Browsing Tag

Rosarium Wilhelmshaven

Wilhelmshaven

Satamakaupunki Wilhelmshaven

Wilhelmshaven on Hampurin ja Bremerhavenin jälkeen Saksan kolmanneksi tärkein satamakaupunki. Siellä on upea Merimuseo ja muitakin mereen ja merenkulkuun liittyviä nähtävyyksiä. Sen Südstrand mainitaan näkemisen ja kokemisen arvoisena paikkana.

Preussin kuningas Vilhelm I perusti sen 1869 ja antoi sille oman nimensä. Se ei siis saksalaiseksi kaupungiksi ole kovin vanha, mutta sen paikalla on aiemmin ollut linnoitus. Toisen maailmansodan aikana liittoutuneet pommittivat pahasti tätä Saksan laivaston tukikohtaa, joten rakennuskanta on melko uutta.

Wilhelmshavenin nähtävyydet liittyvät mereen

Wilhelmshavenin turistisivuilla mainitut tärkeimmät nähtävyydet sijaitsevat melkein kaikki parin kilometrin rantakaistaleen alueella. Juuri siellä on Marine Museum, Südstrand, Rannikkomuseo, Keisari Wilhelmin silta ja Unescon suojeleman rannan infonäyttely. Pari kilometriä ei kuulostanut kovin isolta urakalta ja niinpä kevyesti syötinkin ensin osoitteeksi Kaupunginpuiston Rosariumin. ”Poiketaan nyt siellä ennen kuin mennään sinne rantaan kävelemään.”

Huikean kaunis Rosarium

Olisinpa tiennyt. Saavuimme Rosariumiin ja parin tunnin kiertelyn jälkeen piti lähteä jo eteenpäin, pitihän meidän samana päivänä ehtiä Hollantiin asti. Päätimme tulla takaisin Wilhelmshavenin muihin kohteisiin paluumatkalla.

Rosarium Wilhelmshaven

Rosarium oli aivan ihana. Ruusuja ja muita kukkia riitti, puutarhan hoitajia näkyi muutamia, mutta iso yllätys oli, ettei paikassa ollut kovinkaan monia muita turisteja kuin me. Siis aivan rauhassa kuljeskelimme, kaivoimme eväät repusta ja joimme kahvit aivan omatoimisesti. Upea päivä.

Rosarium Wilhelmshaven

Rosarium Wilhelmshaven

Meren rannalla Wilhelmshavenissa

Reilun parin viikon päästä olimme paluumatkalla ja varasimme Wilhelmshavenista kaksi yötä.  Hotelli Banter Hof näytti olevan melko lähellä keskustan kävelykatuja ja lähellä myös rantaa, mutta kartta hämäsi. Tärkeimmät nähtävyydet olivatkin toisella puolella keskustaa ja keskeisin kävelyaluekin vähän toisella laidalla. Tulipa siis nähtyä ensin vähän muuta kuin turistinähtävyyksiä, kun kävelimme rantaa pitkin. Mutta satama on.

Saavuimme reippaan kävelyn jälkeen sinne, minne turistien pitikin saapua. Tähän rannan osaan osoitti viitta, jossa luvattiin lapsille leikkipaikkaa, mutta kyllä täällä enimmäkseen oli aikuisia kävelijöitä ja pyöräilijöitä.

Istuskelimme tovin penkillä merenrantaa hengitellen ennen kuin jatkoimme matkaa Südstrandin suuntaan.

Tältä näytti tämä saksalaisten legendaarinen auringonottoranta. Siis noita koppeja!

Südstrand Wilhelmshaven

Südstrand Wilhelmshaven

Südstrand Wilhelmshaven

En ehkä ymmärrä ihan kaikkea, mutta eipä tämä ainakaan uimarantana houkuttele.

Seuraavana päivänä pyörähdimme vielä uudelleen auringonpaisteessa katsomassa Südseen rantoja ja kävelyalueita. Kyllä täällä voisi kävellä ja istuskella ja viettää hetken jossain rantaravintolassa.

