#Islandlife

Minkälaista on elää näin pienellä saarella neljä kuukautta? Melkein joka päivä joku resortin vieraista kysyy tätä meiltä. Miun vastaus on aina: parasta!

Saaret ja mie selkeästi kuulutaan yhteen…Miun mummo on kotoisin Saimaan saaresta, hän syntyi ja asui lapsuutensa ja nuoruutensa Hirvisaaressa, noin kymmenen minuutin venematkan etäisyydellä mantereesta. Pienestä pitäen oon samoillut siskon kanssa Hirvisaaren metsiä ja viettänyt suuren osan kesistä siellä. Sit iskä rakensi meille oman mökin vastapäiseen mäntysaareen ja siitä tuli miun happyplace, paikka jota eniten kaipaan kun oon maailmalla tai tulee koti-ikävä. Oon haaveillut että jonkin kesän asuisin jommallakummalla näistä saarista, vähän niinkuin sellaisena haasteena tai pyhiinvaelluksena omille juurille. Jos miun mummo pärjäsi siellä kesät talvet ilman nykyajan työkaluja, hoitaen kotieläimet ja käyden vielä mantereella töissä, miun pitäisi pystyä pärjäämään siellä yksi kesä 🙂

Muutama vuosi sitten asuin yhden kesän Kylmäpihlajan Majakkasaarella työharjoittelun merkeissä ja se oli rankka mutta silti huikea kokemus.

Viime kesän Euroopan kiertueella vierailin Gotlannin saarella Ruotsissa keskiaikaisfestivaaleilla kahden viikon ajan ja rakastuin siihenkin saareen koko sydämellä.

Sitten tuli Finolhu, todellinen paratiisisaari. Ensin viime talvena asuin täällä kolme kuukautta ja nyt kesän, neljä kuukautta. Vaikka voisi luulla että näin pienessä paikassa islandfever voisi iskeä tai tylsyys tulla, ei ole ollut lähelläkään. Tai no, islandfever ehkä mutta vain hyvässä mielessä. Saarielämässä on miun mielestä ihan oma taikansa…

Ei ole mahdollisuutta mennä shoppailemaan, elokuviin, baarikierroksille, tai kahvittelemaan kaveriporukan kanssa. Joka päivä syö, työskentelee, juhlii ja hengaa samojen ihmisten kanssa. Kulkee saman pikkuhiekkapolun aamupalalle ravintolaan, kuntosalille ja omaan huoneeseen. Näkee samat maisemat, välillä meren ollessa turkoosin värinen tyyni peili ja joskus sen raivotessa mustana möyrynä. Rutiinit toistavat melko samanlaisina itseään; aamupala, treenit, päiväshow, lounas, toiset treenit tai lepoa, meikki, illallinen, iltashow, iltashow2, ehkä yksi viinilasillinen ja nukkumaan.

Mutta kun ei ole valomainoksia, valtavaa viriketulvaa ja loputonta määrää uusia kahviloita, tulee katseltua tähtiä joka ilta, uitua meressä, kerättyä simpukoita, seurattua hedelmälepakoiden lentelyä… You know, simply but important things.

Saaren asukkaista tulee kuin perhe väkisinkin, sekä hyvässä että pahassa. Välillä kiehuu yli yhdellä jos toisellakin kun laitetaan kymmeniä eri kulttuureja ja uskontoja viiteen kerrostaloon asumaan yhdessä. Riidat on onneksi pakko kuitenkin selvittää sillä ihmisiä tai ongelmia ei täällä pääse pakoon. Loppujen lopuksi ollaan kaikki samassa veneessä (tai siis saarella) ja on pakkokin tukea toisiamme. Mie oon löytänyt huikeita ystäviä täältä ja rakastan sitä että kuulen kotona kieliä maailman kaikilta laidoilta koko ajan ja olen saanut tutustua buddhalaisuuteen, islamin uskoon ja hindulaisuuteen uusien kavereiden kautta. Päivän kääntyessä iltaan ollaan kaikki saman shishan äärellä tai pienessä huoneessa yhdessä juomassa viiniä välittämättä siitä mistä kukakin on kotoisin. Minulle mahdollisuus asua tässä kulttuurikimarassa on todellinen rikkaus.

Tälläinen saarielämä opettaa myös paljon positiivisuudesta ja huonojen päivien kääntämisestä hyviksi. Staffialueen ulkopuolella ei voi kävellä naama rytyssä tai pahantuulisena. Jokaista vastaantulijaa tulisi tervehtiä hymyillen. Jos asiakkaat lähestyvät, vaikka sinä olisitkin vapaa-ajalla nauttimassa kahvia, on small talkattava. Muita työntekijöitä yritän kohdella erityisen kunnioittavasti sillä he tekevät minun ruokani, siivoavat minun huoneeni, huolehtivat turvallisuudestani jne. On aivan sama, tervehdinkö Hotellinjohtajaa vai wc-vastaavaa, molemmat ansaitsevat yhtä ison hymyn.

Ainoa negatiivinen asia on juoruilu, mikä on ehkä odotettavissakin. Missä ihmisiä, siellä juoruja. Mutta ne on vain ehkä osattava sietää ja olla itse osallistumatta siihen mahdollisimman vähän. ( mikä myös on vaikeaa välillä :D)

Joka ikinen päivä tulee hetki kun vain pysähdyn ja tunnen valtavaa kiitollisuutta siitä että saan asua tämän ajan näin upeassa paikassa kaikkien näiden ihanien ihmisten kanssa. Tunnen ylpeyttä siitä, että saan olla osa tätä isoa Finolhu Familyä, tehdä sitä mitä eniten maailmassa rakastan joka ikinen päivä, ja jakaa muiden saarelaisten kanssa saarielämän ilot ja surut.

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply