohteita, etten taida haluta lomailla toistuvasti samassa kohteessa. Tavallaan tämä ahaa-elämys oli aika mielenkiintoinen onnistuneen loman jälkeen. Samalla tajusin, että elämässä on vain muutamia asioita, joihin olen valmis sitoutumaan täysin ja että niihin muihin asioihin kyllästyn perin nopeasti. Perheen lisäksi tällä hetkellä tuntuu hieman yllättäen siltä, että Algeria on yksi niistä asioista, joihin haluan sitoutua. Tämän päätöksen tehtyäni olen myös päättänyt höllentää ensi vuonna työtahtia ja siirtyä tekemään töitä reippaasti nykyistä vähemmän.

Eräs lasten Valencian loman kohokohdista oli eittämättä hieman tavallista suurempi tuliainen, jonka raahasimme Valenciasta mukanamme. Toteutimme nimittäin lasten yhden suurista toiveista ja hankimme lapsille oman trampoliinin. Kentällä paketti piti purkaa ja pakata kahteen erilliseen pakettiin, koska ylipainoa oli muutama kilo, mutta saimme kuin saimmekin trampoliinin tuotua! Ja siitä on ollut paljon iloa!

Kieltämättä olen itsekin innostunut siinä hyppimään, sillä mikäpä olisi kivempi tapa harjoittaa vatsalihaksia. Innostukseni on kuitenkin jo aiheuttanut yhden nolon tilanteen. Meillä on uusia, hieman erikoisia, naapureita, jotka tuntuvat asuvan täällä vain kesäisin. Naapureiden ylimmän kerroksen ikkunasta näkyy juuri ja juuri meidän pihalle, ainakin jos roikkuu hengenvaarallisen näköisesti ikkunasta ulos, kuten naapurintyttö, ja tietysti sain tytöstä yleisöä heti, kun menin hyppimään oikein kunnolla. ”Tifla, tifla!”, tyttö yritti minulle huudella, mutten kehdannut vastata mitään tajutessani, että tyttö tietysti luuli minua pikkutytöksi. Tifla siis tarkoittaa tyttöä. Algeriassa ei nimittäin kenellekään ihan heti tulisi mieleen, että pihalla olevassa trampoliinissa voisikin hyppiä itse madame. Hypin pokkana vielä hetken, minkä jälkeen lähdin muina miehinä pois pihalta, aivan kuin en olisi lainkaan kuullut tytön huutelua. Koska lapset halusivat alkuun hyppiä trampoliinissa aamusta iltaan ja koska kesä oli erityisen kuuma, siirrettiin trampoliini lopulta sisätiloihin suojaan auringolta (ja katseilta). Nyt minunkin hyppelyni onnistuu ilman ylimääräistä yleisöä!

Vanhin poika puolestaan lomaili täysi-ikäisen ystävänsä kanssa Jijelissä, Bejaiassa ja Skikdassa. Pojan mielestä maailmassa ei ole kauniimpaa paikkaa kuin Skikda ja pojan lomakuvia katsellessa on helppo ymmärtää tämä mielipide. Poikien loma tuntui olleen erittäin onnistunut.

Eräs suurimmista tämän kesän projekteistamme on ollut keittiöremontti. Vaikka kotimme on rakennettu varta vasten meille, emme olleet itse paikan päällä kaikissa rakennusvaiheissa, joten aivan kaikilta osin se ei vastannut omaa makuamme. Olemme pikkuhiljaa muokanneet kotia enemmän oman näköiseksi, vaikkakin monilta osin myös tykkään siitä, että koti henkii algerialaista tyyliä. Suomalainen valko-harmaa sisustus ei oikein toimisi täällä ja itsekin kaipaan ympärilleni värejä.

Keittiön osalta mies oli sanonut rakennustyötä valvoneelle arkkitehtiveljelleen, että jättää keittiön tyhjäksi. Mies osasi hyvin ennakoida, että juurikin keittiön osalta mennään todennäköisesti pahiten metsään, jos se tehdään ilman, että olen itse paikalla. Jostakin syystä veli ei kuitenkaan ollut malttanut jättää keittiötä rauhaan, vaan meitä vastassa oli perinteiset kiinni muuratut keittiökaapit ja keittiön alaosa, johon oli jätetty astianpesukoneelle aivan hillitön tila. Pahinta olivat järkyttävän väriset kaakelit.

Alussa yritimme tehdä pikkurahalla keittiöstä siedettävämmän, mutta nyt kesällä keittiö meni aivan uusiksi. Kaakelit saivat lähteä ja koko perustus pistettiin lekalla matalaksi. Algerialaiseen tapaan projekti on kestänyt ja kestänyt, mutta hyvää kannattaa odottaa ja nyt olen keittiöön erittäin tyytyväinen. Turhaa rahanmenoa surkutellessani olen lohdutellut itseäni sillä, etten alussa olisi lainkaan edes tiennyt, että Algeriasta saa tällaisia keittiöitä, vaan olisin luultavasti tehnyt itsekin aivan vääriä valintoja luullessani valikoimien olevan rajalliset. Olen oikeastaan ollut yllättynyt siitä, kuinka runsaat valikoimat täältä löytyykään! Näin laajaan remonttiin ryhtyminen kuvaa mielestäni sitoutumisen astettamme; emme aluksi ehkä olleet vielä aivan varmoja, että aiomme tänne jäädä, jolloin hieman vaatimattomamminkin remontoitu keittiö olisi kyllä ajanut asiansa. Nyt oli kuitenkin aika tehdä keittiöstä kodin sydän ja voi, että kuinka ruuanlaitto tuntuukaan nyt kivalta!

Muutoin kesä Algeriassa sujui pitkälti rannalla ja kokeilimme useaa uimarantaa, joista on enemmän kuvia Instagramissa. Kaikista eniten ihastuin Boumerdesin luonnonkauniiseen rantaan sekä Zeraldan rantaan, jolle erilaiset pyörien päällä työnnettävät myyntikojut antoivat oman leimansa. Sabletin rannalla maailmanpyörä loi iltauimareille upeat puitteet valoineen, jotka heijastuivat uimaveteen asti. En muista, milloin viimeksi olisin uinut näin paljon kuin tänä kesänä! Emme yleensä käy lomamatkoilla rannalla, koska Algeriassa saa kesäisin uida mielin määrin kivoissa olosuhteissa ja koska olen erityisen ihastunut algerialaiseen rantakulttuuriin. Suosimme perherantoja, joissa on ihana katsoa, kuinka koko perhe innostuu uimaan ja leikkimään lasten kanssa. Ulkomaanlomilla lähdemme hakemaan aivan toisenlaisia elämyksiä ja kokemuksia.

Facebooktwitterlinkedinrssyoutube
Previous Post Next Post

You Might Also Like