Supertravelleri Kaiku

Madridista Cancuniin lensimme sunnuntaina espanjalaisella Wamos Air:lla, jota voin suositella lämpimästi kaikille Euroopasta Meksikoon halajaville. Lennot ovat edullisimpia mitä tälle välille olemme löytäneet, ruumaan kirjattavaa matkatavaraa saa ottaa 40 kg:n edestä, ja henkilökunta on aina ollut erittäin ystävällistä.

Captura de pantalla 2012-11-07 a la(s) 00.22.41

Kaiku-koiramme on muutaman kilon yli useimpien lentoyhtiöiden asettamien painorajoituksien, (8 kg kantokassin kanssa) jotta hän voisi matkustaa lentokoneen matkustamossa meidän kanssa. Kaiku on kerran jo lentänyt Meksikosta Suomeen (yhteensä 3 lentoa) ja nyt Helsingistä Madridiin, kaikki ruumassa. Ikinä Kaiku ei ole tullut paniikissa tai esimerkiksi täristen ulos, (vaikka ruokaa kerjätessä tekee vähintään Oscar-ehdokkuuksien arvoisia vapina-rooleja),ja matkustuskoppaankin välillä käy nukkumaan mielellään. Silti jäyti huoli mielessä, ja olimme miettineet koittaa onneamme lähtöselvityksessä, jos Kaikua ei vaikka punnittaisikaan. Kävimme Madridissa etsimässä sopivaa kantokassia, mutta kun eläinkaupan väkikin sanoi Kaikun matkustamoon pääsemisen olevan mahdotonta, päätimme niellä kohtalomme. Kunnes kohtalo itse puuttui peliin aivan ihanan lentoyhtiön henkilökuntaan kuuluvan naisen muodossa. 🙂

Tämä pelastava enkeli lupasi katsoa läpi sormien Kaikun ”ylipainoa”, koska oli itse koiranomistaja ja eläinrakas. Ongelmana oli, että meillä oli vain jättisuuri, ruumaan sopiva kuljetuslaatikko. No, Armando lähti siitä sitten  tukka putkella taksilla lentokentältä keskustaan kantokassimetsälle ja minä jäin tuskanhiki otsalla odottelemaan lähtöselvitysaulaan, ehtisimmekö ajoissa. Kun olin jo hermoromahduksen partaalla, Armando saapui hengästyneenä ja puhelimensa hävittäneenä mutta kantokassin kanssa!

Ehdimme lennolle Final Callin jo välkkyessä taululla, mutta tärkeintä oli että Kaiku saisi olla koko ajan meidän kanssa 🙂 Lentokoneessa  saimme vielä vaihdettua minut ja Kaikun vain kahden hengen penkkiriville, ja Kaiku sai oman istuimensa. (turvavyön stuertti köytti kopan ympäri :D). Normaalistihan koiran pitäisi pysyä koko lennon ajan kopan sisällä, mutta minä annoin ensin kaikun kuonon olla ulkopuolella, sitten koko pään, etutassujen, ylävartalon…. Kunnes hän makasi puolittain sylissäni, ja vain puolittain kopassaan. Kukaan henkilökunnasta ei sanonut mitään. Kaiku köllötteli siis koko lennon ajan kinginä, sai syödä kinkun sämpyläni välistä, ja kävi välillä jaloittelemassa vessan puolella. Supertravelleri Kaiku ansaitsisi käytöksestään luun muotoisen pokaalin! Vain nousun ja laskun aikana hän inisi hiljaa, ja usea kanssamatkustajakin ihasteli Kaikun reippautta.

Paljon stressiä aiheuttanut matkustuspuristus meni siis todellakin nappiin, ainoastaan tulivälinekassimme hävisi matkan varrelle, mutta senkin saamme luultavasti näinä päivinä. Kiitos universumille onnestamme! Nyt nauttimaan Karibian lämmöstä ja monista jälleennäkemisistä ystävien kanssa <3

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply