Tervetuloa vaihtokotiin – hieno alku kodinvaihtolomalle Sveitsissä

Olimme viettäneet Bad Wildbadissa pari yötä ja kokeneet hienon Schwarzwaldin Baumwipfelphadin. Nyt oli edessä matkan ehkä jännittävin päivä. Matka oli vain parisataa kilometriä, mutta illalla meitä odottaisi Sveitsissä koti, jossa asuisimme seuraavan kuukauden. Kodinvaihtolomamme oli alkamassa.

Ei kuitenkaan kiirettä mihinkään, joten eksyimme kunnolla sivuteille. Emme ehkä tulkinneet yhtä Umleitung-viitoitusta ihan oikein ja ajoimme jonkun tietyömaan läpi vähän ihmetellen. Ei se mitään, kun palkinnoksi saimme pitää pikku tauon näissä maisemissa.

Freudenstadt kuulosti niin hyvältä, että teimme pienen mutkan matkaan. Ihmettelimme keskustan parkkihallissa, kun näimme kovin monen muunkin auton perässä pyörienkuljetustelineen, mutta syy selvisi metelin perusteella, kun tulimme ulos hallista. Meneillään olivat junioreitten pyöräilykisat viereisellä torilla.

Kahvipaikka Freudenstadtin torin kulmassa ei ollut paras mahdollinen. Palvelu oli hidasta eikä kahvi maistunut millekään, mutta todella iso tori oli hauska nähdä. Lauantai täytti sen kirpparipöydillä lähes kokonaan.

Mutta paljon siellä vain istuskeli ja lekotteli ihmisiä muutenkin.

Tässä kohtaa alkoi jo kipristellä vatsanpohjassa kunnolla. Ostimme Sveitsin moottoritietarran Konstanzissa yhdeltä huoltoasemalta. Enää parikymmentä kilometriä.

Ja sitten eksyimme oikein kunnolla. Jossain oli tie gesperrt (suljettu) ja jouduimme taas kiertotielle. Navigaattori sekosi, kartta ei auttanut ja lopulta menimme, minne navi käski, vaikka sen ratkaisut tuntuivat aika villeiltä. Pikkupolkuja mentiin pitkin metsää.

Lopulta metsä loppui ja laitumet ja viinirinteet alkoivat. Jossain tuolla laaksossa olisi kotimme. Matkaa 3,5 kilometriä enää.

Lopulta soitimme ovikelloa tämän oven takana.

– Sind sie aus Finnland?

– Ja.

– Dann  herzlich willkommen!

Esittäydyimme, juttelimme hetken ja sitten tuli ensimmäinen kommentti: ”Sie sprechen gut Deutsch.” Rohkaistuimme hymyillen jatkamaan.

Tämä kodinvaihtomme ei ole vaihto, kuten normaalisti. Meille oli tarjottu sveitsiläistä omakotitaloa kuukaudeksi ilman että he tulivat meille ollenkaan. Meidän piti pitää huolta talosta ja erityisesti Mariannen rakkaista kasveista sekä sisällä että ulkona. Wau, otimme ihan innostuneina tehtävän vastaan ja Marianne kertoi kasveistaan ja niiden tarpeista.

Ihan mielelläni kiertelen puutarhassa joka päivä. Kastelen, nypin ja ihailen.

 

 

Meillä on lupa nauttia myös puutarhan antimista. Tomaatit, myöhäiset mansikat, vadelmat ja mangoldit maistuvat varmasti. Ihan kiva senkin takia, että ruoka Sveitsissä on kallista.

Kiertelimme talon kaikki neljä kerrosta, tutustuimme pesukoneisiin, keittiöön, nettiin, lämmityssysteemeihin, avaimiin, ikkunaverhojen laskumekanismeihin, valoihin ja ihan kaikkeen, mitä talossa nyt voi olla. Naapurit ovat kuulemma myös ystävällisiä ja avuliaita ja tietävät tulostamme.

Kyllä oli hauskaa asettua tällaiseen paikkaan. Koti näytti olevan hyvin rakas sen asukkaille. Yksityiskohtia riitti.

Lähdimme hetkeksi kävelylle ja jätimme isäntäväkemme valmistelemaan päivällistä.

Etsimme neuvojen mukaan pankkiautomaatin ja totesimme, että kortit toimivat. Nyt on pahimpaan hätään frangeja lompakossa.

Weinfelden näytti auringon laskiessa tosi lupaavalta.

Päivällinen sveitsiläiseen perunapaistokseen tutustuen oli oikein lämmin ja ystävällinen. Jännitys hävisi, tuntui siltä, että olimme saaneet uudet ystävät. Toivottelimme lopuksi hyvää yötä ja hyvää matkaa. Aamulla herätessämme he olivat jo lähteneet matkalleen. Jotain kaikesta huolenpidosta kertoo tämäkin lappunen. Päivällistiskit odottivat puhtaina pesukoneessa.

Viiden minuutin päässä talosta on evankelinen kirkko. Sen kellot kumisivat eilen kuudelta viikonlopun alkaneeksi. Tänään valtava massiivinen kumina kutsui jumalanpalvelukseen.

Oli lämpimän ja vapautuneen oloinen jumalanpalvelus. Aluksi kastettiin kaksi lasta. Toinen oli äidin sylissä, ehkä puolivuotias, mutta kastettava tyttö hyppäsi itse iloisesti katsomaan, millaista vettä kastemaljassa oli. (ehkä noin kolmivuotias).

