Saavuimme Unkariin Zagrebista Kroatian rajan yli Meillä oli jo menomatkalla valmiiksi ostettu Unkarin moottoriteiden vinjetti, joten ajoimme saman tien Unkarin puolella moottoritielle, ja ennen pitkää Balaton alkoi vilahdella tielle. Jatkoimme kuitenkin pysähtelemättä Veszprémiin, koska halusimme olla siellä ajoissa tutustuaksemme meille uuteen paikkaan.
Majapaikkamme osoittautui taas nappivalinnaksi. Meillä oli hyvin varusteltu ja nätti huoneisto talossa, jossa isäntäväki asui itsekin.
Iltapäivä ei vielä ollut kovin pitkällä ja meillä oli aikaa kävellä siellä täällä ympäri pienen kaupungin keskustaa. Olipa kaunis!
Juha yritti keksiä, mitä Veszprémissä tapahtuisi G-duurissa vuonna 2023. Minä luulen, että sävellajeista välittämättä kaupunki on pyrkimässä ehdolle Euroopan kulttuuripääkaupungiksi.
Balatonin rantaan oli alle 20 kilometriä. Ajoimme sinne, ihan vain jonnekin, ja kävelimme rannassa auringonlaskua ja kuun nousua katsellen ja muistelimme edellistä käyntiämme täällä. Silloin olimme täällä lasten kanssa ja pojat leikkivät polkuveneillä rannalla.
Penkillä istuessa tuli haikea olo menneestä. Silloin ei mitenkään tajunnut, että nuo järvellä seikkailevat pojat ja penkillä vieressä istuvat tyttö ja nuorin poika niin pian olisivat aikuisia ja lastenlastemme vanhempia.
Balatonin rannat olivat muuttuneet 25 vuoden takaisista paljon turistisemmiksi. Suurin osa rantakaistaleista oli suljettu, niihin pääsi vain pääsymaksusta ottamaan aurinkoa ja leikkimään tai pelailemaan.
Illalla tein vielä pikku lenkin asuinympäristössämme kuuta ihaillen. Juha kyllä väitti, että lähdin lähikadulle talsimaan vain, koska askelmittarin lukemat eivät riittäneet. No, kukin tulkitsee. Minusta kuva on hieno.
Veszprémistä Herendin kautta Györiin
Kivoista yöpymispaikoista on aina ikävä lähteä pois saman tien. Mutta ei auta. Jos ajattelee viidessä viikossa käyvänsä kaukana, ei kaikkialla voi viipyä.
Posliinitehtaista ja lasinpuhaltamoista on tullut yksi suosikki pysähdyspaikkoja valitessamme. Meissenin tehtaat Dresdenin lähellä ja Lauschan lasipajat Thüringenissä ovat olleet aivan ihania, ja Willeroy&Bochin outlet-myymälästä Metlachissa olemme tehneet paljon edullisia ostoksiakin. Nyt tarjoutui matkan varrelle unkarilainen Herend.
Lippukassalla ei ollut meidän lisäksemme ketään. Englanninkielistä opastettua kierrosta olisi saanut odottaa kaksi tuntia, mutta saksankielinen oli alkamassa tunnin päästä, joten totesimme, että otetaan se. Juhalta sujuu tuokin kieli kyllä, enkä minäkään malta olla hiljaa, vaikka kieli olisi mikä. Tunnissa ehdimme odotellessamme kiertää museopuolen rauhassa. Kaksi muuta turistia näimme.
Ihania tavaroita!
Posliinileijona seisoi pihalla.
Museossa meidät otettiin vastaan näin kauniisti hymyillen.
Pihanäkymä.
Juhakin löysi jotain mielenkiintoista. Nuoteilla ja soittimilla koristellun lautasen.
Tämä pokaali on lahjapokaali. Tällainen tehtiin Unkarin EU:hun liittymisen kunniaksi. Vähän pienempi tehtiin jokaiselle muulle EU-maalle ja kuhunkin kirjoitettiin ensin pieni pätkä Unkarin kansallislaulusta ja sitten alkusanat kunkin saajamaan kansallislaulusta.
Tämän tarkoitusta en tiedä. Kaikkea sitä tehdään! Ainakin kuvassa näyttää olevan Budapestissa oleva Unkarin Parlamenttitalo.
Tämä on missikisojen (Anna Ball) pokaali. Perintöprinsessat saavat vähän pienemmän.
Tämä on kylpyhuonesetti. Vasemmalta ylhäältä alas oikealle:
1. Saippuakotelo ja kansi
2. Vesikannu
3. Lautanen sienelle
4. Hammasharjakotelo
5. Pesuvati
6. Alapesuastia naisille (bidee)
7. Potta
Tähän Rotschildin suvun astiaston malliin liittyy kertomus. Vapaaherratar Rotschild oli kadottanut kultaisen medaljongin ja se löytyi oksalta, jossa linnut leikkivät sillä. Pitihän siitä ilosta astiasto saada.
