Blue Parrotin ammuskelu

Kaikki kuvat by ystävämme Joakin Strada, Xpose Studio. 

Pari viikkoa sitten Playa nousi tapetille kansainvälisissä medioissa, kun paikallisessa yökerhossa Blue Parrotissa ammuskeltiin, ja sen seurauksena kahdeksan ihmistä menehtyi ja useita loukkaantui. Playalla oli silloin meneillään iso kanadalainen elektronisen musiikin festivaali nimeltään BPM, ja festareiden päätöspäivää vietettiin Blue Parrotissa.

Meidän hyvä ystävä oli juhlien ohjelmavastaavana, ja hän oli rakentanut kaikki lavastukset ja koristukset. Hänen kauttaan meitä oli sirkusporukasta n. 15 hlöä keikalla juhlissa, osa puujaloilla ja osa go-go-tanssijoina yleisön joukossa pukeutuneina hauskoiksi hahmoiksi. Ironista, juhlien teemana oli hipit, rakkaus ja rauha.

Captura de pantalla 2017-01-30 a la(s) 20.04.51

Meidän piti tehdä neljä kymmenen minuutin pituista settiä pitkin iltaa, ja oltiin juuri saatu setti numero kaksi päätökseen ja siirrytty back stagelle, kun kuultiin outoa pauketta. Hetkeksi kaikki hölmistyttiin ja jäätiin kuuntelemaan, että mitäköhän ihmettä tuo oli. Joku sanoi, että onkohan jollakin muka ilotulitusraketteja täällä juhlissa mukana. Yksi meidän porukasta heittääntyi back stagen ulkopuolella olevalta baaritiskiltä maahan kaikkine puujalkoineen ja alkoi ryömiä bäkkärille sisään ja huusi ”Laukauksia, laukauksia!”. Silloin reagoitiin sekunnissa kaikki ja työnnyttiin bäkkärin sisälle ja laitettiin äkkiä ovi kiinni. Mie ja miun kaveri Pio mentiin muutaman muun kanssa vessaan piiloon. Kaikki vaan katselivat kasvot valkoisina toisiaan ja kyseltiin, että mitä täällä tapahtuu. Oli niin outo olo, kun ei yhtään tiennyt mitä ulkopuolella seinän takana tapahtuu. Muutaman minuutin kuluttua kun oltiin jo varmoja että ne olivat vaan olleet ilotulituspaukkuja, ja oltiin jo lähdössä ulos huoneesta, yksi esiintyjistä tuli yökerhon puolelta ja vahvisti nähneensä ihmisiä maassa ammuttuina. Silloin iski todellinen paniikki, ryntäsimme takaisin sisään ja miehet hiilasivat huonekaluja oven eteen. Miljoona asiaa kävi mielessä kaikista mahdollisista kauhuskenaarioista toiseen vaikka periaatteessa meillähän ei ollut oikeasti mitään hätää kun kaaos oli ulkopuolella. Odoteltiin noin kymmenen minuuttia tietämättä mitä tehdä ja epätietoisina kuunnellen huutoa ja hässäkkää joka kuului ulkopuolelta. Emme halunneet lähteä ulos, mutta emme halunneet jäädä sinnekkään. Neljä meistä ei ollut ehtinyt bäkkärille asti ja he olivat joutuneet keskelle ammuskeluja. Ihmiset olivat juosseet paniikissa, yrittäneet kiivetä aidan yli rannan puolelle jotta pääsisivät sitä kautta karkuun, talloneet ja työntäneet toisiaan… Onneksi kaverit selvisivät muutamilla mustelmilla takaisin takatiloihin. Noin vartti tapahtuneesta uskalsimme kasata tärkeimmät tavaramme ja lähteä etsimään ulospääsyä, joka onneksi olikin heti bäkkärin takana. Yökerhon turvamiehet ohjasivat ihmisiä ulos ja juoksimme nopeasti kadulle ja tarpeeksi kauas tapahtumapaikasta. Poliisit eivät olleet vielä silloin saapuneet, mutta tulivat noin viisi minuuttia meidän lähtömme jälkeen.

