Zagreb on Kroatian pääkaupunki, jossa olemme vierailleet kerran ennenkin, kauan sitten. Olimme varanneet majapaikaksemme huoneiston vähän keskustan ulkopuolelta varmistaaksemme jälleen kerran rauhan ja parkkipaikan. Onnistui ja ei ihan onnistunut. Varaussivustolla sanottiin, että keskustaan olisi 500 metriä tai raitiovaunu. Kävellen siihen kului meiltä kuitenkin yli puoli tuntia, joten seuraavalla kerralla se oli sitten se raitiovaunu. Ihan helppo toki niinkin.
Kiertelimme keskustaa auringon jo laskiessa ja sittenkin päätimme kävellä takaisin. Me vain tykkäämme olla reippaita.
Zagrebin komea katedraali on kokemassa pitkää restaurointiprosessia. Se vaurioitui pahasti maanjäristyksessä 1880. Parissakymmenessä vuodessa se saatiin kovalla työllä entiselleen, mutta kommunistivallan aikana se jälleen rapistui ja kiviset tornit menivät hyvin huonoon kuntoon. Nyt sitä entisöidään taas, toinen torni on vielä huputettuna.
Kirkossa oli juuri messu alkanut. Emme halunneet häiritä ja päätimme palata myöhemmin.
Katedraalin edessä aukiolla on kaunis Neitsyt Marian patsas.
Josip Jelacicin aukio (Trg Bana Jelacica) on Zagrebin keskuspaikka. Sen laidalta löytyy myös turisti-info, josta kävimme noutamassa kartan ja kyselemässä raitiovaunuyhteydet.
Josip Jelacic on Kroatian kansallissankari, joka 1800-luvun lopulla uhmasi. Unkaria. Unkarin kapinan (1848) aikana hänen johdollaan Kroatia irrottautui Itävalta-Unkarista. Keskusaukiolle pystytettiin hänen kunniakseen ratsastajapatsas, joka katsoi kohti Unkaria. Presidentti Titon aikana kansallismielinen patsas poistettiin, mutta Kroatian itsenäistyttyä patsas palautettiin pian alkuperäiselle paikalleen. Sen asentoa muutettiin hieman. Jelacicin miekka sojottaa nyt kohti Serbiaa, mutta sopii se näin päin muutenkin paremmin aukion yleisilmeeseen, kun katsoo aukiolle eikä vastapäisen rakennuksen seinään.
Josip Jelacicin aukiolla oli vilkasta. Paikka oli täynnä myyntikojuja ja aukion toisessa päässä raikuivat kansanlaulut ja esiintyvät tanssiryhmät vuorottelivat.
Josip Jelacicin aukiolla oli viittoja mielenkiintoisiin paikkoihin. Minne sinä menisit? Kysyimme kavereiltamme, minne he luulisivat meidän menevän ja saimme arvauksia laidasta laitaan. Melkein jokainen arvasi kuitenkin, että Viewpoint olisi näistä yksi varma kohde. Seuraavana päivänä kiersimme kyllä myös Dolac torin, suljetut Oopperatalon ja Koulumuseon rakennukset, Yläkaupungin, Markuksen kirkon, Zagreb 80 -museon, Naivistisen taiteen näyttelyn ja Rikkoutuneitten suhteitten museon. Sienimuseo oli valitettavasti kiinni ja yllättävän monen arvaaman Kidutusmuseon osoitetta en edes tarkistanut.