Näin katetaan juhlapöytä Herendin astioilla. Jos minulla olisi tällaiset, tuskinpa kattaisin. Käsin olisi tiskattava, ainakaan kultareunat eivät kestä astianpesukonetta. Enkä kyllä raatsisi näin hienoja juttuja edes käyttää.
Museopuolella oli myös näyttely valmistusprosessista. Tässä luolassa tai paremmin kai uunissa, näkyy säiliöitä, joiden sisälle valmiiksi maalatut posliiniastiat pannaan polttoon.
Opastettu kierroksemme oli yllätys. Se siis oikeasti toteutettiin vain meille kahdelle, muita saksankielisiä turisteja ei paikalla ollut. Iloinen ja ystävällinen nuori mies näytti meille ensin videon valmistusprosessista ja valmiista tuotteista ja sitten pääsimme itse katsomaan läheltä työvaiheita.
Näissä muoteissa valmistuu kuppien korvia.
Näiden posliinihahmojen osia liimaillaan kiinni tuntikausia.
Tässä tehdään spagetintyyppisestä massasta pitsikoreja. Tekijän täytyy olla nopea, massa kovettuu melko nopeasti. Tämä tekijä kyllä osasi asiansa. Oli hauska seurata täsmällistä ja nopeaa työskentelyä.
Tähän kuvaan vilahti pitsikorien taakse myös oppaamme.
Tämä kaunis ruusu valmistui valmiista lehdistä muutamassa minuutissa. Näppärät kädet taivuttivat terälehtien reunat kadehdittavan taitavasti.
Opas esitteli meille useita malleja. Tässä yksi klassisimpia perhosmalleja, kuningatar Viktorian mukaan nimetty malli. Lontoon maailmannäyttelyn yhteydessä vuonna 1851 kuningatar Viktoria tilasi Herendilta perhosin ja kukin koristellun astiaston, joka nimettiin tilaajan mukaan. Sitten oppaamme näytti kuvat niistä lahjoista, jotka oli tehty Britannian uusimmille kuninkaallisille kastelahjoiksi. Monissa muissakin Euroopan hoveissa on Herendin tuotantoa ja 1840- ja 1850-luvuilla tehtaan tuotanto palkittiin Lontoon, New Yorkin ja Pariisiin maailmannäyttelyissä. Me tietämättömät olimme suunnilleen sattumalta ja päähänpistosta törmänneet maailmankuuluun arvokkaaseen taiteeseeen.
Aikaa vievää käsityötä tämä tuotanto on edelleenkin.
Tässä perinteisiä unkarilaisia hahmoja.
Kierroksemme lopuksi opas ja työnäytöksen taitava henkilökunta toivottivat meille hyvää päivän jatkoa. Vähän tunsimme itsemme kuninkaallisiksi.
Matkamuistomyymälän tuotteet eivät kuitenkaan oikein sopineet suomalaisten taviseläkeläisten budjettiin, mutta ostimme pari pakettia lautasliinoja ja saimme niille Herendin muovikassin. Ehkäpä tuollainen jääkaappimagneetti olisi ollut kiva kumminkin myös. (1000 HUF on vähän yli 3€).
Esimerkiksi tällä Rotschildin kuviolla.
Kierroksen hintaan sisältyi vielä kahvi Herendin kupeista. Kyllä maistui!
Mitään turistilaumoja ei täällä tänään ollut. Ymmärtääkseni kuitenkin tänne tehdään bussiretkiä esimerkiksi Budapestista.
Herendin tehtailla on ollut vaiheensa, nousu- ja laskukautensakin. Omistus on vaihdellut myös mielenkiintoisesti. Suvun omistuksesta vuonna 1948 Herendin posliinitehdas tuli Unkarin valtion omistukseen. Yksityistämisen myötä 75 prosenttia yrityksen omistuksesta siirtyi kuitenkin vuonna 1997 työntekijöille. Herendin tuotannon kulmakiviä ovat edelleen samat asiat kuin aluksikin: taiteellisesti korkea laatu ja taitavasti käsin maalattu runsas koristelu. Oli ihana käyntikohde.
Györ
Olimme Györissä kivasti iltapäivällä kolmen maissa ja majapaikkamme yllätti taas erittäin positiivisesti, kun olimme ensin löytäneet autolle lähikadulta hetkeksi parkkipaikan.
Unkarin kaupunkeihin tutustuessamme törmäsimme useinkin mainintaan ystävyyskaupungeista. Onkohan Unkarin ja Suomen välillä tavallista enemmänkin näitä ystävyyskaupunkisopimuksia? Györ on Kuopion ystävyyskaupunki.
Veimme majoittumisen jälkeen auton vähän kauemmas parkkihalliin ja lähdimme kiertelemään. Olipa taas monenlaista kaunista nähtävää. Komea kaupungintalo.
Kaupungintalon edessä olevalla aukiolla on muutakin kaunista, muita rakennuksia ja suihkulähde.
Eikä Juha malttanut olla leikkimättä vähän. ”Enkä pelkää yhtään!” Onneksi minulla oli puhtaita paperinenäliinoja laukussa, niin sai rillinsä taas kuiviksi.
Mentiin kohti Karmeliittatemppeliä, joka kutsui kävelykadun päässä. Basilika olisi ollut vielä kauempana.
Temppelin edessä oleva tori oli remontissa, mutta kerrankos sitä turisti tämmöiseen törmää. Itse asiassa temppelin toinen pääty oli myös huputettu. Ensi kesän turistit sitten saavat hienommat näkymät.
Ehdimme pikku hetkeksi sisälle, ennen kuin ovet suljettiin. Upeaa nähtävää, tässä kuva katosta.
Kaduilla oli valtavasti kivoja koristeellisia yksityiskohtia. Tässä yksi kävelykatujen ihanista koristeellisista erkkereistä. Erkkerit ja mahtipontinen koristelu ovat olennaisia barokkityylisissä rakennuksissa.
Seuraavaksi saimmekin sitten pysähtyä hetkeksi pitämään sadetta yhden rakennuksen seinän viereen. Ja sitten saimme ihailla sateen kastelemaa katua ja auringonlaskua talojen seinillä.
Ja hentoa sateenkaartakin.
Samassa laskevan auringon valossa tulimme myös Benediktiinikirkon edessä oleva Széchenyi-aukiolle, joka peilasi aurinkoa kivasti.
Aukiolla on Mariaa kuvaava patsas.
En tiedä, mikä tämä on, mutta kaunis kuitenkin. Voi olla vaikka ravintolan koriste, kun oli yhden ravintolan oven päällä.
Yksi Györin kauneimpia barokkimonumentteja on tämä sovinnon arkki, joka on Gutenbergin aukiolla. Sen syntymisen tarina on vaikuttava. Se pystytettiin kaksinnaimisesta syytetyn sotilaan muistoksi sen jälkeen kun piispa oli yrittänyt pelastaa sotilaan yrittämällä kuljettaa hänet ruumisarkussa pois piilopaikkana olleesta luostarista. Juoni paljastui ja sotilas tapettiin. Kuningas määräsi, että Györin oli pyydettävä anteeksi pystyttämällä tämä patsas. Legendan mukaan arkussa ovat sotilaan luut, joita enkelit suojelevat.
Györissä kohtaa kaksi jokea. Raba ja Moson Danube, eli yksi Tonavan sivuhaaroista.
Györin konserttitalo. Valitettavasti ei ohjelmaa tänään. Olisi ollut kiva päästä käymään ja katsomaan ihan kunnolla.
Unkarin Györ on siis Kuopion ystävyyskaupunki, aika lailla saman kokoinenkin, vain parikymmentä tuhatta asukasta suurempi. Györ on Itävallan rajanaapuri ja kylmän sodan aikana se toimi itä- ja länsisaksalaisten kohtaamispaikkana. Siksi saksalaisturismin sanotaan vieläkin vaikuttavan täällä. Me totesimme tänään pariinkin kertaan, että saksan kieli kelpasi paremmin kuin englanti. Kävelylenkkimme keskustan kävelyalueilla oli todella kiva. Välillä satoi, välillä paistoi aurinko ja se näkyy kuvissa, joita tästä nätistä rakennuksiltaan barokkivaikutteisesta kaupungista otin. Koristeluja riittää. Luin osan majapaikan tarjoamista Györin esitteistä vasta illalla, tekemistä kyllä riittäisi seuraavaksikin kerraksi. Minä voisin käydä kävelyllä jokirannassa, joku muu voisi vierailla Audin tehtailla (visitor centre), jotka antavat täällä työtä noin 30 000 kaupunkilaiselle.
Jos Györ ei osu matkan varrelle, se on sopiva päiväretkikohde esimerkiksi Budapestista, Wienistä tai Bratislavasta.
Györin jälkeen päätimme sivistää itseämme poikkeamalla Tsekissä Unescon maailmanperintökohteeseen Telčiin. En voinut vastustaa tällaista kuvaa.
Telčistä lisää täällä:
Joko seuraat meidän Ailajajuha-sivuamme Facebookissa? Olemme kirjoitelleet paljon automatkastamme Espanjaan ja takaisin ja retkistämme Espanjassa mutta myös muista matkoistamme. Vuosi 2020 on mennyt lähialueilla retkeillessä, mikä on ollut hyvin antoisaa.
2 Comments
Onpas mielenkiintoinen paikka. Itseäni käynti Unkarissa on jo kiehtonut pitkään. Etenkin maaseudun rauha ja hevoset pustalla kiinnostaisi, mutta tokihan sitä pitäisi kaupungeissakin käydä. Voi kun vain olisi enemmän aikaa. Tässäkin tuli jo monta kohdetta jotka olisi kiva käydä katsastamassa.
Unkarissa on valtavasti kaunista ja mielenkiintoista nähtävää. Ja tällaisissa pienemmissä kohteissa myös rauhaa sille kauniille. Tiedän, että noita hevosjuttuja löytyy, vaikka en itse niistä tiedä mitään. Ja viinitiloja myös, ehkä usein hevosia ja viinitiloja samoilta seuduilta. Toivottavasti pääset joskus! Kiitos kommentistasi.