Browsing Tag

Montenegro

Automatka Montenegroon ja takaisin

Baltia, Puola, Slovakia, Unkari, Tsekki, Kroatia, Bosnia-Hertzegovina ja Montenegro – teimme uskomattoman kivan automatkan. Road-trip toi eteemme uusia nimiä: Sigulda, Rzesow, Miscolc, Mohacs, Durmitor, Trebinje, Wroclaw, Gniezno, mutta myös vanhoja tuttuja: Bialowieza, Sarajevo, Kotor, Zagreb ja paljon muuta.

Donald Trump höläytti kesällä ennustuksen tulevaisuudesta: Seuraava maailmansota alkaa Montenegrosta. Siellä asuu niin aggressiivisia ihmisiä. Espanjafanit saivat oitis idean: Mitä jos mentäisiinkin välillä muualle kuin Espanjaan? Seuraavan Espanjan matkan järjestelyt on jo toki tehty, mutta ennen sitä ehtisi kyllä jotain muutakin. Montenegrosta oli kuultu niin paljon hyvää, että pitäisihän tuo ristiriita todentaa ihan itse. Continue Reading

2 kommenttia
2019-05-03 by Ailajajuha

Kun espanjafanit lähtivätkin automatkalle Montenegroon…

Amerikan tämänhetkinen presidentti höläytti kesällä ennustuksen tulevaisuudesta: Seuraava maailmansota alkaa Montenegrosta. Siellä asuu niin aggressiivisia ihmisiä. Espanjafanit saivat oitis idean: Mitä jos mentäisiinkin välillä muualle kuin Espanjaan? Seuraavan Espanjan matkan järjestelyt on jo toki tehty, mutta ennen sitä ehtisi kyllä jotain muutakin. Montenegrosta oli kuultu niin paljon hyvää, että pitäisihän tuo ristiriita todentaa ihan itse.

Vielä elokuun viimeisenä perjantaina olimme kahden vaiheilla. Olisi kiva lähteä ajamaan, mutta mutta… Muttia löytyi paljonkin. Onhan sinne pitkä matka, onhan kotonakin kivaa, entäs sienimetsät, entäs lastenlapset? Siitä se kuitenkin lähti. Etsimme sopivimman laivan Tallinnaan ja päädyimme sunnuntaina Silja Europan iltalaivaan, josta voi ajaa vasta aamulla aamiaisen jälkeen Via Balticalle. Haimme myös pari ensimmäistä majapaikkaa.

Laivaan ajaminen sunnuntai-iltana oli kätevä ratkaisu. Saimme rauhassa jättää kotimme siistiksi, kannoimme panikoimatta auton tavaratilan täyteen kaikkea tarpeellista ja laivarantaan mennessä kävimme moikkaamassa vielä osan lastenlapsista, jotka viettivät sunnuntai-iltapäivää pihalla grillaten ja pizzasta nauttien.

Auton tavaratila oli täynnä, kuten aina. Omatoimiseen matkailuumme kuuluu olennaisesti myös tietty omavaraisuus, joten autojääkaapin lisäksi meillä on aina laukku keittiötavaroille (vedenkeitin, suodatin, pari termaria, mukit, veitset, aterimet, pikkutarjottimet, jopa munanleikkuri) ja eväille (laktoositonta kestomaitoa, Oululaisen kaurakorppuja, pähkinöitä, rusinoita, ja naurakaa tai älkää: muutama paketti Juhla-Mokkaa).

Tästä se lähti, lähes suunnittelematta tehty matka. Lähes kaikki meille ihan epätyypillisesti. Emme ole vuosikausiin ajaneet Via Balticaa, varaamme aina kaikki majapaikat ennen matkalle lähtöä, teemme kotiläksyt kohteista hyvin, ja ennen kaikkea – luulimme jo, että matkustelemme lähes yksinomaan Espanjaan. Näin siinä kävi. Noin kuusi viikkoa myöhemmin olimme jälleen kotona, joka ikinen päivä oli ollut kiva, olimme kokeneet valtavasti uusia asioita ja muistelleet joitain vanhojakin. Ja mielessä pyörii: Minne seuraavaksi? Tätä kirjoittelen Costa del Solilla, mutta oikeasti: Minne seuraavaksi? Kirjoittelimme eri kohteista jutut, jotka löytyvät seuraavista linkeistä. Linkeistä voit valita ne kohteet, joiden jutut haluat lukea. Ymmärrän hyvin, aineistoa on valtavasti, toivottavasti tämä on tällä tavalla lukijaystävällisempää, kun voit valita, mitä luet.

