Kivoja juttuja ja kesälomakuumetta

Moikka! Playalle on saapunut hiostavan tuskastuttava kuumuus, ja tästä eteenpäin seuraavat viisi kuukautta melkein jokainen keskustelu aloitetaan lausahduksella ”vitsit, että on KUUMA!” tai sen tapaisella. Ei tähän ikinä vaan totu… Ylenpalttisesta hikoilusta huolimatta viime viikkoina on tapahtunut kaikenlaista mukavaa!

Ensinnäkin meillä oli ihkaensimmäinen Playan Suomalaisten tapaaminen. 😀 Facebookissa on olemassa sellainen ryhmä kuin ”Suomalaiset Meksikossa” ja siellä joku playalaisista alkoi kyselemään josko muita sinivalkoisia sieluja olisi täällä huudeilla. Mie tunsin aikaisemmin jo Johannan, sillä hänen miehensä on break dance-tanssija ja ollaan oltu aikoinaan samassa showbisnes-yrityksessä töissä. Johanna on aivan huikea supernainen, joka kolmen lapsen lisäksi pyörittää Playalla omaa menestyksekästä tanssikoulua ja siinä samalla vasemmalla kädellä hoitelee koreografioita Playan karnevaalien esiintyjille ja osallistuu mitä moninaisimpiin projekteihin. Johannan lisäksi tunsin Anun, jonka kanssa löydettiin vähän niinkuin Parrot-hässäkän takia toisemme facebookista ja käytiin kahvilla. Juttu luisti mie-murteella (Anu on Kouvolan suunnilta kotoisin) eikä meinannut millään loppua ja ystäviähän meistä tuli! Anukin on aivan mahtavan positiivinen ja valoisa, vaikka rohkeita päätöksiä on joutunut tekemään ja hyppäämään tuntemattomaan. Muita meidän kahdeksan hengen suomalais-porukasta en tuntenut, ja täytyy myöntää että aluksi meinasin jopa jättää välistä illanviettoon menemisen, kun ajattelin että mitä jos on vaivaantunutta tai tylsää mutta TODELLA hyvä että menin! Aivan älyttömän hauskoja ja mielenkiintoisia tyyppejä joka ikinen, nauraa sai koko illan. Ah, mitä elämäntarinoita…. Jokaisella aivan omanlaisensa mutta yhtä kiinnostava. Ollaankin mietitty, että pitäisi pitää säännöllisesti tälläisiä tapaamisia. Miulla tulee pieni tauko nyt suomi-kesäloman takia, mutta heti sen jälkeen aion kyllä mennä miittinkeihin ahkerasti mukaan. 🙂

Toinen viime aikojen kohokohdista on se, että aiemmassa postauksessa kertomani Bacalarin showkeissi oli ilmeisesti niin onnistunut ja meidät kutsuneet ystävämme niin tyytyväisiä, että halusivat uusintakierroksen. Tällä kertaa otimme vahvistukseksi mukaamme ystäväpariskunta Julion ja Naykarin. Perjantaina lähdettiin autolla köröttelemään n. neljän tunnin päähän Bacalariin, ja puolivälissä alkoi sataa niin rankasti, että oli pakko ajaa mummovauhtia sillä pyyhkijöistä huolimatta eteen ei nähnyt ollenkaan. Oli hauskan näköistä kun sadealueet oikeasti erottuivat tosi selkeinä sumuseininä, joiden kohdalla olisi voinut hyppiä puolelta toiselle; ”nyt sataa” , ”nyt ei sada”. Rakastan myös pikkukyliä jotka vilisevät ohi kun ajelee Bacalaria kohti, niissä on niin ihana pysähtynyt tunnelmansa. Ihmiset myyvät ananaksia tienposkessa, pieniin talonröttelöihin näkyy sisään, niissä köllötellään riippumatoissa, kyläläisillä ei ole kiire minnekkään, jäädään rupattelemaan tai vietetään vain aikaa katsellen ohi meneviä autoja. Sellaista rauhaa ei Playalla pääse kokemaan. Mielessä kutkuttelee idea, että jokin päivä tekisi sirkuskiertueen näihin kaikkiin kyliin, ja veisi paikallisille ilmaiseksi iloa ja hauskanpitoa.

Saavuttiin perille Bacalariin, kirjauduttiin sisään hotelliin ja lähdettin melkein samantien keikkapaikalle La Playita-ravintolaan tapaamaan viikonlopun isäntiämme. Sieltä suorinta tietä takaisin hotellille, meikkaus ja valmistautuminen ja taas takaisin La Playitaan. Ideana oli tehdä ns. häppeninkejä eli pieniä esityksiä pitkin iltaa. Tehtiin tulella pitkällä laiturilla, jonka takana mollotti kuu ja näkyi pelkkä kimaltelevan musta järvi. Tosi kaunista. Armando hoiti DJ-puolen. Illalla noin yhdentoista maissa lopeteltiin ja päästiin illallispöytään. Tilattiin kaikenlaista, pitsaa, currykookospataa, grillivihanneksia, salaattia, veneperunoita…NIIN herkullista! Seuraa meille piti isäntäpariskunnan kaksi pikkuista, Chloe eli Toye (hän ei vielä osaa sanoa omaa nimeään) ja Eloise. Heidän mielestään minä ja Naykari olemme laguunilta tulleita merenneito-keijukais-prinsessoja kimallemeikkeinemme ja valo-hulahulinemme. 😀

Lauantaina syötiin hotellilla rauhassa aamupala, ja lähdettiin laittamaan ilma-akrobatiajuttuja valmiiksi. Se olikin aikamoinen seikkailu, kun viime kerralla olleet pitkät tikkaat olivat hävinneet johonkin. Super-rigger Julio hoiti homman kuitenkin pienen tuumailun jälkeen. Päivällä meillä oli vähän aikaa chillata katsellen laguunia, käytiin juomassa kahvit Bacalarin pikkuruisessa keskustassa (hotellin aamupalan kahvi oli lievästi sanottuna sukkamehua), ja syömässä tosi kivassa Mango& Chile– nimisessä ravintolassa. Falafel-burgerit oli tosi maukkaita ja annokset isoja, mutta erityismaininnan vaatii paikan vegaaniset ja gluteenittomat donitsit. En oo koskaan eläissäni syönyt niin maukasta donitsia. Vieläkin vesi herahtaa kielelle kun niitä muistelee…

Syömisen jälkeen taas valmistautumaan ja ilta esiintymistä. Syötiin illallista saatuamme hommat hoidettua ja oli pakko tilata samaa pitsaa kuin edellisiltana; raakatonnikalaa, avokadoa, seesaminsiemeniä, soijakastiketta ja tuoreita herkkusieniä. Nautittiin ihanasta ruuasta, hämyisestä illasta laguunin äärellä ja hyvien ystävien seurasta. Hetkiä, jotka jäävät muistin aarrearkkuun. <3

Sunnuntaina aamupalan jälkeen laitettiin tavarat kasaan ja kohti kotia, koska illalla oli vielä keikka Playan suunnilla.

 

Kesälomasta sen verran, että tasan kolmen viikon päästä mie lähden kohti rakasta Suomea ja sen niin ihanaa suvea! Vaikka täälläkin on vaikka ja mitä kivaa, niin koti-ikävä alkaa olemaan taas sitä luokkaa, että alan laskemaan jo päiviä. Perhe ja ystävät, ruisleipä, lakritsi, salmiakki, sauna, mökki ja järvi, vihertävät koivut, valoisat yöt, hiljaisuus ja rauha, kirjasto, mustikat… Täältä mie pian tulen! Paluulippua ei vielä ole, kun lopulliset suunnitelmat on  auki ja rahatilanne myös mietityttää. Mutta aion nauttia joka hetkestä 🙂

 

Jottei ihan karkaisi mieli jo sinne kesälaitumille kirmaamaan, laitetaan tähän eilisen, sunnuntain, kuvia kun yhden meidän artistikaverin läksiäisiä vietettiin paikallisella beach-klubilla. Paikan nimi on Carmen Hotel, ja sen kattoterassilta aivan uskomattoman hienot maisemat. Kyllä kelpasi siemailla mansikka-moctailia ja rupatella kavereiden kanssa.

p.s Niin ja oon mie auttanut taas yhtä katukoiraa ja treenannutkin. Nekin on mukavia asioita! <3

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply