Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Kotor

Automatka Montenegroon ja takaisin

Baltia, Puola, Slovakia, Unkari, Tsekki, Kroatia, Bosnia-Hertzegovina ja Montenegro – teimme uskomattoman kivan automatkan. Road-trip toi eteemme uusia nimiä: Sigulda, Rzesow, Miscolc, Mohacs, Durmitor, Trebinje, Wroclaw, Gniezno, mutta myös vanhoja tuttuja: Bialowieza, Sarajevo, Kotor, Zagreb ja paljon muuta.

Donald Trump höläytti kesällä ennustuksen tulevaisuudesta: Seuraava maailmansota alkaa Montenegrosta. Siellä asuu niin aggressiivisia ihmisiä. Espanjafanit saivat oitis idean: Mitä jos mentäisiinkin välillä muualle kuin Espanjaan?  Seuraavan Espanjan matkan järjestelyt on jo toki tehty, mutta ennen sitä ehtisi kyllä jotain muutakin. Montenegrosta oli kuultu niin paljon hyvää, että pitäisihän tuo ristiriita todentaa ihan itse. Continue Reading

Kun espanjafanit lähtivätkin automatkalle Montenegroon…

Amerikan tämänhetkinen presidentti höläytti kesällä ennustuksen tulevaisuudesta: Seuraava maailmansota alkaa Montenegrosta. Siellä asuu niin aggressiivisia ihmisiä. Espanjafanit saivat oitis idean: Mitä jos mentäisiinkin välillä muualle kuin Espanjaan?  Seuraavan Espanjan matkan järjestelyt on jo toki tehty, mutta ennen sitä ehtisi kyllä jotain muutakin. Montenegrosta oli kuultu niin paljon hyvää, että pitäisihän tuo ristiriita todentaa ihan itse.

Vielä elokuun viimeisenä perjantaina olimme kahden vaiheilla. Olisi kiva lähteä ajamaan, mutta mutta… Muttia löytyi paljonkin. Onhan sinne pitkä matka, onhan kotonakin kivaa, entäs sienimetsät, entäs lastenlapset? Siitä se kuitenkin lähti. Etsimme sopivimman laivan Tallinnaan ja päädyimme sunnuntaina Silja Europan iltalaivaan, josta voi ajaa vasta aamulla aamiaisen jälkeen Via Balticalle. Haimme myös  pari ensimmäistä majapaikkaa.

Laivaan ajaminen sunnuntai-iltana oli kätevä ratkaisu. Saimme rauhassa jättää kotimme siistiksi, kannoimme panikoimatta auton tavaratilan täyteen kaikkea tarpeellista ja laivarantaan mennessä kävimme moikkaamassa vielä osan lastenlapsista, jotka viettivät sunnuntai-iltapäivää pihalla grillaten ja pizzasta nauttien.

Auton tavaratila oli täynnä, kuten aina. Omatoimiseen matkailuumme kuuluu olennaisesti myös tietty omavaraisuus, joten autojääkaapin lisäksi meillä on aina laukku keittiötavaroille (vedenkeitin, suodatin, pari termaria, mukit, veitset, aterimet, pikkutarjottimet, jopa munanleikkuri) ja eväille (laktoositonta kestomaitoa, Oululaisen kaurakorppuja, pähkinöitä, rusinoita, ja naurakaa tai älkää: muutama paketti Juhla-Mokkaa).

Tästä se lähti, lähes suunnittelematta tehty matka. Lähes kaikki meille ihan epätyypillisesti. Emme ole vuosikausiin ajaneet Via Balticaa, varaamme aina kaikki majapaikat ennen matkalle lähtöä, teemme kotiläksyt kohteista hyvin, ja ennen kaikkea – luulimme jo, että matkustelemme lähes yksinomaan Espanjaan. Näin siinä kävi. Noin kuusi viikkoa myöhemmin olimme jälleen kotona, joka ikinen päivä oli ollut kiva, olimme kokeneet valtavasti uusia asioita ja muistelleet joitain vanhojakin. Ja mielessä pyörii: Minne seuraavaksi? Tätä kirjoittelen Costa del Solilla, mutta oikeasti: Minne seuraavaksi? Kirjoittelimme eri kohteista jutut, jotka löytyvät seuraavista linkeistä. Linkeistä voit valita ne kohteet, joiden jutut haluat lukea. Ymmärrän hyvin, aineistoa on valtavasti, toivottavasti tämä on tällä tavalla lukijaystävällisempää, kun voit valita, mitä luet.

Siguldan upeat nähtävyydet ja kummallinen majapaikka

Sigulda

Itä-Puolan läpi: Trescianka, Bialowieza, Grabarka ja Rzesow

Unkari: Miskolc ja Mohacs

Kroatia: Osiljek ja Dakovo

Sarajevo

Montenegron luontokohteet: Durmitor, Musta järvi, Tara-kanjoni, Biogradska järvi

Podgorica

Podgoricasta Kotoriin, pala Montenegron rannikkoa

Kotor: Vanha kaupunki ja linna,

Kotorista Lovceniin

Kotorin lahti: Tivat, Perast, ja muuta kaunista

Bosnia-Hertzegovinan kohteet: Blagaj, Mostar, Medugorje, Kravice

Zagreb

Unkari: Veszprém, Herend ja Györ

Telc

Wroclaw

Gniezno

Mikolajki

Juha kirjoitti maratonjutun kaikista kummallisista hotellivalinnoistamme: Kaikki hotellit Baltiasta Montenegroon

Ja lopuksi tein vielä yhteenvedon siitä, mitä tällainen matkustelu maksoi. Kaikki automatkan kustannukset Baltiasta Montenegroon ja takaisin.

Joko seuraat meidän Ailajajuha-sivuamme Facebookissa? Olemme kirjoitelleet paljon automatkastamme Espanjaan ja takaisin ja retkistämme Espanjassa mutta myös muista matkoistamme. Vuosi 2020 on mennyt lähialueilla retkeillessä, mikä on ollut hyvin antoisaa.

 

 

 

Kotorin lahden ympäri: Tivat, Perast ja muuta kaunista

Kaksi päivää oli kiipeilty Kotorin ympäristössä. Seuraavaksi päiväksi piirsin Juhalle tällaisen kartan. Ajetaanpa lahden ympäri! Ja lopuksi Kamenarista Lepetaneen lautalla.  Majapaikkamme oli Radovicissa, mikä sinänsä oli ihan kiva ja rauhallinen paikka, mutta jos haluaisi lähemmäs Kotoria ja muita turistisempia palveluja, niin muualtakin varmaan löytyy.

Ihan ensimmäiseksi piti ratkaista ongelma. Mitä on pissapojan neste kroatiaksi? Ei se Suomessa ainakaan tämän väristä ole. Ja mitä kertoo nesteestä, jos sille löytyy hajustevaihtoehtoja: Sitruuna, laventeli… No, toistaiseksi auto ei ainakaan ole rikki.

Tivat on monien valitsema lomakohde. Kiva rantakatu terasseineen ja Tivatin pohjoisosassa on Porto Montenegro, luksusveneiden satamapaikka.

Ja balkanilaiseen tapaan uimaan voi mennä ihan mistä vain. Vaikka siitä rantakahvilan vierestä.

Pysähdellä voi rantatiellä minne vain, kunhan löytää sopivan paikan ja aina maisemat palkitsevat. Tältä kohdalta näkyi vastarannalta Perastin kylä, jonka edustalla on kaksi turistien suosimaa kirkkosaarta.

Tässä kohdassa alkoi minunkin tehdä mieli uimaan. Mutta sitten huomasimme uikkari- ja pyyhekassin jääneenkin majapaikkaan. Hetken todella harmitti.

Kaikesta kauniista ja komeista vuorinäkymistä huolimatta sää alkoi näyttää vähän huonolta.

Pilvien välistä pilkahtava aurinko saattoi jälleen yhtä risteilijää ulos Kotorin lahdelta.

Kotoria vastapäätä oleva lahden ranta oli kapeaa ja pientä tietä, eikä parkkipaikkamahdollisuuksia juuri ollut. Kävelin välillä pieniä matkoja, että sain matkaani yksityiskohtia. Ennen sadetta pysähdyimme rantaravintolaan syömään. Ihan kelvollinen ateria, mutta hinta oli eiliseen vuoriston pikkukylän ravintolaan verrattuna yli kaksinkertainen. Se on turistilisä aina, maksoimme kahdelta jo yli 25€. No, kohtuullista kuitenkin ja se tunnelma!

Vastapäätä olivat ne Kotorin kalliot, jolla ekana päivänä kiipeiltiin.

Sateen alettua jätimme ajelumme sikseen ja palasimme Radoviciin päin. Sinnikkäästi havittelin kuvaa sateenkaaresta ja kiipesin pieneen lintutorniin sateenvarjon ja kameran kanssa.

Paras sateenkaarikuva syntyi sitten kuitenkin vasta omalta parvekkeelta.

Seuraavana aamuna lähdimme yksinkertaisesti jatkamaan kesken jäänyttä kierrosta Kotorin lahden ympäri. En malttanut laskeutua autoon heti, vaan kävelin vähän mäkeä alas ensin.

Ajoimme Kotorin ohi ja jatkoimme lahden rantaa pohjoiseen. Mielenkiintoisen värinen koristeellinen kirkko houkutteli pysähtymään, mutta sitten jouduimmekin pakenemaan,  ja tämä jäi lähes ainoaksi kuvaksi tältä kohtaa. Olisi ollut näköalaa merellekin päin. 

Syy pakenemiseen oli tämä. En muutenkaan varsinaisesti ole lemmikkien ystävä, mutta syy ei ollut niin yksinkertainen. Tämä laiha kissa hyökkäsi kimppuun, raapi jalkoja, eikä todellakaan väistänyt kauemmas. Nälkäiseltähän tuo näytti, mutta kuvittelen, että kissa ei paljon olisi meidän eväistämme nauttinut (rusinoita ja pähkinöitä), joten ainoaksi keinoksemme jäi juosta ja läiskäistä auton ovet kiinni. Erityisesti Kotorissa on kissoja paljon. Tämä oli sen verran kauempana, että ehkä ruokkijoita ei ollut riittänyt.