Südstrand Wilhelmshaven

Südstrand Wilhelmshaven

 

Auringon laskiessa merenrannan lahti ja sen takana oleva kaupunki näyttäytyi parhaimmillaan.

Tämän rannan tuntumaan olisi toki päässyt myös autolla, mutta sen olimme jättäneet hotellin parkkipaikalle. Täällä oli myös oma alue asuntoautoille.

Wilhelmshavenin perustajan Keisari Wilhelmin silta

Yksi kaupungin kauneimmista nähtävyyksistä on Keisari Wilhelmin nimeä kantava silta. Autoilu oli sillä sallittu, mutta sillan kummassakin päässä olevat valot päästivät sillalle korkeintaan kahdeksan autoa kerrallaan, joten ruuhkaa siellä ei ollut. Kävelijöitä enemmänkin.

Kaiser Wilhelm Brücke Wilhelmshaven

Sillalta oli mukavat näkymät myös viereisen Marine Museumin komeisiin laivoihin.

 

Kaiser Wilhelm Brücke Wilhelmshaven

Kaiser Wilhelm Brücke Wilhelmshaven

Kävelyä Wilhelmshavenin illassa, puistoja ja ostoskatu

Rannalla oli myös Kustmuseum eli Rannikkomuseo ja sen edessä patsas.

Palailimme rauhassa puistojen ja jalankulkualueen läpi hotellia kohti.

Oli sunnuntai-ilta, ostoskadulla oli hiljaista ja meidän mielissämme koulun alkamiseen liittyvien alennusmyyntien mainokset osuivat aivan nappiin. Ei stressiä koulun alkamisesta! Enää.

Stressittömältä ja hiljaiselta näytti kävelykatukin.

Hotelli Banter Hof keskustan laidalla

Pari hienoa taloa hotellimme läheltä.

Hotellin pihan vieressä oli myös junarata, mutta yllättäen junien ääni ei läheisyydestään huolimatta juuri edes kuulunut sisälle.

Hotelli Banter Hof oli meidän makuumme vähän persoonaton, eivätkä hissittömyys ja pihan paikoittainen epätasaisuus lisänneet pisteitä. Ihan ok paikka kumminkin ja kohtuullisen hintainen.

Auringonlaskusta myös muutama piste lisää. Rauhallisuus ja kauneus ovat aina plussaa.

Eikä aamupalassakaan mitään moittimista ollut. Hiukan ahtaat tilat.

Kävellen Wilhelmshavenin merellisille nähtävyyksille

Päädyimme taas kävelyyn ja reippailuun, vaikka merelliset päänähtävyydet olivatkin yli neljän kilometrin kävelymatkan päässä.

Ostoskatujen jälkeen poikkesimme sisälle puistossa olevaan kirkkoon.

Jokaisen penkin päässä oli jonkun Saksan alueen vaakuna.

Marine Museum

Marine Museumille pitää varata aikaa tuntikausia, jos haluaa käydä sisällä myös laivoissa. Juhan ahtaitten paikkojen kammo johti kuitenkin siihen, että katselimme näyttävät laivat vain ulkoapäin. Lapsiperheitä näkyi paljonkin kiertelemässä laivoja. Aika pieniäkin lapsia mukana.

 

Tämän laivan sisätilojen kierrokseen suositeltiin varattavan kaksi tuntia.

Olisipa ollut elämys mennä sisälle sukellusveneeseen. Harkitsin, mutta luovuin, kun sinne oli pientä jonoa.

Sisätiloissa kerrotaan merenkulun historia.

Wilhelmshavenin mutarannat ovat Unescon ympäristönsuojeluohjelmassa. Niistä on iso infopiste rannassa myös.

Paluumatkalla näimme Keisari Wilhelmin patsaan puistossa.