Zagrebissa voisi majoittua komeastikin…
Sadepäivä Zagrebissa sai matkamme museokiintiön kasvamaan ihan hyviin mittoihin. Tänään ei ollut mahdollisuutta etsiä kivikoita, järviä ja maisemia (vähän portaita kyllä), ja luovuimme sateisen sään takia muistakin ulkoilmakohteista, mutta päivästä tuli silti hauska. Aloitimme lauantai-aamupäivän Dolac-torilta, kävimme näköalatornissa, yritimme oopperaan, koulumuseoon ja sienimuseoon, mutta ovet eivät meille auenneet. Mutta ei hätää, täällä museoita ja muita kohteita riittää. Zagrebilainen koti 80-luvulta toi mieleen omat muistot, Museum for Broken Relationships kuulosti niin eksoottiselta, että se oli pakko katsastaa, Naivistisen taiteen näyttely oli hieno. Tuohon vielä pari kirkkovierailua – ja askelmittari riemuitsee. Meidän matkailumme ei taida olla kovin tyypillistä turismia muutenkaan. Ostimme tänään vähän tuliaisia. Apteekista.
Dolac torin katsastaminen alkoi kukkatorilta. Jos matkaa kotiin ei olisi ollut niin hurjasti jäljellä, jotain olisi takuulla lähtenyt mukaan.
Kuivattuja viikunoita sen sijaan lähti kyllä. Taisimme elää niillä koko päivän. En ainakaan muista syöneeni edes lounasta.
Ja jos väreistä ja katselusta lähtisi nälkä, näillä olisi voinut elää monta päivää syömättä.
Nämä tunnistimme jonkinlaisiksi pavuiksi.
Hunajaa! Auton takakontti oli liian kaukana, että näitä olisi viitsinyt ostaa, vaikka mieli teki.
Näköalatorniin meneminen tuntui vähän haaskaukselta näin pilvisenä ja tihkuisena päivänä, mutta olipa se silti kiva. Eikä tällä säällä haitannut yhtään, että näköalaparveke oli katettu ja maisemia pääsi katselemaan tankojen välistä.
Tällä alueella näkyy aika paljon niistä paikoista, joissa kävimme. Kirkko on Pyhän Markuksen kirkko, jossa kävimme myös.
Juha oli tapansa mukaan jäänyt vähän sisemmälle seinien sisälle kahvilaan ja sanoi olleensa aivan oikeassa paikassa koko ajan.
Zagrebin kävelykaduilla on usein keskellä rivi ravintoloita. Juuri tällaisia. Isojen varjojen alla on laajoja pöytäryhmiä.
Zagrebin kansallisteatterin ja oopperan rakennus. Se olisi sisältäkin ollut hieno. Tänään siellä esitetään Turandot-oopperaa. Eipä ollut mikään ovi auki. Ei edes lipunmyynti.
Oopperatalon takana vilahtaa kuvassa Zagrebin tärkein taidemuseo Mimara, jonka kokoelma perustuu Ante Topic Mimaran lahjoittamaan yksityiskokoelmaan. Pysyvässä kokoelmassa on noin 1500 teosta. Museon teosten joukossa on muun muassa Rembrandtin, Raffaellon, Rubensin, Goyan, Renoirin ja Velasquezin töitä.
Oopperaa vastapäätä on koulumuseo. Harmi, se oli remontin takia kiinni.
Muistitko, että kravatti on kotoisin Kroatiasta? Sana kravatti tulee sanasta hravatska, eli kroaatti. Kerrotaan, että 1600-luvulla naiset sitoivat huivin valitsemansa miehen kaulaan. Myöhemmin kravattimuotia levittivät kaikkialle maailmaan ranskalaiset. Matkamuisto olisi maksanut yli 40 euroa ja Juha totesi, että hänellä on jo kravatti.
Zagreb 80 -museo oli hauska. Se oli pieni, vain kokonainen kerrostalokoti, joka oli kalustettu 80-luvun tapaan. Me taidamme olla itsekin jo ihan museokamaa. Meidän eka automme oli juuri tällainen. Yhdessä lipunmyyjän kanssa nauroimme muistoillemme ja hän kertoi monen länsimaista tulleen sanoneen, että meillä on ollut 60 – 70 -luvuilla sellaista kuin tässä kodissa 80-luvulla. Opas kertoi, että tämä auto oli Fiat Zastava
Tämäkin näytti tutulta. Tuollaisissa vaunuisa työnneltiin kahta ensimmäistä lastamme. Kolmannella oli jo toisenlaiset. Värimaailma on kauempaa.
Ihan kuin meidän lasten ekat tietsikkalelut.
Tämä toi voimakkaat muistot ekasta kirjoittamastani gradusta. Ihan totta, tällaisella sen tein! Onneksi seuraavat opinnäytteeni sain onneksi tehdä jo tietokoneella.
Tämä käytävä johti vanhempaan yläkaupunkiin. Käytävän päässä oli reilusti portaita. Sinne olisi päässyt hammasratajunallakin, mutta mikäs meidän kiivetessä. Eläkeläiset pysyvät hyvässä kunnossa, kun eivät löydä hammasratajunan alkupäätä.
Tuonne en enää kiivennyt. Juha kannusti kyllä.
Rikki menneiden eli katkenneiden suhteiden museo. Näyttely vieraili Suomessakin toissa vuonna, mutta en silloin hoksannut mennä sinne. Olisi varmaan ollut enemmän aikaa paneutua yksittäisiin koskettaviin teksteihin.
Museo rakentui siten, että siellä oli esineitä, jotka joku oli lahjoittanut ja kertonut siihen liittyvän tarinan. Tarinat kertoivat loppuneesta suhteesta ja samalla, kun henkilö luovutti esineen, hän myös jotenkin saattoi päätökseen eron työstämisen. Päästi irti. Tai muutti huonot muistot hyväksyttäviksi tai ymmärsi.
Harvoin ostan matkamuistoja mistään, mutta täältä tarttui mukaan tällainen iso pyyhekumi. Tälle keksin paljonkin käyttöä.
Markuksen tori on yläkaupungin keskus. Sen yhdellä laidalla on Pyhän Markuksen kirkko, jonka erikoisuus on katto.
Pyhän Markuksen kirkon sisäänkäynti.
Kirkko oli sisältä aivan erilainen kuin ulkoa odotin. Valoisa ja yksivärinen. Tässä on kauniisti valaistu alttari kynttilöineen.
Kiersin kirkon taakse nähdäkseni, oliko toinenkin puoli katosta yhtä värikäs. Ei ihan. Vain ruudullinen.
Ihan lähellä oli Naivistisen taiteen museo, joka aikanaan 50-luvulla perustettiin itseoppineille talonpoikaistaiteilijoille. Hauska! Tässä ilmeisesti palvotaan aurinkoa sen noustessa.
Talvikuvat olivat suosikkejani.
Tämä ei ole suosikki, mutta minusta tyypillinen kuva tälle taidelajille. Voimakkaat värit ja konkreettinen toteutus yksityiskohtineen. Mooses ja Punainen meri.
Yläkaupungista on hyvät näkymät katedraalille ja sen edessä olevalle toiselle kirkolle punaisten kattojen keskellä.
Kävimme uudelleen Zagrebin katedraalissa, koska eilen siellä käydessämme oli messu menossa, emmekä halunneet mennä ovea pitemmälle, että emme turhaan häiritsisi. Nyt oli messu loppumassa ja se tarjosi pienen odottelun jälkeen hyvän tilaisuuden ottaa muutama kuva kirkossa, jossa vielä paloivat valot.
Harvoin muuten näkee niin välinpitämätöntä turistien käytöstä kirkossa kuin näimme tänään. Seisoin itse sivummalla tässä odottamassa, että messu loppuisi ja lähdin liikkeelle vasta kun ihmisetkin. Mutta muutamakin muu viuhtoi kamerat ja selfiekepit ojossa tuonne alttarin taakse ottamaan kuvia itsestään kardinaalin haudan edessä vielä kun kirkkovieraille jaettiin ehtoollista. Noloa.
Alttarin takana on Kardinaali Stepinacin hauta. Esillä on nukke, kardinaalin hauta on tämän alapuolella.Hän oli Jugoslavian kommunistisen johdon vainoama ja hänet tuomittiin ensin vankeuteen ja sitten kotiarestiin.
Kaunis ja erikoinen saarnatuoli
Yksi upea nähtävyys Zagrebissa on Mirogojn iso ja upea hautausmaa, joka on pienen bussimatkan päässä keskustasta. Sinne pääsee bussilla 106 ja raitiovaunulla 14. Hautausmaan muuri torneineen näyttää ennemminkin siltä, että olemme saapumassa johonkin linnaan.
Muuria päällystävät erilaiset runsaat köynnöskasvit, jotka näin syyskuun lopulla alkoivat jo hehkua ruskan väreissä.
Muurin sisäpuolella on käytävä, jossa on upeita hautamuistomerkkejä.
Sisäänkäynnin sivustoilla olevista aukoista pääsee jo näkemään muurin sisäpuolella olevaan muistomerkkien reunustamaan käytävään.
Mirogoj on kaupungin päähautausmaa, joka on perustettu 1870-luvulla. Mielenkiintoiseksi sen tekee myös se, että hautausmaalla on eri uskontokuntiin kuuluvien hautoja. Tänne on haudattu roomalaiskatolisia, ortodokseja, muslimeja, juutalaisia ja protestantteja. Siksi hautausmaalla on tavallista kosmopoliittisempi tunnelma, kun hautamuistomerkeissä on monenlaisia symboleja. Hautausmaan veistokset ovat huippuluokkaa ja alansa mestarien tekemiä, ja täällä voi kävellä ja ihailla hautoja, paviljonkeja ja veistoksia pitkäänkin.
Franjo Tuđmanin hautamuistomerkki on heti pääsisäänkäynnin takana. Tuđman oli serbien ja kroaattien välisen itsenäisyyssodan jälkeisen tasavallan 1. presidentti. Kansainvaelluksia aikaan saavia julkkishautoja ei Mirogojsta löytyne, mutta paljon kroatialaisia valtiomiesten, kirjailijoiden ja taiteilijoiden hautoja kyllä.
Tämä kuva on otettu suoraan Franjo Tuđmanin muistomerkin takaa lähtevän pääkäytävän suuntaan. 
Mirogojssa kävimme vasta Zagrebin vierailumme lopuksi ja sen jälkeen lähdimme ajamaan pohjoiseen Unkarin suuntaan. Matkan varrella tuuletimme mielikuviamme Kroatian maaseudusta.
Meillä kuten monilla muillakin on varmaan tämäntapainen mielikuva Balkanin maista. Harmaita, vähän sota-ajan jälkeen vielä korjaamattomia ja ränsistyneitä rakennuksia. Näitä näkyy aina vain vähemmän.
Sen sijaan kohtasimme hyvinkin usein värikkäitä ja koristeellisia rakennuksia.
Ja uusia tai juuri remontoituja komeitakin kirkkoja.
Kukkakaupat olivat niin houkuttelevia, että ellei matkaa olisi ollut jäljellä vielä niin tolkuttomasti, olisin oitis ostanut kukkakimpun kotiin.
Meillä oli jo menomatkalla valmiiksi ostettu Unkarin moottoriteiden vinjetti, joten ajoimme saman tien Unkarin puolella moottoritielle ja ennen pitkää Balaton alkoi vilahdella tielle. Jatkoimme kuitenkin pysähtelemättä Veszprémiin, koska halusimme olla siellä ajoissa tutustuaksemme meille uuteen paikkaan.
Unkarin kohteistamme Veszprémistä, Herendistä ja Györistä on teksti täällä:
Unkarin halki: Veszprém, Herend ja Györ
Joko seuraat meidän Ailajajuha-sivuamme Facebookissa? Olemme kirjoitelleet paljon automatkastamme Espanjaan ja takaisin ja retkistämme Espanjassa mutta myös muista matkoistamme. Vuosi 2020 meni lähialueilla retkeillessä, mikä oli hyvin antoisaa, samoin kesä 2021. Syksyllä 2021 teimme ensimmäisen varovaisen automatkan Euroopassa.
