Viikonlopun touhuja; mangaa, intialaista ruokaa & puistoilua

Olen kirjoittanut ennenkin siitä, mitä lapsiperhe voi tehdä Algerissa viikonloppuna. Viime viikonloppuna kokeilimme jälleen muutamaa uutta juttua, joista halusin lyhyesti kertoa. Tähän väliin pitää muuten sanoa, että Algerissa on useita hyvinkin erilaisia kaupunginosia – ihan niin kuin Helsingissäkin, jotka eroavat toisistaan vähintään yhtä paljon kuin Ullanlinna ja Kontula ja joissa on valtavia eroja jopa saman kaupunginosan sisällä. Kun puhun Algerista, tarkoitan usein Bab Ezzouarin aluetta, kun taas joku muu saattaa tarkoittaa Algerilla lähinnä kaupungin ydinkeskustaa. Bab Ezzouar tarkoittaa siis sekä kaupunginosaa että kauppakeskusta, mikä saattaa ensin tuntua hämmentävältä, vaikkakin Helsingistä löytyy aivan samankaltainen vastine: Itäkeskus.

Myös algerialaisen mangan olen maininnut blogissa tai Facebookin puolella ennenkin. Manga on Algeriassa erittäin suosittua ja trendikästä ja maasta löytyy yllättävän hyviä nuoria piirtäjiä. Ehkä mielenkiintoisinta algerialaisessa mangassa on se, että se käsittelee usein Algerian historiaa ja kulttuuria nuoria kiinnostavalla tavalla. Lisäksi osa algerialaisesta mangasta on kirjoitettu Algerian arabiaksi – kielellä, jolla on vaikea löytää mitään kirjoitettua tekstiä. Ollessamme tapamme mukaan perjantaina ruokaostoksilla Bab Ezzouarissa, huomasin manga-näyttelyn mainoksen ja pitihän siellä käydä!

 

Minä ja 8-vuotias poika valitsimme tämän kuvan näyttelyn parhaaksi.

Perjantaina oli jo näin myöhä, kun lähdimme vihdoin kotimatkalle.

Lauantaina kävimme ensimmäistä kertaa miehen ystävän suosittelemassa puistossa. Ystävä on asunut Suomessa ja taisi tietää, millaiset paikat ovat todennäköisesti suomalaisen äidin mieleen. Puistossa tuntui nimittäin aivan siltä kuin olisimme olleet Suomessa. Leikkitilaa oli paljon ja puisto oli tosi siisti. Ympärillä oli kävelypolku, jonka varrelta löytyi kuntoilulaitteita, ja joka muistutti yllättävän paljon Helsingin kotimme läheltä löytyvää kuntopolkua. Puisto sijaitsee Ben Aknounin kaupunginosassa (jälleen Ben aknoun voi tarkoittaa sekä kaupunginosaa että eläintarhaa!) vastapäätä suurta jalkapallostadionia.

Mies innostui näyttämään lapsille, miten hänellä oli tapana punoa lapsena linkoja lehvistä ja tyttö halusi heti kokeilla punomista.

Ulkoilun jälkeen matka jatkui Taj Mahaliin – ei nyt sentään Intiaan asti, vaan noin viiden minuutin ajomatkan päähän, Algerin suosittuun intialaiseen ravintolaan, jota kokeilimme myös ensimmäistä kertaa. Ravintola on kuulemma Algerian ensimmäinen intialainen ravintola ja se on aloittanut toimintansa vuonna 2002. Trip Advisorissa Taj Mahal on saanut erinomaiset arvioinnit, ollen jopa useamman eurooppalaisen mielestä paras intialainen ravintola, jossa he ovat koskaan käyneet. Menin siis ravintolaan suurin odotuksin ja Taj Mahal onnistui vähintäänkin täyttämään ne!

Ruoka oli kerta kaikkiaan hyvää! Algerialaisittain ruoka oli toki melko kallista, mutta eurooppalaisittain pidin hintaa edullisena. Viiden hengen ruokailu maksoi meiltä 6400 dinaaria (noin 32 euroa) ja ainakin minä söin vatsani aivan täyteen. Tosin mukana oli kolme nuorinta lasta, joten viidelle aikuiselle olisi varmasti tarvittu hieman suuremmat annokset. Kaikki ruuat eivät näy kuvassa – ruokaa oli toki reippaasti enemmän kuin kuvassa näkyvä. Seurueemme oli vain sen verran nälkäinen, että kuva piti räpsäistä nopeasti, jos sellaisen halusi saada! Vertailun vuoksi perjantaina ostimme hieman edullisemmin (noin 6200 dinaarilla) ostoskärryllisen täynnä ruokaa ja kotitaloustavaroita – tosin kärrystä puuttui liha lähes tyystin, koska sitä meillä oli vielä pakasteessa, minkä vuoksi ostoskärryllisen loppusumma oli tavallista alhaisempi. Siltikin esimerkki mielestäni kertoo ravintolan hintatasosta paikalliseen hintatasoon verrattuna. Omasta mielestäni hinta oli kyllä ehdottomasti jokaisen pennosen väärtti! Lisäksi palvelu oli äärimmäisen ystävällistä ja sisustus akvaarioineen ja muine rekvisiittoineen upea. Nyt jos jollekin tuli nälkä kuvaa katsellessa, niin Taj Mahalin löytää osoitteesta 07, Rue Idir Toumi, Ben Aknoun.

Kun olimme saaneet murua rinnan alle, oli aika jatkaa ulkoilua. Tällä kertaa lasten yhdessä suosikkipuistoista Sabletissa, joka on esiintynyt blogissa jo niin monta kertaa, ettei taida enempää esittelyjä kaivata. Kokeilimme kuitenkin tällä kertaa ensimmäistä kertaa Sabletin maailmanpyörää, jonka nimesin mielessäni Algerian Eyeksi. Lapset yllättyivät, kun minäkin uskaltauduin korkeanpaikankammostani huolimatta mukaan eikä edes juurikaan pelottanut. Ylhäältä oli upeat näkymät Algerin ylle! Pääsimme kaikkiaan 6-7 kierrosta ylös ja alas – kierroksia oli niin monta, että sekosimme jo laskuissa. Ilma oli aavistuksen viileä, joten paikalla oli tavallista vähemmän ihmisiä. Luulen, että tämän ansiosta saimme pyöriä maailmanpyörässä ylimääräisiä kierroksia. Perhelippu maailmanpyörään maksoi 1000 dinaaria (noin 5 euroa).

 

Viime viikonloppuna tulikin kokeiltua montaa juttua ihkaensimmäistä kertaa!

Facebooktwittergoogle_pluslinkedinrssyoutube
Previous Post Next Post

You Might Also Like