Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Puola

Automatka Montenegroon ja takaisin

Baltia, Puola, Slovakia, Unkari, Tsekki, Kroatia, Bosnia-Hertzegovina ja Montenegro – teimme uskomattoman kivan automatkan. Road-trip toi eteemme uusia nimiä: Sigulda, Rzesow, Miscolc, Mohacs, Durmitor, Trebinje, Wroclaw, Gniezno, mutta myös vanhoja tuttuja: Bialowieza, Sarajevo, Kotor, Zagreb ja paljon muuta.

Donald Trump höläytti kesällä ennustuksen tulevaisuudesta: Seuraava maailmansota alkaa Montenegrosta. Siellä asuu niin aggressiivisia ihmisiä. Espanjafanit saivat oitis idean: Mitä jos mentäisiinkin välillä muualle kuin Espanjaan?  Seuraavan Espanjan matkan järjestelyt on jo toki tehty, mutta ennen sitä ehtisi kyllä jotain muutakin. Montenegrosta oli kuultu niin paljon hyvää, että pitäisihän tuo ristiriita todentaa ihan itse. Continue Reading

Kun espanjafanit lähtivätkin automatkalle Montenegroon…

Amerikan tämänhetkinen presidentti höläytti kesällä ennustuksen tulevaisuudesta: Seuraava maailmansota alkaa Montenegrosta. Siellä asuu niin aggressiivisia ihmisiä. Espanjafanit saivat oitis idean: Mitä jos mentäisiinkin välillä muualle kuin Espanjaan?  Seuraavan Espanjan matkan järjestelyt on jo toki tehty, mutta ennen sitä ehtisi kyllä jotain muutakin. Montenegrosta oli kuultu niin paljon hyvää, että pitäisihän tuo ristiriita todentaa ihan itse.

Vielä elokuun viimeisenä perjantaina olimme kahden vaiheilla. Olisi kiva lähteä ajamaan, mutta mutta… Muttia löytyi paljonkin. Onhan sinne pitkä matka, onhan kotonakin kivaa, entäs sienimetsät, entäs lastenlapset? Siitä se kuitenkin lähti. Etsimme sopivimman laivan Tallinnaan ja päädyimme sunnuntaina Silja Europan iltalaivaan, josta voi ajaa vasta aamulla aamiaisen jälkeen Via Balticalle. Haimme myös  pari ensimmäistä majapaikkaa.

Laivaan ajaminen sunnuntai-iltana oli kätevä ratkaisu. Saimme rauhassa jättää kotimme siistiksi, kannoimme panikoimatta auton tavaratilan täyteen kaikkea tarpeellista ja laivarantaan mennessä kävimme moikkaamassa vielä osan lastenlapsista, jotka viettivät sunnuntai-iltapäivää pihalla grillaten ja pizzasta nauttien.

Auton tavaratila oli täynnä, kuten aina. Omatoimiseen matkailuumme kuuluu olennaisesti myös tietty omavaraisuus, joten autojääkaapin lisäksi meillä on aina laukku keittiötavaroille (vedenkeitin, suodatin, pari termaria, mukit, veitset, aterimet, pikkutarjottimet, jopa munanleikkuri) ja eväille (laktoositonta kestomaitoa, Oululaisen kaurakorppuja, pähkinöitä, rusinoita, ja naurakaa tai älkää: muutama paketti Juhla-Mokkaa).

Tästä se lähti, lähes suunnittelematta tehty matka. Lähes kaikki meille ihan epätyypillisesti. Emme ole vuosikausiin ajaneet Via Balticaa, varaamme aina kaikki majapaikat ennen matkalle lähtöä, teemme kotiläksyt kohteista hyvin, ja ennen kaikkea – luulimme jo, että matkustelemme lähes yksinomaan Espanjaan. Näin siinä kävi. Noin kuusi viikkoa myöhemmin olimme jälleen kotona, joka ikinen päivä oli ollut kiva, olimme kokeneet valtavasti uusia asioita ja muistelleet joitain vanhojakin. Ja mielessä pyörii: Minne seuraavaksi? Tätä kirjoittelen Costa del Solilla, mutta oikeasti: Minne seuraavaksi? Kirjoittelimme eri kohteista jutut, jotka löytyvät seuraavista linkeistä. Linkeistä voit valita ne kohteet, joiden jutut haluat lukea. Ymmärrän hyvin, aineistoa on valtavasti, toivottavasti tämä on tällä tavalla lukijaystävällisempää, kun voit valita, mitä luet.

Siguldan upeat nähtävyydet ja kummallinen majapaikka

Sigulda

Itä-Puolan läpi: Trescianka, Bialowieza, Grabarka ja Rzesow

Unkari: Miskolc ja Mohacs

Kroatia: Osiljek ja Dakovo

Sarajevo

Montenegron luontokohteet: Durmitor, Musta järvi, Tara-kanjoni, Biogradska järvi

Podgorica

Podgoricasta Kotoriin, pala Montenegron rannikkoa

Kotor: Vanha kaupunki ja linna,

Kotorista Lovceniin

Kotorin lahti: Tivat, Perast, ja muuta kaunista

Bosnia-Hertzegovinan kohteet: Blagaj, Mostar, Medugorje, Kravice

Zagreb

Unkari: Veszprém, Herend ja Györ

Telc

Wroclaw

Gniezno

Mikolajki

Juha kirjoitti maratonjutun kaikista kummallisista hotellivalinnoistamme: Kaikki hotellit Baltiasta Montenegroon

Ja lopuksi tein vielä yhteenvedon siitä, mitä tällainen matkustelu maksoi. Kaikki automatkan kustannukset Baltiasta Montenegroon ja takaisin.

Joko seuraat meidän Ailajajuha-sivuamme Facebookissa? Olemme kirjoitelleet paljon automatkastamme Espanjaan ja takaisin ja retkistämme Espanjassa mutta myös muista matkoistamme. Vuosi 2020 on mennyt lähialueilla retkeillessä, mikä on ollut hyvin antoisaa.

 

 

 

Mikolajki

Gnieznon jälkeen oli mielenkiintoinen tunne. Tiesimme, että matka alkaa olla lopuillaan ja toisaalta viime päivät  olivat tuoneet eteemme aivan uusia paikkoja, nimiä, maisemia ja kokemuksia, joita olisi ollut hauska jatkaa vaikka loputtomiin. Nämä ajatukset alkoivat heti ruokkia ajatusta: ”Ensi kerralla…”

Hyvät tiet ja kivat maisemat ruokkivat aivan samaa ajatusta.

Ja yhteistyömme alkaa olla saumatonta. Juha kaarsi saman tien parkkipaikalle, kun näki tämän. En ehtinyt edes ehdottaa.

Masurian järviseudulle Mikolajkiin tulimme sopivasti ihailemaan auringonlaskua. Sekä suoraan huoneemme terassilta että hotellin edessä kulkevalta rannan kävelytieltä.

Paikka oli viihtyisä muutenkin. Isäntämme pahoitteli, että me, kuten muutkin suomalaiset viivyimme vain yhden yön. Lupasimme harkita seuraavaa kertaa.

Eikä se johtunut pelkästään näistä maisemista ja järvestä, myös ystävällinen vastaanotto, mukava huone ja erinomainen aamiainen puolsivat ajatusta.

Tämän jälkeen meillä oli jäljellä enää parin päivän ajo ja yksi yöpyminen. Via Baltica jaksaa aina puhuttaa. Meidän mielikuvamme siitä väylänä Eurooppaan parani huomattavasti.

Via Baltican kokemuksemme täällä (ei vielä valmis)

Joko seuraat meidän Ailajajuha-sivuamme Facebookissa? Olemme kirjoitelleet paljon automatkastamme Espanjaan ja takaisin ja retkistämme Espanjassa mutta myös muista matkoistamme. Vuosi 2020 on mennyt lähialueilla retkeillessä, mikä on ollut hyvin antoisaa.

Gniezno – Puolan ensimmäinen pääkaupunki

Ajomatka Wroclawista Gnieznoon sujui helposti ja maisemat olivat kovin tasaisia.

Tulimme majapaikkaamme ja päätimme alle minuutissa, että varaamme saman tien toisen yön. Niin ystävällinen oli vastaanotto ja mukavan oloinen paikka.

”Gniezno – Puolan ensimmäinen pääkaupunki”, hehkutti matkailutoimiston esite. Siis mitä? Oikeasti?

Törmäsimme legendaan kolmesta nuorukaisesta:

”Kolme nuorukaista olivat Lech, Chech ja Rus. He kulkivat läpi tiheiden metsien löytääkseen paikan, jonne perustaisivat valtakuntansa. Lopulta metsä alkoi harventua ja he tulivat auringon laskiessa viehättävään maisemaan, laajaan laaksoon, jossa oli kukkuloiden ympäröimiä pieniä järviä.

Korkeimmalla kukkulalla oli vanha yksinäinen tammi ja siinä kotkan pesä. Valkoinen kotka oli punaisena laskevan auringon edessä. Lech sanoi: ”Tämä valkoinen kotka on kansani tunnus ja tähän teen valtakuntani. Ja kotkan pesästä (puolaksi gniazdo) johdan sille nimen. Niin Lech asettui Gniezdoon, Rus jatkoi pitemmälle itään ja Czech kääntyi etelään.”

Tällainen selitys siis sille, miksi Puolan lipussa on valkoinen kotka punaista taustaa vasten. Kotka ja laskevan auringon tuli.

Saimme ylenpalttisen ystävällisen vastaanoton hotellissamme. Auto jäi turvallisesti yksityiseen talliin, jonka avain oli Juhan taskussa. Annaoimme sen jäädä sinne ja lähdimme iltakävelylle kauniin järven ympäri. Joka paikassa mainittu Gnieznon komea katedraali oli näin kaunis näkymä auringon laskiessa.

Eikä näkymä toiseenkaan suuntaan huono ollut.

Kierrettyämme järven katedraalin torneja valaisivat jo lamput.

Juha huomasi, että torniin voisi myös kiivetä ja ehdotti, että seuraavana päivänä askeltaisin sinne parempia näkymiä saadakseni. Kun sanoin, että en taida viitsiä, Juha totesi, että nyt pitäisi jo kuskata vaimo kotiin. Alkaa osoittaa väsymisen merkkejä. No en sentään. Käytiin edes sisällä vaihvihkaa vilkaisemassa, ettei pahemmin häiritty messua.

Eikä se kotiin lähtö nyt ihan niin kiireellistä ollut. Ihanat näkymät torilla virkistivät vielä suunnittelemaan matkan tekemistä vähemmällä kiireellä.

 

Hyvin nukutun yön ja erinomaisen aamupalan jälkeen kiertelimme tuntikaupalla kävellen kaunista kaupunkia.

Gniezno oli myös niitä seutuja, joille kristinusko ensimmäisenä saapui Puolaan, eli kristinuskolla  on vankat juuret täällä. Näkyneekö kirkkojen määrässä? Niitä nimittäin on pienessä kaupungissa yli kymmenen.

Tähän komeaan katedraaliin olisi ollut kiva kurkistaa sisällekin, mutta paikassa oli häät. Zoomasin sisälle ulkoa asti.

Tässä kirkossa poikkesimme sisällekin.

Messu oli kohta alkamassa ja valoja sytyteltiin.

Tämä sitten taas ei ole kirkko. Posti asuu näin juhlallisessa rakennuksessa.

Ja oli kaupungissa paljon muitakin kauniita rakennuksia.

Esimerkiksi juuri tori päivänvalossa.

Torin reunoilla oli mukavannäköisiä terasseja, joille olisi voinut istahtaa hetkeksi tai syömään.

Ja paljon oli muuten vain kivoja talonpäätyjä katujen varsilla.

Tätä rakennusta piti lähteä katsomaan lähempää. Mikä on noin komea paikka?

Ei tullut ensimmäisenä mieleen, että siinä ihailimme alakoulua. Ikkunoiden koristeluista näkyi, että koulurakennus se oli, ja liikennemerkit ja katumaalaukset ilmiantoivat koulun myös.

Gniezno oli toki paljon muutakin kuin rakennuksia. Kävelimme parissakin viehättävässä puistossa. Ja patsaat ovat mielenkiintoisia, vaikka ei heti tietäisikään yhtään, mistä on kysymys. En kyllä tiedä vieläkään.

Tässä rautatieaseman lähellä olevassa puistossa oli leikkipaikkaa lapsille ja lepotuoleja aikuisille.

Toinen puisto oli metsäisempi ja rauhallisempi.

Vähän mysteeriksi jäi tämäkin mies, joka kalasti keskellä tätä kaupungin puistoa. Ensin hän heitteli veteen jotain,  ja odotimme, että sorsat ryntäisivät paikalle. Mutta sorsat päin vastoin kaikkosivat, ja sitten mies heitti onkensa veteen paikkaan, minkä sorsat olivat jättäneet rauhaan. Siis hankki kalastusrauhan itselleen? Lähtiessämme yritimme vaihvihkaa katsoa, mitä lammen pinnalla oli. Näytti styrox-pakkausmateriaalilta, joka oli jäänyt kellumaan. Voikohan tuon miehen toiminta olla luvallista?

Wroclawissa olimme nähneet tonttuja. Gnieznossa törmäsimme samanlaisiin pieniin jäniksiin. Emme saaneet selville, miksi näitä oli pitkin kaupunkia, mutta ilmeisesti ne liittyivät jotenkin siihen, että lapset kiinnittäisivät huomiota tiettyihin kohteisiin kaupungilla ja oppisivat esimerkiksi historiaa. Harmi, että emme ymmärrä puolaa. Jollain nettisivulla näytti olevan näistä jotain mainintoja, mutta Google kääntäjän apukaan ei tuonut selvyyttä asiaan. Sanan ’pedagoginen’ poimin teksteistä.

Gnieznon jälkeen oli mielenkiintoinen tunne. Tiesimme, että matka alkaa olla lopuillaan ja toisaalta viime päivät  olivat tuoneet eteemme aivan uusia paikkoja, nimiä, maisemia ja kokemuksia, joita olisi ollut hauska jatkaa vaikka loputtomiin. Nämä ajatukset alkoivat heti ruokkia ajatusta: ”Ensi kerralla…”

Hyvät tiet ja kivat maisemat ruokkivat aivan samaa ajatusta.

Vielä oli kivaa tulossa. Seuraava kohteemme oli Puolan Masurian järviseudulla, joka oli meille aivan uusi maisema.

Mikolajki 

Joko seuraat meidän Ailajajuha-sivuamme Facebookissa? Olemme kirjoitelleet paljon automatkastamme Espanjaan ja takaisin ja retkistämme Espanjassa mutta myös muista matkoistamme. Vuosi 2020 on mennyt lähialueilla retkeillessä, mikä on ollut hyvin antoisaa.