Ja pari hauskaa nähtävyyttä matkan varrelta. Merenkulkukaupungissa kirkon tornikin on kiinnitetty ankkuriköydellä nurmikkoon. Köyteen oli kiinnitetty valkoinen kyltti. Kävin katsomassa sitä, kun ajattelin, että siinä olisi kerrottu, miksi köysi on siinä, mutta se olikin vain vanhemmille muistutus, että lapset eivät saa kiipeillä köydessä.

Kirkon ilmoitustaulu mainosti Nokian kännykkää.

Ostoskaduilla oli näin arkipäivänä vähän enemmän porukkaa.

Juha kävi ostamassa leipää, mutta minäpä löysin lankakaupan ja alennusmyynnin.

Valmiit sukat ovat nyt mukava matkamuisto Wilhelmshavenista.

Olimme kumpanakin päivänä kävelleet noin 12 – 14 kilometriä ihan vain rantoja ja hotellin ja nähtävyyksien väliä. Suosittelen tätäkin, Wilhelmshaven on ihan kiva kaupunki kävelemiseen. Pitemmällekin voisi kävellä, ainakin yksi tuulimylly jäi meiltä kiertämättä.

Tämän kaupungintalon komean aukion kävimme katsastamassa lähtiessämme pois kaupungista seuraavana aamuna.

Jatkoimme Wilhelmshavenista kodinvaihtolomalle Hollantiin. Syksyn suunnitelmissa on kodinvaihtoloma Sveitsissä ja marraskuu Espanjassa. Seuraa matkojamme helpoiten tykkäämällä Facebook-sivuamme.

Saksasta Hollantiin Cuxhaven – Wilhelmshaven -Lutjegast – Alkmaar

Pohjois-Saksan Atlantin rannikon kohteet Cuxhaven ja Wilhelmshaven eivät olleet koskaan ennen sattuneet matkan varrelle. Ei myöskään Ijsselmeerin ja Atlantin välinen kannas tai Alkmaarin kaupunki Hollannissa. Suurin odotuksin lähdimme siis ajamaan Neuhausista rannikon suuntaan. Ja toisaalta kuvittelimme aivan epärealistisesti, että jos Hollantiin Alkmaariin on 480 km matkaa, tokihan sinne nyt kahdessa päivässä ajaa ja näkee kaiken tarpeellisen.

Cuxhaven – Vesitorni, Kugelbacke, Alte Liebe, kävelykadut, Ritzebüttelin linna, tori, Martinskirche – niin paljon nähtävää!

Cuxhaven on tärkeä satama- ja merenrantakaupunki. Tässä kohdassa tuli meidän ensimmäinen pettymyksemme. Kun lähestyimme Kugelbackea, joka on Ala-Saksin pohjoisin piste ja Elben ja Atlantin kohtaamispiste, meitä lähestyi niin rankka sadekuuro, että parkkipaikalta tornille ollut kilometrin kävely ei inspiroinut yhtään. Päätimme jättää väliin ja latasin kuvan netistä.

Samasta syystä Alte Liebe näkötornista odotettavissa oleva näkymä Elbelle ja sitä seilaaville laivoille jäi väliin. Mitä sitä sateessa. Nettikuva Wikimedia Commonsista kertoo.

Mutta näitä kohteita siis suositellaan turisteille. Tripadvisorissa ne nousevat ykkösiksi ja kuvista päätellen eivät turhaan. Kugelbacken bongasimme sitten yhden auton perästä.

Tällaisista pettymyksistä selvitään kyllä. Palasimme kaupungin torille, jossa torimyyjät peittelivät myytäviään pressujen alle. Tarjolla oli kirpputoritavaraa, matkamuistoja, käsitöitä ja maataloustuotteita.

Tämä sotamuistojen pöytä oli mielenkiintoinen. Mitaleja, pikkuesineitä ja hattuja. Näytti siltä, että lähinnä natsimuistoja toisen maailmansodan ajalta. Ensimmäisessä maailmansodassa Cuxhaven oli Zeppelin-ilmalaivojen tukikohtana.

Sateessa pistäydyimme sisälle torin laidalla olevaan Martinskircheen.

