Browsing Tag

Kotor

Kotorin lahden ympäri: Tivat, Perast ja muuta kaunista

Kaksi päivää oli kiipeilty Kotorin ympäristössä. Seuraavaksi päiväksi piirsin Juhalle tällaisen kartan. Ajetaanpa lahden ympäri! Ja lopuksi Kamenarista Lepetaneen lautalla.  Majapaikkamme oli Radovicissa, mikä sinänsä oli ihan kiva ja rauhallinen paikka, mutta jos haluaisi lähemmäs Kotoria ja muita turistisempia palveluja, niin muualtakin varmaan löytyy.

Ihan ensimmäiseksi piti ratkaista ongelma. Mitä on pissapojan neste kroatiaksi? Ei se Suomessa ainakaan tämän väristä ole. Ja mitä kertoo nesteestä, jos sille löytyy hajustevaihtoehtoja: Sitruuna, laventeli… No, toistaiseksi auto ei ainakaan ole rikki.

Tivat on monien valitsema lomakohde. Kiva rantakatu terasseineen ja Tivatin pohjoisosassa on Porto Montenegro, luksusveneiden satamapaikka.

Ja balkanilaiseen tapaan uimaan voi mennä ihan mistä vain. Vaikka siitä rantakahvilan vierestä.

Pysähdellä voi rantatiellä minne vain, kunhan löytää sopivan paikan ja aina maisemat palkitsevat. Tältä kohdalta näkyi vastarannalta Perastin kylä, jonka edustalla on kaksi turistien suosimaa kirkkosaarta.

Tässä kohdassa alkoi minunkin tehdä mieli uimaan. Mutta sitten huomasimme uikkari- ja pyyhekassin jääneenkin majapaikkaan. Hetken todella harmitti.

Kaikesta kauniista ja komeista vuorinäkymistä huolimatta sää alkoi näyttää vähän huonolta.

Pilvien välistä pilkahtava aurinko saattoi jälleen yhtä risteilijää ulos Kotorin lahdelta.

Kotoria vastapäätä oleva lahden ranta oli kapeaa ja pientä tietä, eikä parkkipaikkamahdollisuuksia juuri ollut. Kävelin välillä pieniä matkoja, että sain matkaani yksityiskohtia. Ennen sadetta pysähdyimme rantaravintolaan syömään. Ihan kelvollinen ateria, mutta hinta oli eiliseen vuoriston pikkukylän ravintolaan verrattuna yli kaksinkertainen. Se on turistilisä aina, maksoimme kahdelta jo yli 25€. No, kohtuullista kuitenkin ja se tunnelma!

Vastapäätä olivat ne Kotorin kalliot, jolla ekana päivänä kiipeiltiin.

Sateen alettua jätimme ajelumme sikseen ja palasimme Radoviciin päin. Sinnikkäästi havittelin kuvaa sateenkaaresta ja kiipesin pieneen lintutorniin sateenvarjon ja kameran kanssa.

Paras sateenkaarikuva syntyi sitten kuitenkin vasta omalta parvekkeelta.

Seuraavana aamuna lähdimme yksinkertaisesti jatkamaan kesken jäänyttä kierrosta Kotorin lahden ympäri. En malttanut laskeutua autoon heti, vaan kävelin vähän mäkeä alas ensin.

Ajoimme Kotorin ohi ja jatkoimme lahden rantaa pohjoiseen. Mielenkiintoisen värinen koristeellinen kirkko houkutteli pysähtymään, mutta sitten jouduimmekin pakenemaan,  ja tämä jäi lähes ainoaksi kuvaksi tältä kohtaa. Olisi ollut näköalaa merellekin päin. 