Captura de pantalla 2017-01-30 a la(s) 19.34.28

Muutama päivä meni pienessä shokissa, puhuen ystävien kanssa uudelleen ja uudelleen tapahtumien kulusta ja kaikista yksityiskohdista. Kiitettiin yhdessä onnea ja universumia siitä että kenellekkään meistä ei sattunut mitään ja että olimme ehtineet takaisin bäkkärille. Jos puujalkailijat olisivat olleet siellä ihmisten keskellä kun kaaos alkoi niin tilanne olisi ollut todella vaarallinen. Kolmemetrisillä omiin jalkoihin sidotuilla kepeillä kun ei nousta ilman apua ylös jos joku sinut kaataa maahan. Tunnelma Playalla oli todella surumielinen uhrien puolesta sekä kireä ja jännittynyt. Huhuja liikkui ammuskelujen syystä mutta totuuttahan on tavallisen tallaajan vaikea tietää. Varmasti huumejengeillä on osuutensa asiassa. Lehtien antamaan tietoon ei Meksikossa voi todellakaan luottaa.

Captura de pantalla 2017-01-30 a la(s) 19.33.54

Seuraavana aamuna Playalle ilmestyivät ns. ”narcomantas” eli huumejärjestöjen jättämät ”viestilakanat”, joissa mainittiin BPM:n järjestäjän nimi ja puhuttiin hänen joutuneen maksamaan virheestään.

Onko Playa nyt siis vaarallinen paikka, jonne ei todellakaan kannata matkustaa? Onko tämäkin osa Meksikoa pian niin kuin Pohjois-Meksikon kaupungit, joissa kukaan ei uskalla illalla enää edes ulos lähteä ja huumesodan uhrit ovat jokapäiväistä elämää?

Itsestäkin tuntui turvattomalta vielä viikko tapahtumien jälkeen eikä tehnyt mieli liikkua missään. Asiaa ei parantanut se, että muutama päivä Blue Parrotin ammuskelujen jälkeen Cancunin poliisilaitokselle hyökättiin ja muutamia poliiseja sai surmansa välikohtauksessa. Taas huhuttiin huumerikollisten olleen asialla. (Tästä ei tietenkään uutisoitu kansainvälisissä medioissa, koska ulkomaalaisia uhreja ei ollut.) Alkoi huolestuttaa että onko pian muutto edessä… Mutta nyt täällä on ollut rauhallista, elämä jatkuu eteenpäin, halusimme tai emme. Tietenkin olemme olleet normaaleja varovaisempia, Armando peruutti DJ-keikkansa yökerhoissa, emmekä ole astuneet jalallammekaan baarikadulle missä hämärämmät tyypit ja hörhöt, niin kuin äiti aina sanoo, liikkuvat. Pelolle ei kuitenkaan saa antaa valtaa, sillä eihän niin voi elää. Me olimme  väärässä paikassa väärään aikaan. Kaikkien näiden seitsemän vuoden aikana tämä on ollut ainoa kerta kun olen ollut vaarassa Playalla huumejengien takia. Euroopassa tapahtuu terroristitekoja ja minun kotikaupunkini lähellä pienessä tuppukylässä Imatrallakin ammuskeltiin vähän aikaa sitten. Näitä asioita ei voi ennakoida eikä kotiin jääminen auta. Kuten suomalainen ystäväni hyvin sanoi, omaan kotiin kuolee kuitenkin eniten ihmisiä.

Captura de pantalla 2017-01-30 a la(s) 19.39.57

Playassa on vielä palasia siitä paratiisista mikä se vuosia sitten oli, toivotaan ettei se tuhoudu kokonaan.

I <3 Playa

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply