Unkarin ja Mohacsin jälkeen oli aika siirtyä Balkanin maihin, eli Kroatiaan. Oltiin vielä EU:n sisärajoilla, joten rajamuodollisuudet menivät edelleen vain läpi ajaen.
Matka seuraavaan majapaikkaamme Dakovoon ei ollut pitkä, joten meillä oli hyvää aikaa pysähtyä Osiljekin kaupunkiin. Meillä oli vähän vaihdettuna Kroatian kunia, mutta olisi kannattanut käydä jossain tienvarren huoltoasemalla rikkomassa isot satasen setelit (= noin 25€), koska tietysti ensimmäiseksi törmäsimme siihen, että ei ollut kolikoita parkkimittariin. Lähdin parkkialueelta lähikaduille ”ostamaan jotain” ja käsivoidetuubiakin maksaessani sain heti kysymyksen: ”Olisiko pienempää rahaa?” Sain toki isosta takaisin, kun pienempää ei ollut, mutta sillä aikaa parkkimittarin ongelma oli ratkennut itsestään. Paikalle oli tullut pysäköinninvalvoja, jolle Juha oli näyttänyt, että ei ole kolikoita. Mies oli kysynyt, kuinka kauan Juhan auto paikkaa tarvitsisi ja maksanut samalla itse tunnin parkin. Uskomatonta! Tunti riitti aivan hyvin. Ehdittiin turisti-infoon, hienoon katedraaliin, hetkeksi jokirantaan ja vielä torin varren kahvilaan kahvikupillisellekin.
Torin varrella oli iso katedraali.
Menimme hetkeksi sisään ja vastaan tuli mies, joka toivotti tervetulleeksi erittäin ystävällisesti ja kertoi vähän kirkosta. Hän näytti, miten seinissä vieläkin on joitain sodan jälkiä, vaikka paljon oli jo saatu korjatuksikin. Monet maat olivat lahjoittaneet tiettyjä asioita, esim uudet lasi-ikkunat, maalauksia tai esineitä ja niitä mies myös esitteli. Kuvia ei saanut ottaa, mutta mies pyysi ottamaan kuvan nettiosoitteesta, josta saisi lisää tietoa. Pidin huolta, että samaan kuvaan tulivat amerikkalaisten lahjoittamat lasi-ikkunat.
Ja jos kamera laukeaa sylissä kattoa kohti, ei sillekään mitään voi.
Mies hyvästeli meidät vielä kauniisti, toivotti siunausta ja antoi muistoksi kortin. Jouduimme jopa itse kysymään, onko kirkossa joku laatikko lahjoituksia varten, niitäkään hän ei itse pyytänyt.
Kuulimme ystävältämme myöhemmin, että samassa Osiljekin kaupungissa olisi ollut myös luterilainen kirkko, jossa olisi saanut yhtä ystävällisen vastaanoton.
Viivyimme hetken torilla kahvilla.
Tätä raitiovaunua ei varmaan ihan kohta maalata uudelleen. Kivahan se on hehkuttaa Kroatian jalkapallomenestystä.
Jos paikassa voi kävellä rantaan, niin sinnehän toki mennään.
Turisti-infon täti oli naurahtanut meille hyväntahtoisesti, ettei pari tuntia tälle kaupungille riitä mihinkään, kun olimme kysyneet häneltä, mitä ehtisimme parissa tunnissa nähdä. Ajoimme sitten hänen neuvostaan vanhaan kaupunkiin aivan erilaiseen tunnelmaan ja kiertelimme toisen tuntimme siellä.
Vanha kaupunki kuulostaa aina vähän museolta ja turisteilta, mutta tämä oli täynnä paikallista nuorta elämää, kun kauppaoppilaitoksen ovesta purkautui väkeä torin laidan lounaspaikkoihin.
Jos olisimme viipyneet kolmannen tunnin, olisin käyttänyt sen jokirantaan ja viereiseen laajaan puistoon.
Valitsimme Dakovon pysähdyspaikaksi, koska emme halunneet ajaa kiireellä Kroatian läpi. Dakovo oli ihan onnistunut valinta yhden yön pysähdykselle. Hotellimme oli kävelyetäisyydellä keskustasta. Kävelykatu ravintoiloineen ja kauppoineen oli viihtyisä. Näyteikkunoissa olevat hinnat olivat tällaisessa pikkukaupungissa niin houkuttelevia, että ihan harmitti, kun Juhan kokoisia sandaaleja kotiin unohtuneiden tilalle ei löytynyt. Hinta hyvistä nahkasandaaleista olisi ollut noin 20€.
Kävelimme paikkakunnan ehdottomaan päänähtävyyteen, eli huikean isoon katedraaliin. Siellä oli messu menossa. Istuimme hetkeksi mukaan.
Dakovon jälkeen meillä oli edessä rajanylitys Bosnia-Hertsegovinaan, joten siirryimme EU:n ulkopuolelle.
Jatkuu tästä linkistä Sarajevosta.
Joko seuraat meidän Ailajajuha-sivuamme Facebookissa? Olemme kirjoitelleet paljon automatkastamme Espanjaan ja takaisin ja retkistämme Espanjassa mutta myös muista matkoistamme. Vuosi 2020 on mennyt lähialueilla retkeillessä, mikä on ollut hyvin antoisaa.
No Comments