Syy pakenemiseen oli tämä. En muutenkaan varsinaisesti ole lemmikkien ystävä, mutta syy ei ollut niin yksinkertainen. Tämä laiha kissa hyökkäsi kimppuun, raapi jalkoja, eikä todellakaan väistänyt kauemmas. Nälkäiseltähän tuo näytti, mutta kuvittelen, että kissa ei paljon olisi meidän eväistämme nauttinut (rusinoita ja pähkinöitä), joten ainoaksi keinoksemme jäi juosta ja läiskäistä auton ovet kiinni. Erityisesti Kotorissa on kissoja paljon. Tämä oli sen verran kauempana, että ehkä ruokkijoita ei ollut riittänyt.

Seuraava pysähdys oli varmaan jo etukäteen suoraan meille suunniteltu. Pysähdyimme yhden Aroma-kaupan eteen ostaaksemme pari vesipulloa lisää. Vieressä oli kiinnostavan näköinen kirkko ja katsoimme, olisiko ovi auki. Olihan se ja näimme valoisan kauniin kirkon, jossa soi hiljaa urkumusiikki, ja yhden kiinnostavimmista alttaritauluista tai oikeastaan alttariseinän.

Kirkon vieressä oli myös paljon parkkitilaa ja vain pari autoa. Katsoimme rantaan päin: Rauhallinen pieni uimaranta, tuoleja ja aurinkovarjojakin tarjolla. Emme nähneet missään mitään paikkaa, johon olisi pitänyt tai edes voinut maksaa. Ei myöskään mitään pukusuojapaikkaa, mutta kerrankos sitä autosta on uimakoppi tehty.

Vihdoinkin löytyi meille sopiva uimapaikka! Kuvasta ei tietenkään tunnista, mutta kyllä minä tuolla olen.

Kotorin lahden koillisrannalla on pieni ja kauniin näköinen  Orahovacin kylä.

Kaikki turistit suuntaavat kauniiseen Perastiin, joka on lahden pohjoisrannalla. Turisteja oli tälläkin hetkellä niin paljon, että auto piti jättää ylös päätien varteen ja kävellä sieltä tolkuton määrä portaita alas rantaan. En valita, kävelemäänhän me olemme tänne tulleet ja arvostan kovasti kaikenlaisia liikuntahaasteita, joita matka tarjoaa.

Perastin rantakatu on kaunis ja vanha kaupunkin viehättävä,

mutta turistimassoja tänne vetätävät Perastin edustalla olevat kaksi saarta. Our-Lady-of-Rock (Gospa od Škrpjela) ja Saint-Georges (Sveti Đorđe) -saarella oleva luostari. Niihin käy jatkuva turistiveneiden virta. Vain ensimmäiseen pääsee nousemaan itse saarelle, luostaria voi ihailla veneestä tai siltä läheiseltä saarelta 100 metrin päästä.

Me tyydyimme saarten osalta postikortteihin, nautimme vain hyvät kahvit ja juustokakkua rantakahvilassa, kiipesimme portaat takaisin autolle ja jatkoimme matkaa.

Matkan jatkuessa mietin, että lahden olisi voinut kiertää mieluummin myötäpäivään, jolloin sopivat parkkipaikat valokuvia ja maisemien ihailua varten olisivat olleet auton puolella tietä. Nyt piti aina arvioida, viitsikö pysähtyä ja kaartaa poikki tien. Ihania maisemia nähtiin joka tapauksessa, tuo oli vain pieni käytännön yksityiskohta.

Lautta Kamenarista Lepetaneen oli kätevä ja helppo. Lauttoja kulkee koko ajan, me pääsimme ajamaan suoraan lauttaan, jopa niin nopeasti, että hädin tuskin ehdin juosta ostamaan lipun kioskista, kun kuskia jo viitottiin ajamaan lautalle. Pahimmillaankin odotus tuskin kestää viittätoista minuuttiakaan.

Illalla katselimme haikeina maisemaa parvekkeelta. Aamulla pitäisi jatkaa pois tältä parvekkeelta, Kotorista ja Montenegrosta. Ihana paikka ja ihanaa kaikki, mitä koimme.

Yhteenvetona vielä kartta siitä reitistä, jonka Montenegrossa ajoimme kymmenessä päivässä. Jos joku kyselisi, mitä suosittelisin, niin juuri tätä.

Seuraavana päivänä jätimme haikeat hyvästit kauniille Kotorin lahdelle ja ajoimme Bosnia-Herzegovinaan Trebinjeen. Trebinjeä lähestyimme ristiriitaisin odotuksin. Joku oli viihtynyt siellä ja hehkutti saamaansa ystävällistä palvelua, toinen oli ajanut vauhdilla sen läpi auton ovet lukittuina, kun oli kokenut ympäristön turvattomana ja kolmas oli melkein jäänyt ilman taksikyytiä, kun kroatialainen taksi oli kieltäytynyt ajamasta sinne, koska autot kolhitaan.

Käy tykkäämässä Facebook sivustostamme Espanjaan, Espanjassa, Espanjasta, niin saat tiedot uusista teksteistä. Seuraavat tekstit tulevat tutusti Espanjasta jälleen. Tykkäysnappula löytyy sekä ala- että sivupalkista.

Meidän kokemuksemme voit lukea täältä:

Bosnia-Herzegovinan kohteet: Trebinje, Blagaj, Mostar, Medugorje, Kravice

Kotorista huikea matka Lovceniin

Aamulla näytin varmuuden vuoksi tätä kuvaa Juhalle pariinkin kertaan ja sanoin, että hän saa päättää, ajetaanko tätä kautta Lovcenin kansallispuistoon. No problem, oli vastaus.

Enemmän kuin mutkista, haasteita tuli sopivista pysähtymispaikoista. Jos ei nimittäin pysähdy, nämä maisemat häipyvät muistikuvista aika pian. Valokuvissa säilyvät vähän kauemmin.

Ja sitten vasta haastetta tulikin, kun pyysin Juhaa tulemaan mukaan kuvaani. ”Ota vielä askel reunalle päin. Ja vielä yksi…” Asentokin kertoo, että korkeanpaikankammoinen ei varsinaisesti nauti maisemasta, mutta minusta kuvasta tuli näin parempi.

Sitten tuli seuraava haaste. Voi ei, pilvet kerääntyvät vuoren huipulle! Kannattaako sinne mennä tänään? 

Kaiteiden harvalukuisuus tai puuttuminen oli jostain syystä enemmän haaste minulle kuin kuskille.

Ja sitten tuli vielä lisähaaste. Suorin reitti oli remontissa ja juuri sinä päivänä siihen aikaan kokonaan poikki. Piti kääntyä takaisin ja kysyä neuvoa tienristeyksen ravintolasta. Ystävälliset ja hyvät neuvot saimmekin, mutta ennen kuin lähdimme ajamaan pitkää kiertoreittiä päätimme syödä lounaan. Pöytäliina ei ollut niin viimeisen päälle, mutta lounas oli hyvä.

Olimme siis kartalla vasemmalla ylhäällä olevassa Njegasin kylässä ja jouduimme kiertämään koko luonnonpuiston Cetinjen kautta päästäksemme Lovcenin huipulle. Ja tietysti sama takaisin.

Samalla näimme Cetinjen kaupungin viereiseltä vuorenrinteeltä.

Lopulta  pääsin kuin pääsinkin taas kiipeämään portaat mausoleumille ja sen takana olevalle näköalatasanteelle.

Vähän on harmi käydä nauttimassa nämä huikeimmat näkymät yksin, mutta ei tämä mikään korkeanpaikankammoisen kohde ole. Muuten kyllä ihan saavutettavissa, jos jaksaa kiivetä noin 400 askelmaa mausoleumille, ei hissiä.

Kiertomatkaan oli mennyt niin paljon aikaa, että serpentiinejä alas ajaessamme saimme nauttia upeasta auringonlaskusta Kotorin lahden yli.

Aivan ihana päivä takana!

Käy tykkäämässä Facebook sivustostamme Espanjaan, Espanjassa, Espanjasta, niin saat tiedot uusista teksteistä. Seuraavat tekstit tulevat tutusti Espanjasta jälleen. Tykkäysnappula löytyy sekä ala- että sivupalkista.