Siguldan upeat nähtävyydet ja kummallinen majapaikka

Sigulda

Itä-Puolan läpi: Trescianka, Bialowieza, Grabarka ja Rzesow

Unkari: Miskolc ja Mohacs

Kroatia: Osiljek ja Dakovo

Sarajevo

Montenegron luontokohteet: Durmitor, Musta järvi, Tara-kanjoni, Biogradska järvi

Podgorica

Podgoricasta Kotoriin, pala Montenegron rannikkoa

Kotor: Vanha kaupunki ja linna,

Kotorista Lovceniin

Kotorin lahti: Tivat, Perast, ja muuta kaunista

Bosnia-Hertzegovinan kohteet: Blagaj, Mostar, Medugorje, Kravice

Zagreb

Unkari: Veszprém, Herend ja Györ

Telc

Wroclaw

Gniezno

Mikolajki

Juha kirjoitti maratonjutun kaikista kummallisista hotellivalinnoistamme: Kaikki hotellit Baltiasta Montenegroon

Ja lopuksi tein vielä yhteenvedon siitä, mitä tällainen matkustelu maksoi. Kaikki automatkan kustannukset Baltiasta Montenegroon ja takaisin.

Joko seuraat meidän Ailajajuha-sivuamme Facebookissa? Olemme kirjoitelleet paljon automatkastamme Espanjaan ja takaisin ja retkistämme Espanjassa mutta myös muista matkoistamme. Vuosi 2020 on mennyt lähialueilla retkeillessä, mikä on ollut hyvin antoisaa.

Kirjoita kommentti
2018-11-09 by Ailajajuha

Kotorista huikea matka Lovceniin

Aamulla näytin varmuuden vuoksi tätä kuvaa Juhalle pariinkin kertaan ja sanoin, että hän saa päättää, ajetaanko tätä kautta Lovcenin kansallispuistoon. No problem, oli vastaus.

Enemmän kuin mutkista, haasteita tuli sopivista pysähtymispaikoista. Jos ei nimittäin pysähdy, nämä maisemat häipyvät muistikuvista aika pian. Valokuvissa säilyvät vähän kauemmin.

Ja sitten vasta haastetta tulikin, kun pyysin Juhaa tulemaan mukaan kuvaani. ”Ota vielä askel reunalle päin. Ja vielä yksi…” Asentokin kertoo, että korkeanpaikankammoinen ei varsinaisesti nauti maisemasta, mutta minusta kuvasta tuli näin parempi.

Sitten tuli seuraava haaste. Voi ei, pilvet kerääntyvät vuoren huipulle! Kannattaako sinne mennä tänään?

Kaiteiden harvalukuisuus tai puuttuminen oli jostain syystä enemmän haaste minulle kuin kuskille.

Ja sitten tuli vielä lisähaaste. Suorin reitti oli remontissa ja juuri sinä päivänä siihen aikaan kokonaan poikki. Piti kääntyä takaisin ja kysyä neuvoa tienristeyksen ravintolasta. Ystävälliset ja hyvät neuvot saimmekin, mutta ennen kuin lähdimme ajamaan pitkää kiertoreittiä päätimme syödä lounaan. Pöytäliina ei ollut niin viimeisen päälle, mutta lounas oli hyvä.

Olimme siis kartalla vasemmalla ylhäällä olevassa Njegasin kylässä ja jouduimme kiertämään koko luonnonpuiston Cetinjen kautta päästäksemme Lovcenin huipulle. Ja tietysti sama takaisin.

Samalla näimme Cetinjen kaupungin viereiseltä vuorenrinteeltä.

Lopulta pääsin kuin pääsinkin taas kiipeämään portaat mausoleumille ja sen takana olevalle näköalatasanteelle.

Vähän on harmi käydä nauttimassa nämä huikeimmat näkymät yksin, mutta ei tämä mikään korkeanpaikankammoisen kohde ole. Muuten kyllä ihan saavutettavissa, jos jaksaa kiivetä noin 400 askelmaa mausoleumille, ei hissiä.

Kiertomatkaan oli mennyt niin paljon aikaa, että serpentiinejä alas ajaessamme saimme nauttia upeasta auringonlaskusta Kotorin lahden yli.

Aivan ihana päivä takana!

Seuraavana päivänä pysyttiin lahden rannassa ja tasamaalla. Kiersimme Kotorin lahden kauniita maisemia. Siitä teksti täällä:

Kotorin lahden ympäri: Tivat, Perast ja muuta kaunista

6 kommenttia
2018-11-07 by Ailajajuha

Kotorin vanha kaupunki ja linna

Juha väitti, että hänen valikoiva kuulonsa ei reagoinut kaikkeen, kun olin kertonut, mitä Kotorissa voisimme tehdä. Jätimme auton parkkiin ennen vanhan kaupungin portteja ja kävellessämme näytin ylöspäin, jossa Kotorin linnan raunoille johtivat pitkät ja polveilevat portaat. ”Sä sanoit, että sinne on kilometrin kävely. Etkä sanonut, että se on ylöspäin.” Liitin kuvaan tähden kohtaan, jonne olin menossa.

Kiertelimme vanhan kaupungin pikkukujia ja istahdimme kahvilaankin. Se oli oikein mukavaa, mutta ymmärrän kyllä hyvin, että kaikki eivät tästäkään nauti, silloin kun satamassa on useitakin isoja risteilyaluksia samalla kertaa. Nyt ei ollut ainoatakaan. Kotor on risteilymatkustajan kannalta ihana kohde, mutta paikalliset alkavat saada tarpeekseen. Liika on liikaa. Uskon, että näiden kapeiden katujen tunnelmasta voi nauttia paljon enemmän turistisesongin ulkopuolella niin kuin mekin.

Juhan pessimistinen ja kauhistunut ilme kartan takana kertoo paljon. Etusormi näyttää tavoitettani. Lisäsin karttaan nuolen kohtaan, johon Juha jäi minua odottamaan, kun lähdin yksin kiipeämään perille. Ymmärrän kyllä, korkean paikan kammolle ei mitään voi ja loppumatkasta kaiteet olivat matalampia ja niitä oli vähemmän. Olen iloinen, että hän pystyi saattamaan minut noinkin pitkälle.

Tämä vain on se Kotorin must-paikka. Ihanat maisemat! Lähes tähän asti voi kiivetä maksamatta pääsymaksua linnaan vieville portaille.

Reitin sivussa kulkevat kapeat portaat, vasemmalla on kivinen polku. Palveluja ei reitillä erityisesti ole, vain muutamia vesipullojen myyjiä, joten sitä ei tarvitse litrakaupalla itse ottaa mukaan.

Perillä!

Juha jäi puoleenväliin rinnettä odottamaan, joten jouduin pyytämään yhtä itävaltalaista selfiekuvaajaa ottamaan myös minusta tuon kuvan. Kerroin, että mies jäi alas. Kun hän sitten meni edelläni alaspäin, hän näki Juhan. Juha hämmästyi, kun vieras mies sanoi: ”You must be the husband.” ”Yes I must”, vastasi Juha. Totta.

Sitten samat 60 kerrosta alaspäin. (Askelmittarini laski.) Oli vaikeampi kuin ylöspäin, mutta kannatti ehdottomasti tulla tänne.

Seuraavana aamuna näytin varmuuden vuoksi tätä kuvaa Juhalle pariinkin kertaan ja sanoin, että hän saa päättää, ajetaanko tätä kautta Lovcenin kansallispuistoon. No problem, oli vastaus.

Ihan kaikki ei sujunut yhtä helposti kuin postikortissa, mutta ongelma eivät suinkaan olleet nuo serpentiinit. Postaus Lovcenin päivästä täällä:

Kotorista huikea matka Lovceniin

Kirjoita kommentti
2018-11-07 by Ailajajuha

Older Posts