Tippukiviä ja näköaloja Nerjassa

Samaan aikaan, kun olimme juuri aloittaneet koulun, muutamat espanjalaiset pikkupojat kiipeilivät Nerjan kallioilla ja seurasivat uteliaina, minkälaiseen luolaan lepakot ryömivät pikku aukoistaan. Ryömittyään itse sisään pojat löysivätkin lepakoitten asumuksen sijaan jotain aivan muuta, huikean luolaston. Tutkiminen jäi kesken vasta kun pojat törmäsivät luurankoihin luolastossa ja päättivät tulla takaisin. Vuotta myöhemmin eli 1960 luolasto avattiin yleisölle.

 

Luolat ovat nelisen kilometriä Nerjan keskustasta. Pääteiltä on selkeä viitoitus autoilijoille ja ylhäällä riittävä parkkipaikka. Keskustasta luolille pääsee bussilla tai turistijunalla. Turistiaikoina luoliin voi joutua jonottamaan, koska sinne päästetään puolen tunnin välein sopivan kokoisia ryhmiä, joita johtaa opas ja joille annetaan kaulaan audioguide. Helmikuun aurinkoisena päivänä jonoa ei ollut, eli maksettuamme kymmenen euron pääsymaksun olimme heti mukana seuraavaksi lähtevässä ryhmässä. Jos olisi ollut jonotusaikaa, vieressä sijaitseva kasvitieteellinen puutarha olisi voinut olla kiva paikka kierrellä odottaessa. Nyt puutarha varmaan oli karuimmillaan, mutta sen yli oli kaunis näkymä Nerjan yli merelle.

Kierros alkoi pienestä salista puupenkeiltä luolia esittelevästä informatiivisesta videosta. Historian lisäksi videolla oli näytteitä musiikista ja jopa baletista, jota luolan suurimmassa salissa oli aikojen kuluessa esitetty.

Kierros on helppo, noin neljäsataa askelmaa ylös tai alas pitää kuitenkin pystyä kulkemaan. Opas vie aina pienen pätkän kerrallaan. Oli mukavasti aikaa katsoa rauhassa, ottaa kuvia ja kuunnella audioguiden selostus. Huikeaa nähtävää ja ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

Kun seuraa parkkipaikalta viitoitusta Nerjaan, osuu näkemään myös Puente del Aguila –akveduktin. Se näkyy tielle N 340 ja sillan molemmin puolin on pieni parkkipaikka, jolle voi pysähtyä ottamaan kuvia. Alhaalla voisi kävellä polkua ilmeisesti välin Nerja – Maro, mutta luimme jostain varoituksia, että alueella voi kohdata myös epämääräistä asujaimistoa, eli emme tätä harkinneet.

Tripadvisorista löytyi myös jonkun matkailijan kuva akveduktin päältä. En usko, että sinne on luvallista mennä, kapeiden betoniseinien välissä kulkee ura, jossa vesi virtaa.

Nerjan kaunein keskusta ja keskeisimmät nähtävyydet löytyvät helposti, kun seuraa Parador-parkkialueen viitoitusta, jättää auton sinne ja suunnistaa lähikaduille. Ilmeisesti sekä parkin maksullisuus (1,80€/tunti) ja helmikuinen ajankohta vaikuttivat siihen, että tilaa todellakin oli.

Ihan pakollinen nähtävyys on Balcon de Europa, meren ylle kurottava aukio, josta on hienot näkymät rannikolle ja merelle. Voisimmepa palata takaisin aukiolle joskus ihailemaan auringonlaskua. Nyt katselimme vähän huolestuneina pilvien liikkeitä vuorenrinteillä.

Jos olisi ollut kiva kesäpäivä, olisimme istahtaneet terassille ja nauttineet artesaanijäätelöistä. Moni muu teki sitä nytkin kyllä.

Viereinen San Salvadorin kirkkokin oli kiinni. Joskus on vaikea ymmärtää tätä espanjalaista siesta-aikataulua. Turisti-info ja nähtävyydet voivat olla kiinni juuri silloin, kun turistille aurinko paistaa ja turisti on liikkeellä.

Ei tämä Nerjan viehättävyyttä vähentänyt. Lähikaduilla kukki ja oli kaunista nähtävää.

Voih! Tämmöisen haluan omalle seinälleni kotiin.

Ajelimme takaisin Malagan suuntaan rantatietä N 340. Torroxin ja Torre Del Marin kautta. Ainakin näin helmikuussa tie oli hyvinkin rauhallinen ja kaunis. Kun ei ole kiirettä mihinkään, ei ole mikään pakko paahtaa motaria ja voi sen sijaan ihailla vaikka pilvien raoista laskeutuvia auringon säteitä.

Joko seuraat meidän Ailajajuha-sivuamme Facebookissa? Olemme kirjoitelleet paljon automatkastamme Espanjaan ja takaisin ja retkistämme Espanjassa mutta myös muista matkoistamme. Vuosi 2020 on mennyt lähialueilla retkeillessä, mikä on ollut hyvin antoisaa.