Browsing Tag

Marbella

Marbellan luksus tavislenkkariversiona

Kun ensimmäisen kerran menimme Marbellaan, törmäsin matkailusivustoilla tällaisiin luonnehdintoihin:

”Marbella on kansainvälinen ja tyylikäs lomakaupunki. Se on Espanjan Aurinkorannikon hienostunein kaupunki ja luksuskohteena tunnettu kohde, jossa lomakassan saa halutessaan kevenemään hetkessä.  Rikkaat ja kuuluisat ovat jo vuosikymmeniä suunnanneet ylellistä elämäntyyliä henkivään Marbellaan turistien seuratessa esimerkkiä. Eloisa Marbella hurmaa matkailijan – tepasteli tämä sitten Paseo Maritimo -rantabulevardilla tai vanhankaupungin kujilla valkoisiksi rapattujen talojen keskellä. Budjettimatkaajan kannattaa suosiolla suunnata johonkin toiseen Costa del Solin kohteeseen.”

Näillä tiedoilla lähdimme vähän summassakin kävelemään kaupungille, eli niille vanhankaupungin kujille ensin. Totta, valkoisiksi rapattuja taloja, kukkia, viihtyisiä kahviloita ja kaikkea sitä näkyi, mitä oli luvattukin. Marbella on myös mukavan pieni. Turismi on maltillista ja selvästikin siistiä ja vähän elitististä ja vakiasukkaita on vain 130 000. Juha ei lähtenyt shortseissa, kun en antanut. Jospa suomalaiset urheilushortsit eivät olisi olleet tarpeeksi hienostuneet.

Kuten vähän uumoilinkin, matkailupalstoilla luodaan yleensä äärimielikuvia. Olemme ihan tavismatkailijoita, ennemminkin sillä budjettipuolella, mutta vietimme Marbellassa lähes kuukauden ja tallustimme moneen otteeseen paikkoja jopa urheilushortseissa, ja tavislenkkareissa.  Budjettiin auttoi toki ”ilmainen” majoitus. Olimme vaihtaneet kotia kahden marbellalaisen kanssa. He olivat meillä Helsingissä ja me heillä Marbellassa.

Kodissa asuminen antoi meille myös ihanan luksusnäkymän parvekkeelta yli koko Marbellan.

 

”Mikä olisi kivointa, mitä vielä voisi tehdä Marbellassa? ” kysyi meistä jompikumpi viimeisen lomapäivämme aamuna. ”Jos vaikka joku puolimaraton rannalla”, heitti toinen, ja siitä se lähti.

Ei kumminkaan ollut mitään kiirettä yhtään mihinkään. Lähdimme liikkeelle suunnilleen Marbellan bussiaseman paikkeilta, ylempää rinteestä. Bussiasema oli tullut meille hyvinkin tutuksi, olimmehan reissussa ilman autoa. Sieltä lähti kivasti busseja kaikkialle. Malagaan, Torremolinosiin, Fuengirolaan, Ojeniin, Rondaan, Esteponaan. Tapasimme käydä katsomassa aikataulut ja määränpäät edellisenä päivänä ja sitten vain lähteä matkaan lippuluukun kautta. Aurinkorannikolla Malagasta Fuengirolaan on juna tosi kätevä, mutta pitkästä suunnittelusta huolimatta junayhteys Marbellaan odottaa aikaa parempaa.

Vähän alempana poikkesimme rauhassa pieneen puistoon. Suomessa vietettiin hiljaista hetkeä Pariisin terrori-iskujen kauhujen edessä. Me olimme minuutin hiljaa täällä.

Puistosta on mukavat näköalat takaisin rinteille ja vuorille.

Siellä on myös pieni kappeli ja katoliseen tapaan Kristuksen kärsimystietä esittelevät taulut.

 

Mäen rinteessä on moderni kirkko.

Ihan lähellä on Marbellan kauppahalli, jonka alakerroksissa on sopivasti myös parkkitalo, jos olet autolla liikkeellä. Ihan tavallisten ihmisten syötäviä tomaatteja siellä myydään, joskin ehkä vähän enemmän näytti olevan tarjolla myös luomua ja lähiruokaa.

Ja vaikka kuinka olisi menossa rannalle tai ihan Puerto Banukseen asti, vanhan kaupungin pikkukatujen kiertämiseen on aina aikaa. Kukkaruukkukuvistani huomaan, että tavallisten turistikauppojen lisäksi täällä on jonkin verran tavallista enemmän merkkiliikkeitä. Tuossakin kulmassa olen muutaman kerran kuolannut Catiminin lastenvaatteita.

Pikkukadut ovat siis aivan ihania täälläkin.

Varsinainen turistirysä lienee Plaza de Naranjos kahviloineen ja ravintoloineen. Sillä sijaitseva turisti-info ei saa minulta pisteitä ollenkaan. Olen siitä aikanaan kirjoittanut näin:

”Matkailusivulla todetaan myös, että Marbella on helposti haltuun otettavissa jalkaisin. Kaupungin virallinen matkailuinfo oli samoilla linjoilla. Tiskin takana oleva tyyppi vastasi varsin nenäkkäästi, että kyllä hän voi neuvoa, jos tiedän, mihin haluan mennä, mutta sellaiseen yleiseen kysymykseen kuin kysymykseen bussien reittikartasta hän heitti tiskille lähinnä epäystävällisen mulkauksen. Eikä ottanut todesta ollenkaan sellaista tarkennusta, että tarvitsisin tietoa kaupungin sisäisistä linjoista, enkä ollenkaan ollut matkustamassa Marbellasta pois. Jaa – vai olivatko meidän habitus ja asuvalinta sittenkin riittämättömät tähän eliittikaupunkiin? Ainakin jäätiin totaalisesti vailla vastauksia, eikä tule mieleenkään mennä takaisin kysymään. Jälkeen päin olemme itse bussipysäkkejä tarkkailemalla hahmottaneet, millä linjalla mahdollisesti sateen tai väsyn sattuessa voisi päästä paikasta toiseen. On käynyt myös mielessä, että jos bussit ajavat samaa reittiä eri päivinä, siitä voisi tehdä kartan. Istuttaisiin bussissa ja merkittäisiin samalla reitti kartalle. Tehtäisiin palvelus Marbellalle!”

Vanhan kaupungin kartta löytyi kyllä kirkon lähellä olevan aukion seinästä.

Seuraava etappi reitillemme oli kävellä Alamedan puiston läpi rantakadulle. Puistossa on nättejä penkkejä, komea suihkulähde ja Dalin taidetta.

Aurinkoinen rantakatu on aina viihtyisä. Suunnilleen tämän opastaulun kohdalla on rannalla myös turisti-info, joka saa pisteeni ystävällisestä asiakaspalvelusta.

Tässä kohtaa puolimaratonimme eteni aika mukavasti.

Juuri ennen kuin rantapaseo muuttuu hiekkatieksi, on Cafe Cappuchino. Ihan turistipaikka, turistihinnat, mutta sopiva ja siisti vessaetappi ennen rantatietä, enkä moiti paikan juustotorttuakaan. Turistiravintolaksi sen oivaltaa erityisesti kyltistä, jossa sanotaan, että ruokaa saa milloin vain. Espanjassa ei välttämättä saa, jos ei ole ruoka-aika. Naisten vessan ovessa on Marilynin kuva ja Juha väittää, että taustamusiikki on aivan luokatonta. Ei minusta, jos vessassa yleensä ON taustamusiikkia.

Jos tästä kohdasta siirtyy vielä kaupungin puolelle pois rannasta, voi käyttää hetken näiden näkymien katselemiseen. Vihreää ja kukkaa riittää.

Cafe Cappuccinon nurkalta alkaa sitten Via Verde, jolle Senda Litoral -viitat ohjaavat myös.

Puente Romanos -ravintolan kohdalla on tällainen mereen pistävä laituri, jonne on kiva poiketa. Auringonlaskun uhatessa se näkyy täältä hyvin.

Rantareitilläkin luksus jatkuu.

Tällaisissa näkymissä tallustetaan. Tätä kohtaa Marbellan ja Puerto Banuksen välillä kutsutaan kultaiseksi mailiksi. Tuossa oikealla on alue, jolta niitä luksusasuntoja voi ostaa. Tirkistelyyn tämä reitti ei sovi, aika hyvin ranta-asunnot ovat katselijoilta piilossa aitojen ja istutusten takana, eli sellaista on turha odottaa.

Hiukan ennen Puerto Banusta hiekkatie muuttuu taas laatoitetuksi rantakaduksi.

Jollain matkailusivustolla neuvottiin myös olemaan yrittämättä paikallisiin hienoihin kahviloihin. Ja höpö höpö. Istuttiin ja juotiin kahvit. Maisemat olivat samat meille kuin luksushotellin asukkaille ja kolikoilla maksettiin. Budjettiin olisi kyllä mahtunut pullakin, jos emme olisi uskoneet niitä varoituksia.

Varsinainen öky paikassa näkyy erityisesti satamassa. Jotkut varmaan omistavat nämä veneet ja ne, jotka eivät omista, käyvät ottamassa itsestään kuvia veneiden vieressä ja lähettelevät niitä kavereilleen ja someen. Näin arvelimme. Sataman vieressä on myös katu, jolla oikeasti voi laittaa garderoobinsa ja korunsa uusiksi ja menettää niihin koko omaisuutensa, mutta me olimme vain omalla puolimaraton-lenkillämme, joten mitäpä noista.

Jos ei ole tarvetta mitata itselleen puolimaratonsaavutusta, voi palata myös katamaraanilla takaisin Marbellan satamaan. Me teimme edellisellä kerralla niin. Oli ihan kiva idea. 8,5€ maksoi, ja rannan ja vuorten yhdistelmä mereltä oli vaikuttava.

Satamassa oltiin sitten taas kävelyetäisyydellä Marbellan vanhasta kaupungista.

Mutta me palasimme kävellen. Sitä ennen istahdimme vähän Puerto Banuksen ulkopuolella rantaravintolaan, joka jälleen tarjosi espanjalaisille epätyypilliseen aikaan paellaa kahdelle. Espanjalainen ystävämme ihmetteli, syömmekö myöhäistä lounasta vai aikaista päivällistä, mutta me totesimme vain syövämme paellaa, kun oli nälkä. Aika hiljaista paikassa oli kyllä, joten ehkä turisteja oli kovin vähän tai he olivat oppineet syömään kuten espanjalaiset.

Paluumatkalla aurinko alkoi tulla valaistuksen kannalta mielenkiintoisemmasta suunnasta.

Ja kun ei ollut kiirettä mihinkään, oli mukava leikkiä kameralla.

Enimmäkseen Senegalista kotoisin olevat laukkukauppiaat jaksoivat sinnikkäästi odottaa turisteja, jotka tulisivat vasta oikeaan aikaan päivälliselle.

Ja kun meilläkään ei ollut kiirettä mihinkään, viihdyimme rannalla kameran kanssa.

Auringonlasku oli erikoisen hieno. Oikealla ja vasemmalla loistavat halot.

Alamedan puiston kautta takaisin. Samat Dalit iltavalaistuksessa.

Ja sama suihkulähde iltavalaistuksessa.

Ja vanhan kaupungin tunnelmavalojen kautta kävely antoi hyvän päätöksen puolimaratonillemme.

Omalta parvekkeelta sitten zoomailin takaisin keskustan iltavaloja.

Tähän pyrittiin! Puolimaraton Marbella – Puerto Banus – Marbella. Jotkut juoksee näitä, me peukutamme jo sille, että jaksamme tuon verran kävellen.

Laitoin karttoihin lähtökohdaksi keskustan bussipysäkin, vaikka itse lähdimme bussiasemalta paljon korkeammalta.