Kesäkiertue: Ruotsi

Taas ollaan Helsinki-Vantaan kentällä, tällä kertaa matkalla Meksikon kotiin. Kesä meni aivan älyttömän nopeasti, mutta niinhän se aika taitaa mennä kun on kivaa 🙂

Viime postauksessa jäätiin siihen, että olin kesäkiertueella ja Saksan osuus oli taputeltu, Ruotsin keikat edessäpäin. Ruotsi oli aivan mahtava! Niin mahtava, että Tukholma on alkanut kutkuttaa yhtenä asumisvaihtoehtona. Kiertuehan ei mennyt ihan niinkuin olimme suunnitelleet… Saksassa meillä oli ollut jo hiukan keskinäisiä jännitteitä ryhmässä, sillä miun ja ruotsalaisen Emilien sekä saksalais-costaricalaisen pariskunnan ajatukset eivät aivan kohdanneet puhuttaessa treeni/harjoitusmääristä. He käyttäytyivät meidän mielestämme hyvin epäammattimaisesti monessakin asiassa, ja tämä hierti välejä.  Laivamatkalla Ruotsiin tilanne kärjistyi niin, että pariskunta ilmoitti viisi minuuttia ennen laivan saapumista satamaan, etteivät he halunneet tehdä (jo promottuja) esityksiä Ruotsissa vaan lähtisivät heti takaisin kohti Saksaa. Kello oli kymmenen illalla, meillä vielä 7 tunnin matka yöpaikkaamme Emilien kotikaupunkiin Katrineholmiin, jäätävä määrä tavaraa mukana eikä omaa autoa. Niin olosuhteiden pakosta matka jatkui yhdessä vielä yön yli, tosin hiukan hiljaisissa tunnelmissa. Olin niiiin onnellinen kun päästiin aamukuudelta vihdoin Emilien äidin valmiiksi petaamiin puhtoisiin peteihin. <3 Silloin jo tiesin, että Ruotsi on hyvä!

Aamulla selvitettiin tilannetta, ja kun suurimpana ongelmana oli miehen asenne ja yhteistyöhaluttomuus, lähtivät he paikalliselle leirintäalueelle majoittumaan. Saksalainen tyttö tuli kuitenkin tekemään meidän kanssa kaksi Katrineholmin esitystä (joihin oli jo myyty ennakkolippuja) sekä Gotlannin keskiaikais-festivaaleilla tapahtuvat kolme esitystä. Meillä oli siis 24 tuntia aikaa saada uusi, neljäs artisti tai muokata 40-minuutin show kolmen esiintyjän voimin tehtäväksi. Ruotsista ei löytynyt ketään vapaata tulitaiteilijaa niin lyhyellä varoitusajalla, joten loppujen lopuksi tehtiin show kolmen tytön voimin ja voin sanoa että WOMEN POWER rocks! Esitykset meni tosi tosi hyvin, molempina päivinä ihmisiä tuli paljon katsomaan ja mikä tärkeintä, selvittiin erittäin stressaavasta tilanteesta kokoamalla itsemme ja oltiin NIIN ylpeitä!

Katrineholmista matka jatkui Gotlantiin, jossa oli keskiaikaiset festivaalit (medeltidsveckan), ja meillä kolme esitystä tulossa. Tämä festivaali oli miulle aivan tuntematon, mutta suosittelen sitä erittäin lämpimästi vaikkei keskiaika mitenkään erityisesti edes kiinnostaisi. Gotlanti on ihana mukulakivikatuineen, rönsyleinevi ruusuineen ja tunnelmallisine linnaraunioineen.

Viikon festivaaleilla on paljon erilaista nähtävää ja se sopii hyvin lapsiperheillekin. Me majoituimme leirintäalueella (melkein 2 viikkoa teltassa!) ja ensimmäisenä iltana saapuessamme upea sateenkaari väritti taivasta. Se oli hyvä enne. Telttojen laittaminen erittäin tuuliselle leirintäalueelle oli oma haasteensa mutta merimaisema vaivan arvoinen. Oli perjantai ja festivaali alkoi vasta sunnuntaina, joten olimme ensimmäisten joukossa paikalla.

Mie ja Emilie oltiin ehditty punomaan jo uusia juonia esityksiä varten ja otettu yhteyttä meksikolaiseen Richieen Playan tuliryhmästä, joka reissasi paraaikaa parhaan ystävänsä Gabrielin kanssa Italiassa tehden katukeikkaa. Sunnuntaina kaksi tuntia ennen ensimmäistä showta Emilie kävi hakemassa pojat Visbyn lentokentältä ja sieltä suoraan vaan lavalle ja esiintymään! Richiellä on 14 vuoden kokemus tulen kanssa esiintymisestä, joten huolta ei ollut ja show meni hyvin. 🙂

Meillä oli kolmena iltana esitys, jolloin päivät menivät valmisteluihin, mutta muina päivinä käytiin merenrannalla sijaitsevassa street work out-parkissa treenaamassa, keskiaikaisilla markkinoilla aistimassa tunnelmaa, katsomassa muiden esityksiä, tai vain hengailtiin juoden kahvia/syöden salaattia piknikillä. Heti esitysten jälkeen saksalainen tyttö lähti kohti kotia, mutta me neljä halusimme jäädä festivaalin loppuun asti ja vaihdoimme jo varattuja laivalippujakin viikolla eteenpäin. Tehtiin iltaisin katukeikkaa kaupungin keskustassa ja meidät pyydettiin myös muiden tulitaiteilijoiden kanssa ravintolakeikalle jonka jälkeen mentiin viikinkipippaloihin. Keskiaikaisilla festivaaleilla suurin osa ihmisistä on pukeutunut teeman mukaisiin vaatteisiin päästä varpaisiin, lapsia vedetään puukärryissä vaunujen sijasta ja he juoksentelevat leikkien jousipyssyillä ja puukilvillä. Ravintoloissa eivät pala valot vaan sytytetään soihtuja ja kynttilöitä ja joka puolelta kuuluu keskiaikaisten soitinten sävelet. Monesti tuntui kun olisi kävellyt jossakin elokuvassa tai Viking-televisiosarjassa. 

Viikinkijuhlat järjestettiin jonkin hotellin alakerrassa, jonne laskeuduttiin portaita pitkin hämärään, matalakattoiseen kellariin. Tarjolla oli vain kahta juomaa: viikinkiviinaa mjödiä (hunajaviinaa) tai inkivääriolutta jotka tarjoiltiin keskiaikaisista kolpakoista ja kupeista. Pieni kellari oli aivan täyteen ahdettu pitkiä,harteikkaita, turkiksiin pukeutuneita miehiä ja kauniita naisia letitettyine hiuksineen ja kirjailtuine mekkoineen. Jossakin vaiheessa iltaa näyttävä vaalea nainen alkoi laulaa upealla äänellä pienen salin nurkassa ja muusikot soittaa jolloin kaikki viikingit alkoivat tanssia ja bailata. Hienoja hetkiä 🙂

Meidän leirintäalueen vieressä oli myös keskiaikainen leirintäalue, jonne ei päässyt kuin asianmukaisella teltalla ja varustuksella. Oli tosi tunnelmallista saapua yöllä, kun nuotioiden yllä porisi padoissa ruokaa, ja ihmiset makoilivat taljoillaan jutellen.

Laivalippujen vaihtamisen johdosta meidän piti vielä jäädä saarelle kahdeksi päiväksi festivaalin loppumisen jälkeen. Kaupunki tyhjeni kuin taikaiskusta, ja me lähdimme Visbystä maalle, Emilien hyvän ystävän, Annin luokse majoittumaan. Annilla on iso talo valtavalla pihalla, pienen kirkon vieressä ja peltojen ympäröiminä. Kävimme päiväretkellä Farössä, jossa komeat kalkkikivipylväät kohoavat sinisen meren äärellä. Upeita, jylhiä ja myös perinteisiä saaristolaismaisemia pienine tönöineen. Annin äiti kutsui meidät hänen luokseen illalliselle, joten kaivoimme ainoan puhtaan mekon rinkan pohjalta ja vietimme mukavan  illan todella herkullisen ruuan parissa poikien välillä soittaessa pianoa. 🙂 Oli luksusta istua oikeassa pöydässä kahden viikon teltta- ja katuelämän jälkeen.

Gotlannista suuntasimme suoraan Tukholmaan, jossa odotti Emilien uusi vuokra-asunto. Ihminen kyllä tottuu niin nopeasti erilaisiin asioihin, kuten siihen ettei kahden tulishown jälkeen pääse suihkuun, vaan riittää se, että saa pestyä mustat jalkapohjat leirintä-alueen vessan lavuaarissa. Tai siihen, että syö joka päivä viiden euron falafelia riisillä, sillä se on ainut ravintola joka on myöhään illasta auki esitysten jälkeen. Siihen, että joka päivää roudaa tavaroita autosta telttaan ja teltasta autoon, koska ne eivät mahdu samaan aikaan yhteen paikkaan. Oli haikeaa jättää teltta-elämä ja festivaalit ja palata ”todellisuuteen”.

Tukholmassa teimme katukeikkaa Gamla Stanissa, eli vanhassa kaupungissa ja saimmekin n. neljäkymppiä/ hlö jokaiselta illalta (kaksi lyhyttä esitystä). Mie ja mehikaanot käytiin myös paikallisessa kiipeilykeskuksessa kokeilemassa boulderointia. Ensimmäinen kerta, ja tykkäsin kovasti, vaikka se olikin vaikeampaa kuin olin kuvitellut. Tietenkin ilma-akrobaatin piti hieman apinoida omiaan… 🙂

Noin viikon jälkeen meksikolaiset lähtivät jatkamaan matkaa ja omia seikkailujaan, ja mie jäin Emilien luokse vielä noin viikoksi. Näin myös Saraa, hyvää ystävää jonka kanssa asuttiin yhdessä Playalla. Syötiin kanelbullars ja fiikkailtiin, syötiin (liian kallista) meksikolaista ruokaa, reenattiin Emilien kanssa, pidettiin leffa-ilta ja käveltiin ympäri Tukholmaa.

Kesän reissu oli tullut päätökseensä, ja miun piti lähteä kohti Suomea, ja velvollisuuksia siellä. Ihana ihana, yllättävä, opettava kesä, joka oli täynnä seikkailuja ja suuria tunteita.

 

 

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply