Kaksi Netflix-suositusta

Olen tainnut useampaan kertaan mainita, että Netflix on tarjonnut syksyn aikana runsaasti viihdettä iltoihin, jopa siinä määrin, että lukeminen on jäänyt vähemmälle. Varsinkin, kun syksy on ollut yllättävän sateinen ja kylmä, niin iltaisin on ollut mukava käpertyä peiton alle herkkujen kera katselemaan mielenkiintoisia sarjoja. Olisikin mukava kuulla, millaisia sarjoja tai elokuvia muut Netflixista valitsevat vai onko koko Netflix jo ihan menneen talven lumia? Jaan tässä jutussa kaksi viimeaikaista suosikkisarjaani, jotka tuli katsottua lähes maratonina. Näitä molempia on luonnehdittu psykologisiksi ja pohdiskeleviksi sarjoiksi ja huomaan, että juuri tuollainen pohdiskelevuus tempaa minut nykyisin helposti mukaansa.

Alias Grace

Alias Grace on Netflix Original -minisarja, jonka suositusikäraja on 16+. Sarjassa nuori amerikkalainen lääkäri tutkii Grace Marks -nimisen rangaistusvangin hämmentävällä tavalla toimivaa mieltä. Sarja perustuu Margaret Atwoodin romaaniin ja kertoo naisten oikeuksista 1800-luvun Kanadassa. Naisten oikeudet kiinnostavat kovasti, joten tällainen älylliseksi ja feministiseksikin luonnehdittu sarja oli mielenkiintoista, joskin paikoitellen jopa hieman ahdistavaa, katseltavaa. Sarjan järkyttävyyttä lisää se, että sen tapahtumat pohjautuvat tositapahtumiin. Helsingin Sanomista löytyy mielenkiintoinen juttu Alias Grace -sarjasta ja sen taustoista!

 

Broadchurch

Broadchurch-sarjan suositusikäraja on 13+ ja tämän sarjan kaikki kolme kautta tuli katsottua lähes maratonina loman aikana, mistä aiheutui ei-niin-kivat univelat. Sarja on taidettu esittää Suomessa MTV:lla, joten monelle suomalaiselle sarja on varmasti jo tuttu, mutta kun olen ollut jo sen verran kauan pois Suomesta, oli sarja minulle uusinta uutta. Tykkäsin erityisesti kahdesta ensimmäisestä kaudesta, joissa keskityttiin tutkimaan 11-vuotiaan pojan murhaa sekä tarkastelemaan murhaajan henkilöllisyyden selviämisen aiheuttamia jälkimaininkeja. Tässäkään sarjassa tapahtumat eivät edenneet mitenkään kovin vauhdikkaasti, vaan pääpaino oli pohdiskelussa. Mielenkiintoisinta oli seurata, mitä tapahtuu, kun pienen kylän asukkaat alkavat epäillä toinen toistaan murhaajaksi ja kun murhaajaksi paljastuukin joku sellainen, jota juuri kukaan ei osannut epäillä. Hieman homssuinen naistutkija tuntui erityisen helposti lähestyttävältä hahmolta, mikä teki sarjasta jotenkin kovin erilaisen verrattuna moniin muihin sarjoihin, joissa naispääosan näyttelijä tuntuu usein esiintyvän kohtauksesta toiseen viimeisen päälle laitettuna.

 

P.S. Olen tällä hetkellä koukussa hieman Broadchurchin tapaiseen sarjaan, joka sijoittuu ranskalaiseen pikkukylään. En tiedä, uskallanko vielä tämän melko lyhyen katselujakson perusteella suositella Glacé – Jäätynyt vaara -sarjaa, mutta ainakin tähän mennessä se on vaikuttanut lupaavalta. Erityisesti ranskan kieli on antanut minulle luvan perustella itselleni, että sarjan katselusta on ihan konkreettista hyötyäkin – vaikka ymmärrän vain sanan sieltä ja toisen täältä, niin on silti mukavaa huomata, että ymmärrän jo edes jonkin verran ranskaa! Katselunopeus on kyllä huomattavasti hidastunut nyt kun keväänmerkkejä on jo nähtävillä ja olemme jälleen alkaneet viihtyä ulkosalla usein iltamyöhään asti. Tulimme juuri vuorilta hämmästelemästä valtaisia ilmassa kisailevia lintuparvia, jotka jatkuivat silmänkantamattomiin ja jollaisia en ollut nähnyt koskaan ennen, ja mietin, jatkaisinko seuraavaksi hetkisen Glacén parissa…

Facebooktwittergoogle_pluslinkedinrssyoutube
Previous Post Next Post

You Might Also Like