Browsing Tag

Lovcen

Kun espanjafanit lähtivätkin automatkalle Montenegroon…

Amerikan tämänhetkinen presidentti höläytti kesällä ennustuksen tulevaisuudesta: Seuraava maailmansota alkaa Montenegrosta. Siellä asuu niin aggressiivisia ihmisiä. Espanjafanit saivat oitis idean: Mitä jos mentäisiinkin välillä muualle kuin Espanjaan?  Seuraavan Espanjan matkan järjestelyt on jo toki tehty, mutta ennen sitä ehtisi kyllä jotain muutakin. Montenegrosta oli kuultu niin paljon hyvää, että pitäisihän tuo ristiriita todentaa ihan itse.

Vielä elokuun viimeisenä perjantaina olimme kahden vaiheilla. Olisi kiva lähteä ajamaan, mutta mutta… Muttia löytyi paljonkin. Onhan sinne pitkä matka, onhan kotonakin kivaa, entäs sienimetsät, entäs lastenlapset? Siitä se kuitenkin lähti. Etsimme sopivimman laivan Tallinnaan ja päädyimme sunnuntaina Silja Europan iltalaivaan, josta voi ajaa vasta aamulla aamiaisen jälkeen Via Balticalle. Haimme myös  pari ensimmäistä majapaikkaa.

Laivaan ajaminen sunnuntai-iltana oli kätevä ratkaisu. Saimme rauhassa jättää kotimme siistiksi, kannoimme panikoimatta auton tavaratilan täyteen kaikkea tarpeellista ja laivarantaan mennessä kävimme moikkaamassa vielä osan lastenlapsista, jotka viettivät sunnuntai-iltapäivää pihalla grillaten ja pizzasta nauttien.

Auton tavaratila oli täynnä, kuten aina. Omatoimiseen matkailuumme kuuluu olennaisesti myös tietty omavaraisuus, joten autojääkaapin lisäksi meillä on aina laukku keittiötavaroille (vedenkeitin, suodatin, pari termaria, mukit, veitset, aterimet, pikkutarjottimet, jopa munanleikkuri) ja eväille (laktoositonta kestomaitoa, Oululaisen kaurakorppuja, pähkinöitä, rusinoita, ja naurakaa tai älkää: muutama paketti Juhla-Mokkaa).

Tästä se lähti, lähes suunnittelematta tehty matka. Lähes kaikki meille ihan epätyypillisesti. Emme ole vuosikausiin ajaneet Via Balticaa, varaamme aina kaikki majapaikat ennen matkalle lähtöä, teemme kotiläksyt kohteista hyvin, ja ennen kaikkea – luulimme jo, että matkustelemme lähes yksinomaan Espanjaan. Näin siinä kävi. Noin kuusi viikkoa myöhemmin olimme jälleen kotona, joka ikinen päivä oli ollut kiva, olimme kokeneet valtavasti uusia asioita ja muistelleet joitain vanhojakin. Ja mielessä pyörii: Minne seuraavaksi? Tätä kirjoittelen Costa del Solilla, mutta oikeasti: Minne seuraavaksi? Kirjoittelimme eri kohteista jutut, jotka löytyvät seuraavista linkeistä. Linkeistä voit valita ne kohteet, joiden jutut haluat lukea. Ymmärrän hyvin, aineistoa on valtavasti, toivottavasti tämä on tällä tavalla lukijaystävällisempää, kun voit valita, mitä luet.

Siguldan upeat nähtävyydet ja kummallinen majapaikka

Sigulda

Itä-Puolan läpi: Trescianka, Bialowieza, Grabarka ja Rzesow

Unkari: Miskolc ja Mohacs

Kroatia: Osiljek ja Dakovo

Sarajevo

Montenegron luontokohteet: Durmitor, Musta järvi, Tara-kanjoni, Biogradska järvi

Podgorica

Podgoricasta Kotoriin, pala Montenegron rannikkoa

Kotor: Vanha kaupunki ja linna,

Kotorista Lovceniin

Kotorin lahti: Tivat, Perast, ja muuta kaunista

Bosnia-Hertzegovinan kohteet: Blagaj, Mostar, Medugorje, Kravice

Zagreb

Unkari: Veszprém, Herend ja Györ

Telc

Wroclaw

Gniezno

Mikolajki

Juha kirjoitti maratonjutun kaikista kummallisista hotellivalinnoistamme: Kaikki hotellit Baltiasta Montenegroon

Ja lopuksi tein vielä yhteenvedon siitä, mitä tällainen matkustelu maksoi. Kaikki automatkan kustannukset Baltiasta Montenegroon ja takaisin.

Käy tykkäämässä Facebook sivustostamme Espanjaan, Espanjassa, Espanjasta, niin saat tiedot uusista teksteistä. Seuraavat tekstit tulevat tutusti Espanjasta jälleen. Linkin lisäksi tykkäysnappula löytyy sekä ala- että sivupalkista.

 

 

 

Kotorista huikea matka Lovceniin

Aamulla näytin varmuuden vuoksi tätä kuvaa Juhalle pariinkin kertaan ja sanoin, että hän saa päättää, ajetaanko tätä kautta Lovcenin kansallispuistoon. No problem, oli vastaus.

Enemmän kuin mutkista, haasteita tuli sopivista pysähtymispaikoista. Jos ei nimittäin pysähdy, nämä maisemat häipyvät muistikuvista aika pian. Valokuvissa säilyvät vähän kauemmin.

Ja sitten vasta haastetta tulikin, kun pyysin Juhaa tulemaan mukaan kuvaani. ”Ota vielä askel reunalle päin. Ja vielä yksi…” Asentokin kertoo, että korkeanpaikankammoinen ei varsinaisesti nauti maisemasta, mutta minusta kuvasta tuli näin parempi.

Sitten tuli seuraava haaste. Voi ei, pilvet kerääntyvät vuoren huipulle! Kannattaako sinne mennä tänään? 

Kaiteiden harvalukuisuus tai puuttuminen oli jostain syystä enemmän haaste minulle kuin kuskille.

Ja sitten tuli vielä lisähaaste. Suorin reitti oli remontissa ja juuri sinä päivänä siihen aikaan kokonaan poikki. Piti kääntyä takaisin ja kysyä neuvoa tienristeyksen ravintolasta. Ystävälliset ja hyvät neuvot saimmekin, mutta ennen kuin lähdimme ajamaan pitkää kiertoreittiä päätimme syödä lounaan. Pöytäliina ei ollut niin viimeisen päälle, mutta lounas oli hyvä.

Olimme siis kartalla vasemmalla ylhäällä olevassa Njegasin kylässä ja jouduimme kiertämään koko luonnonpuiston Cetinjen kautta päästäksemme Lovcenin huipulle. Ja tietysti sama takaisin.

Samalla näimme Cetinjen kaupungin viereiseltä vuorenrinteeltä.

Lopulta  pääsin kuin pääsinkin taas kiipeämään portaat mausoleumille ja sen takana olevalle näköalatasanteelle.

Vähän on harmi käydä nauttimassa nämä huikeimmat näkymät yksin, mutta ei tämä mikään korkeanpaikankammoisen kohde ole. Muuten kyllä ihan saavutettavissa, jos jaksaa kiivetä noin 400 askelmaa mausoleumille, ei hissiä.

Kiertomatkaan oli mennyt niin paljon aikaa, että serpentiinejä alas ajaessamme saimme nauttia upeasta auringonlaskusta Kotorin lahden yli.

Aivan ihana päivä takana!

Käy tykkäämässä Facebook sivustostamme Espanjaan, Espanjassa, Espanjasta, niin saat tiedot uusista teksteistä. Seuraavat tekstit tulevat tutusti Espanjasta jälleen. Tykkäysnappula löytyy sekä ala- että sivupalkista.

Seuraavana päivänä pysyttiin lahden rannassa ja tasamaalla. Kiersimme Kotorin lahden kauniita maisemia. Siitä teksti täällä:

Kotorin lahden ympäri: Tivat, Perast ja muuta kaunista