Kirkossa oli esillä paikallisia esineitä, muistoja ja muistelmia paikallisista ihmisistä ja suvuista. Myöhemminkin matkallamme kohtasimme useissa kirkoissa erilaisia näyttelyjä. Taidetta, kuvia ja historiaa. Hieno juttu.

Kirkon takana on Ritzebüttelin linna. Sisällä emme käyneet, mutta puisto ja linnanpiha istutuksineen oli mukavaa katseltavaa sateenvarjon alta. Tässä talossa oli ravintola.

Aurinko tuli jälleen esiin ja palasimme hienon vesitornin lähelle, jonka ympäristössä on Cuxhavenin kävelykeskusta ja ostoskadut. Näissä saksalaisissa pikkukaupungeissa on aina sellainen oma viehättävä siisti, koristeellinen ja hoidettu tunnelma. Kiva jaloittelu ja kahvitauko tällekin päivälle.

Tykkään kuljeskella ostoskaduilla, vaikka en ikinä mitään ostakaan. En tarvitse. Ennemmin tähtäilen kameralla kaikenlaisia koristeellisia taloja.

Nyt teimme poikkeuksen ostamattomuudesta. Kiertelimme yhden luomukaupan ja ostimme mukavanoloista mysliä pussillisen. Oli hyvää.

Famila Varel oli mukavan näköinen iso kauppa Varelin pienessä kaupungissa. Vessapysähdys oli aivan liian vähän tälle paikalle, paikkakunnalla olisi jälleen ollut pikkukatuja käveltäväksi ja esimerkiksi vuosituhannen alussa rakennettu kirkko.

Meille jäi muistoksi vain tällainen sattumanähtävyys parkkipaikan reunalla ja jatkoimme matkaa Wilhelmshavenin suuntaan.

Wilhemshaven – Rosarium

Lyhyt poikkeaminen Wilhelmshaveniin oli ihan virhearviointi. Merenkulun merkkipaikka tarjosi aivan liian paljon nähtävää, että sitä olisi voinut tehdä parissa tunnissa. Se aika kului jo ensimmäiseen kohteeseen eli Stadtparkin Rosariumiin.

Vaelsimme puiston käytäviä ainakin kaksi tuntia, joimme kahvit termaristamme ja otin satoja kuvia. En näytä kaikkia, ehkä jaksat nämä. Jos et tykkää ruusuista, skrollaa nopeasti alaspäin…

 

Wilhelmshavenin muut nähtävyydet jäivät täysin koluamatta. Päätimme palata paluumatkalla ja jäädä ainakin pariksi yöksi tähän löytämäämme kohteeseen. Näin teimme ja kirjoitan Wilhelmshavenista oman tekstin myöhemmin.

Pihamökki Lutjegastissa

Seuraava etappimme olikin sitten jo Hollannin puolella. Lutjegast -nimi ei sano kellekään yhtään mitään, mutta onneksi navigaattori tunsi sen.

Olimme nähneet tällaisen edullisen majapaikan Booking.comin sivustolla, emmekä pystyneet vastustamaan kiusausta.

Jos joku muu innostuu, tässä nimi Landelijk genieten (55€/yö). Suosittelen!

Parkkeerasimme auton aidan taakse ja luikahdimme pensasaidasta sisään saamiemme ohjeiden mukaan.

Saamiemme ohjeiden mukaan Juha näpytteli koodin avainboxiin, mutta sitten emme osanneetkaan edetä. Soitin isännälle, joka oli minuutissa paikalla, näytti ystävällisesti systeemit ja paikat ja toivotti tervetulleeksi. Hänen oma kotinsa oli samassa pihapiirissä, eli löytämämme majapaikka oli söpö pihamökki.

Sisätilat olivat yllättävän modernit.

Terassille olisi tietysti voinut jäädä istuskelemaan, mutta Juhan selkälihakset toivoivat kevyttä jumppaa ja niin lähdimme kylätielle asianmukaisin varustein. Juhalla sauvat ja minulla kamera.

Ei ketään missään. Ikkunoitten takaa näkyi valoa. Menossa oli Hollanti – Ruotsi -jalkapallomaaottelu. Eläimet seurasivat kävelyämme ja koirat haukkuivat vimmatusti lähes joka talon nurkalla. Taisimme olla outoja kulkijoita?

Ilmeisesti olimme todellakin outoja ilmestyksiä tuolla kylänraitilla, kun se ainoa vastaantuleva lenkkeilijäkin pysähtyi Juhalta kysymään, mistä hän tulee ja aikooko hän hiihtää. Saimme tosi hauskan jutteluhetken, nimittäin lenkkeilijä osoittautui vielä oudommaksi kuin me. Hän kertoi harrastavansa polkupyöräorkesterissa soittamista. Emme olleet moisesta ikinä kuulleetkaan! Kävimme netin ääreen päästyämme katsomassa hänen vinkkaamansa Youtube-videon perheen musiikkiharrastuksesta.

Hän kertoi soittavansa Dutch Showbandissa sousafonia. Porukka soittaa ja pyöräilee samaan aikaan. Veli soittaa rumpuja ja isä vetopasuunaa. Tämä kannattaa katsoa! Löytyy Youtubesta nimellä Dutch Showband. Tapaamamme lenkkeilijä on tuossa kuvassa vasemmalla, vaaleanpunainen paita päällä.

Lopuksi nuorukainen kysyi, seuraammeko jalkapalloa ja kumpaa kannatamme. Emme seuraa, mutta olin sen verran kartalla, että keksin näppärän vastauksen: ”Ei ainakaan Ruotsia!” Sain hymyn ja aplodit.

Jatkoimme matkaa ja otin taas tolkuttomasti kuvia pohjoishollantilaisesta kylästä.

 

Tällainen joutsenkuva oli usean talon harjan päässä.

Koirat pysyttelivät hyvin aitojen takana, mutta tämä onneton alkoi seurata meitä. Pakenin varovaisesti.

Aurinko laski.

Saavuimme takaisin pihamökkiimme, joka oli tämän talon pihapiirissä tuolla takana.

Ijsselmeerin ja Atlantin välinen kannas

Seuraavana päivänä toteutimme yhden reittivalinnan, jota olemme katselleet useita kertoja. Ajoimme Ijsselmeerin ja Atlantin välisen pitkän kannaksen. Mielenkiintoinen reitti. Parissakin paikassa oli mahdollisuus pysähtyä katselemaan maisemia. Breezanddijkin ympärillä oli enemmän tilaa esimerkiksi asuntoautoille, mutta Afslujtdikin monumentilla oli myös mahdollisuus kiivetä näkötorniin ja nauttia avarista maisemista. Kuvista jotenkuten näkyy, miten Atlantti on vähän korkeammalla kuin Ijsselmeer. Ensimmäisestä kuvasta voi jotenkin (kauhulla) aavistaa, miten Atlantti on tuolla padon takana korkeammalla kuin tie.

.

Työtä tällaisen tien rakentaminen ja ylläpitäminen ovat todellakin vaatineet.   

Alkmaariin

Saavuimme iltapäivällä Alkmaariin, josta olimme varanneet majapaikan hauskalta sisäleirintäalueelta. Oli nostalgista muistella yli kahdenkymmenen vuoden takaisia aikoja, jolloin retkeilimme oikeasti leirintäalueelta toiselle ja nukuimme vaunussa. Tämä odotti meitä kaksion makuu-olohuoneessa.

Myös Alkmaar oli reittisuunnittelussamme virhearvio. Vaikka olimme perillä kolmen maissa iltapäivällä ja lähdimme lähes välittömästi kävelemään kanavien rantoja kaupungille, emme ehtineet nähdä läheskään kaikkea mikä kiinnosti. Siispä palasimme tänne uudestaan. Toisessa tekstissä palaamme Alkmaariin ja käymme myös juustomarkkinoilla ja upeassa Beatles-museossa.