Papilla ei ollut edes papin pukua, sininen pikkutakki, paita ja kravatti, eivätkä edes ne valkoisia. Urkuri soitti alkusoiton ja loppusoiton, muuten säestykset hoiti yhtye, jossa oli pari laulajaa, tenorisaksofoni, cajon ja punainen Nord-piano. Emme ymmärtäneet sveitsinsaksasta yhtään mitään, mutta lauloimme mukana.  Ymmärsimme oikeastaan vain Isä meidän -rukouksen, joka luettiin saksaksi. Saarnan lisäksi joku mies piti esitelmän Open doors -toiminnasta ja siitä, miten se toimii vainottujen kristittyjen hyväksi ympäri maailmaa.

Juha sanoi, ettei hänen oikeastaan tee mieli kirkkokahville, mutta lähtee kyllä, jos minun on pakko päästä. No, tietysti sitten mentiin kirkkokahville. Siellä pappi otti kontaktia, kun tunnisti meidät ”uusiksi”. Kahvilla pöytään meidän seuraksemme istahti myös pariskunta, joka teki kovasti tuttavuutta ja toivotti meidät tervetulleiksi Sveitsiin ja Weinfeldeniin. He tiesivätkin jo paljon Suomesta. Esimerkiksi sen, että kaikilla on sauna ja kesämökki.

Meidän ensikontaktimme sekä kotiin että Weinfeldeniin oli erittäin positiivinen. Itse mietimme kovasti, miten tämä kaikki ylipäänsä on mahdollista. Sveitsiläinen pariskunta lähettää meille tuntemattomille tällaisen kodinhoitokutsun ja noin neljän tunnin tutustumisen jälkeen jättää meidät kotiinsa kuukaudeksi. Aivan valtava luottamus pitää ihmisillä olla tällaisen toimimiseen. Olemme todella iloisia, että maailmassa on tällaista luottamusta, ystävällisyyttä, jakamista, rauhaa ja iloa.  Voisipa sitä vielä lisätä.

Tästä pihasta lähdemme seuraaviin seikkailuihin. Ensin lähiympäristöön, jonne saimme hienon kuuloisia vihjeitä vaihtokumppaneiltamme.

Kerromme varmasti lisää. Facebook-sivuamme seuraamalla pysyt helpoiten ajan tasalla.

Mitä sinä ajattelet tällaisesta tavasta matkailla? Jätä kommentti tähän.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Timo 2019-09-22 at 16:23

    Olipas taas kiva lueskella hauskasti kirjoitettua matkakertomusta.

    • Reply espanjaan 2019-09-22 at 18:39

      Kiitos Timo! Aamulla juuri mietin, kirjoitanko loppuun, vai yritänkö saada meidät molemmat lähtemään rinteille kävelemään. Tämä oli kiva kiitos siitä, että kirjoitin. Ja kävimme me juuri niillä rinteilläkin ja maisemakuvia tulee lisää.

  • Reply Pirjo 2019-09-22 at 22:05

    Aivan ihanaa tällainen kodinvaihto ja kukkafriikkinä sopisi vallan mainiosti itsellenikin..ja vielä Sveitsissä!Odotan innolla jatkokertomusta ja kuvia.

    • Reply espanjaan 2019-09-22 at 22:31

      Tämä on tosiaankin sellainen kohde ja mahdollisuus, että olemme koko päivän vain huokailleet, että onpas ihanaa. Tuon tekstin kirjoittamisen jälkeen kiipeilimme jo viinirinteillä ja lauloimme Taize-lauluja iltakirkossa, joten varmasti kerrottavaa tulevista viikoista riittää. Isäntäväen kansio on täynnä mitä upeampia vihjeitä siitä, minne mennä, kunhan kukat on ensin kasteltu. Tämä todellakin sopii meille. Kiitos kommentistasi!

  • Reply Katja/jumalainenseikkailu 2019-09-24 at 15:07

    Kuulosti kyllä kiinnostavalta ja ilahduin myös ihmisten välisestä luottamuksesta. Kohta jätän oman kotini vieraan käsiin, kun edessä on pitkä matka maailmalle ja aina se tuntuu hyvin haikealta. Ihana, kun saa tuollaisen pihan kaupan päälle!

    • Reply espanjaan 2019-09-24 at 16:08

      Kiitos kommentistasi! Tuo luottamus on niin ällistyttävää ja samalla iloista ja toivoa tuottavaa. Niin paljon on kaikkea epäluuloa ja vihaakin vierasta kohtaan, että tällainen pieni ruohonjuuritason yhteisyys ja jakaminen tuntuu niin ihanalta. Toivottavasti sinulla kaikki menee hyvin tuon pitkän poissalon kanssa. Toivon, että saat siitä kivan ja positiivisen kokemuksen.

  • Reply Periaatteen Nainen 2019-09-28 at 21:17

    Kuten muutkin, pidän tästä pidemmästä ja vähän polveilevasta tavasta kirjoittaa (kehu matkablogille!), ja kodinvaihtotarinat kiinnostavat aina. Onnistuneet kohtaamiset uusien ihmisten kanssa tekevät kyllä onnelliseksi.

    • Reply espanjaan 2019-09-29 at 00:05

      Kiitos kehuista 🙂 Tämä vain on meidän tapa kirjoitella. Emme oikein jaksa olla asiallisia ja lyhytsanaisia, asiat ja tunnelmat vievät mennessään ja asioissa on todella usein monta puolta. Oikeasti, tuo ihmisten kohtaaminen on ihan paras juttu tässä kodinvaihtohommassa. Nämäkin ihmiset, joiden kodissa nyt olemme, olivat erittäin lämmin ja kiva tuttavuus. Ehdimme ilmeisesti tavata, kun he tulevat takaisin, ja se aina parantaa suhdetta.

    Leave a Reply


    Find us on Facebook