Seuraavana päivänä pysyttiin lahden rannassa ja tasamaalla. Kiersimme Kotorin lahden kauniita maisemia. Siitä teksti täällä:

Kotorin lahden ympäri: Tivat, Perast ja muuta kaunista

Kotorin vanha kaupunki ja linna

Juha väitti, että hänen valikoiva kuulonsa ei reagoinut kaikkeen, kun olin kertonut, mitä Kotorissa voisimme tehdä. Jätimme auton parkkiin ennen vanhan kaupungin portteja ja kävellessämme näytin ylöspäin, jossa Kotorin linnan raunoille johtivat pitkät ja polveilevat portaat. ”Sä sanoit, että sinne on kilometrin kävely. Etkä sanonut, että se on ylöspäin.”  Liitin kuvaan tähden kohtaan, jonne olin menossa.

Kiertelimme vanhan kaupungin pikkukujia ja istahdimme kahvilaankin. Se oli oikein mukavaa, mutta ymmärrän kyllä hyvin, että kaikki eivät tästäkään nauti, silloin kun satamassa on useitakin isoja risteilyaluksia samalla kertaa. Nyt ei ollut ainoatakaan. Kotor on risteilymatkustajan kannalta ihana kohde, mutta paikalliset alkavat saada tarpeekseen. Liika on liikaa. Uskon, että näiden kapeiden katujen tunnelmasta voi nauttia paljon enemmän turistisesongin ulkopuolella niin kuin mekin.

Juhan pessimistinen ja kauhistunut ilme kartan takana kertoo paljon. Etusormi näyttää tavoitettani. Lisäsin karttaan nuolen kohtaan, johon Juha jäi minua odottamaan, kun lähdin yksin kiipeämään perille. Ymmärrän kyllä, korkean paikan kammolle ei mitään voi ja loppumatkasta kaiteet olivat matalampia ja niitä oli vähemmän. Olen iloinen, että hän pystyi saattamaan minut noinkin pitkälle.

Tämä vain on se Kotorin must-paikka. Ihanat maisemat! Lähes tähän asti voi kiivetä maksamatta pääsymaksua linnaan vieville portaille.

Reitin sivussa kulkevat kapeat portaat, vasemmalla on kivinen polku. Palveluja ei reitillä erityisesti ole, vain muutamia vesipullojen myyjiä, joten sitä ei tarvitse litrakaupalla itse ottaa mukaan.

Perillä!

Juha jäi puoleenväliin rinnettä odottamaan, joten jouduin pyytämään yhtä itävaltalaista selfiekuvaajaa ottamaan myös minusta tuon kuvan. Kerroin, että mies jäi alas. Kun hän sitten meni edelläni alaspäin, hän näki Juhan. Juha hämmästyi, kun vieras mies sanoi: ”You must be the husband.” ”Yes I must”, vastasi Juha. Totta.

Sitten samat 60 kerrosta alaspäin. (Askelmittarini laski.) Oli vaikeampi kuin ylöspäin, mutta kannatti ehdottomasti tulla tänne.

Seuraavana aamuna näytin varmuuden vuoksi tätä kuvaa Juhalle pariinkin kertaan ja sanoin, että hän saa päättää, ajetaanko tätä kautta Lovcenin kansallispuistoon. No problem, oli vastaus.

Käy tykkäämässä Facebook sivustostamme Espanjaan, Espanjassa, Espanjasta, niin saat tiedot uusista teksteistä. Seuraavat tekstit tulevat tutusti Espanjasta jälleen. Tykkäysnappula löytyy sekä ala- että sivupalkista.

Ihan kaikki ei sujunut yhtä helposti kuin postikortissa, mutta ongelma eivät suinkaan olleet nuo serpentiinit. Postaus Lovcenin päivästä täällä:

Kotorista huikea matka Lovceniin

Podgoricasta Kotoriin – pala Montenegron rannikkoa

Pyykit pestyinä ja silitettyinä ja kokopäiväkävelyn virkistäminä lähdimme ajelemaan Podgoricasta aamulla rannikon suuntaan. Reittimme kulki Skadarska Jezeron maisemien halki, mutta emme jääneet tutustumaan tähän hienoon luonnonpuistoon tarkemmin, vaan pysähdyimme vain hetkeksi järven rantaan. Veneajeluja tultiin tarjoamaan heti, kun avasimme auton oven, mutta emme nyt lähteneet sellaiselle. Podgorican isäntämme sanoi, että Skadarska Jezeron voisi nauttia parhaiten ajamalla vuoristoteille, jolta järvi näkyy. Järvi on erityisesti lintujärvi.

Montenegron rantakaan ei ollut erityisesti kohteemme tällä kertaa, koska aikaisemmilla matkoilla olemme ajelleet Kroatian rannat, mutta olipa upeaa sielläkin ajella ja pysähdellä katsomaan kiinnostavia kirkkoja,  maisemia, vuoria ja sinisen sinistä merta. Turkoosinsininen kirkas meri on täällä todella kaunis ja harmaat kiviset vuoret kauniita kehyksiä sille. Pikkukylät ovat viihtyisiä, joskin näyttää myös siltä, että kylä kuin kylä alkaa olla vuosi vuodelta enemmän ja enemmän turistipaikka. Hotelleja rakennetaan. 

Budva on yksi Montenegron suosituista rantakohteista. Maksullisen parkkipaikan löydettyämme kävelimme myyntikojujen reunustamaa rantakatua rantaan asti ja totesimme: ”Äkkiä pois.” Jos joku tykkää rantaelämästä, sinisestä lämpimästä merestä, auringosta, Coca Cola -aurinkovarjoista ja rantaravintoloista, tämä ei varmasti ole huono paikka. Lähdimme Budvasta niin pian, että jäi mahdollisesti kiva vanha kaupunkikin katsastamatta. Ja olen kyllä lukenut useitakin positiivisia juttuja täältä. Tää ei vaan ole meidän juttu.

Oli lähes rauhoittavaa pysähtyä taas matkan varrella yhdelle näköalapaikalle katselemaan merelle. Sanon ”lähes”, koska rantatien liikenne on niin vilkasta, että kuvaa katsoessani vieläkin nousee mielikuva takaani nopeasti ohi suihkivista autoista, ja pieni huoleni siitä, miten pääsen takaisin tien yli sille parkkipaikalle, jolle Juha jäi minua ja kameraani odottelemaan. Mutta maisema on niin ihana.

Tivatin lahdelle tullessamme pysähdyimme tien varrella olleella pienellä lintutornilla katselemassa tunnelmallista matalaa ja rauhallista lahtea.

Rauhaa riitti myös valitsemassamme majapaikassa kaukana hulinasta.

Meitä hemmoteltiin kauniisti. Majapaikkamme isäntä toivotti tervetulleeksi ja ojensi viinipullon, leivän ja nätisti laitetun lautasellisen ilmakuivattua kinkkua, juustoa ja oliiveja.

Jälleen yhden kivan päivän jälkeen meitä hemmoteltiin myös näin upealla auringonlaskulla Kotorin lahden yli. Eläydy hetkeksi: Istumme omakotitalon yläkerran verannalla, katselemme tätä. Viinilasilliset on kaadettu, leivällä on juustoa ja kinkkua. Kohta hämärtää.

Seuraavana päivänä ei ollut yhtä leppoisaa. Kävelimme Kotorin vanhan kaupungin läpi ylös linnaan vieville portaille. Siitä lisää tässä tekstissä:

Kotorin vanha kaupunki ja linna.

Käy tykkäämässä Facebook sivustostamme Espanjaan, Espanjassa, Espanjasta, niin saat tiedot uusista teksteistä. Seuraavat tekstit tulevat tutusti Espanjasta jälleen. Tykkäysnappula löytyy sekä ala- että sivupalkista.