Seuraava pysähdys oli varmaan jo etukäteen suoraan meille suunniteltu. Pysähdyimme yhden Aroma-kaupan eteen ostaaksemme pari vesipulloa lisää. Vieressä oli kiinnostavan näköinen kirkko ja katsoimme, olisiko ovi auki. Olihan se ja näimme valoisan kauniin kirkon, jossa soi hiljaa urkumusiikki, ja yhden kiinnostavimmista alttaritauluista tai oikeastaan alttariseinän.

Kirkon vieressä oli myös paljon parkkitilaa ja vain pari autoa. Katsoimme rantaan päin: Rauhallinen pieni uimaranta, tuoleja ja aurinkovarjojakin tarjolla. Emme nähneet missään mitään paikkaa, johon olisi pitänyt tai edes voinut maksaa. Ei myöskään mitään pukusuojapaikkaa, mutta kerrankos sitä autosta on uimakoppi tehty.

Vihdoinkin löytyi meille sopiva uimapaikka! Kuvasta ei tietenkään tunnista, mutta kyllä minä tuolla olen.

Kotorin lahden koillisrannalla on pieni ja kauniin näköinen  Orahovacin kylä.

Kaikki turistit suuntaavat kauniiseen Perastiin, joka on lahden pohjoisrannalla. Turisteja oli tälläkin hetkellä niin paljon, että auto piti jättää ylös päätien varteen ja kävellä sieltä tolkuton määrä portaita alas rantaan. En valita, kävelemäänhän me olemme tänne tulleet ja arvostan kovasti kaikenlaisia liikuntahaasteita, joita matka tarjoaa.

Perastin rantakatu on kaunis ja vanha kaupunkin viehättävä,

mutta turistimassoja tänne vetätävät Perastin edustalla olevat kaksi saarta. Our-Lady-of-Rock (Gospa od Škrpjela) ja Saint-Georges (Sveti Đorđe) -saarella oleva luostari. Niihin käy jatkuva turistiveneiden virta. Vain ensimmäiseen pääsee nousemaan itse saarelle, luostaria voi ihailla veneestä tai siltä läheiseltä saarelta 100 metrin päästä.

Me tyydyimme saarten osalta postikortteihin, nautimme vain hyvät kahvit ja juustokakkua rantakahvilassa, kiipesimme portaat takaisin autolle ja jatkoimme matkaa.

Matkan jatkuessa mietin, että lahden olisi voinut kiertää mieluummin myötäpäivään, jolloin sopivat parkkipaikat valokuvia ja maisemien ihailua varten olisivat olleet auton puolella tietä. Nyt piti aina arvioida, viitsikö pysähtyä ja kaartaa poikki tien. Ihania maisemia nähtiin joka tapauksessa, tuo oli vain pieni käytännön yksityiskohta.

Lautta Kamenarista Lepetaneen oli kätevä ja helppo. Lauttoja kulkee koko ajan, me pääsimme ajamaan suoraan lauttaan, jopa niin nopeasti, että hädin tuskin ehdin juosta ostamaan lipun kioskista, kun kuskia jo viitottiin ajamaan lautalle. Pahimmillaankin odotus tuskin kestää viittätoista minuuttiakaan.

Illalla katselimme haikeina maisemaa parvekkeelta. Aamulla pitäisi jatkaa pois tältä parvekkeelta, Kotorista ja Montenegrosta. Ihana paikka ja ihanaa kaikki, mitä koimme.

Yhteenvetona vielä kartta siitä reitistä, jonka Montenegrossa ajoimme kymmenessä päivässä. Jos joku kyselisi, mitä suosittelisin, niin juuri tätä.

Seuraavana päivänä jätimme haikeat hyvästit kauniille Kotorin lahdelle ja ajoimme Bosnia-Herzegovinaan Trebinjeen. Trebinjeä lähestyimme ristiriitaisin odotuksin. Joku oli viihtynyt siellä ja hehkutti saamaansa ystävällistä palvelua, toinen oli ajanut vauhdilla sen läpi auton ovet lukittuina, kun oli kokenut ympäristön turvattomana ja kolmas oli melkein jäänyt ilman taksikyytiä, kun kroatialainen taksi oli kieltäytynyt ajamasta sinne, koska autot kolhitaan.

Joko seuraat meidän Ailajajuha-sivuamme Facebookissa? Olemme kirjoitelleet paljon automatkastamme Espanjaan ja takaisin ja retkistämme Espanjassa mutta myös muista matkoistamme. Vuosi 2020 on mennyt lähialueilla retkeillessä, mikä on ollut hyvin antoisaa.

Meidän kokemuksemme voit lukea täältä:

Bosnia-Herzegovinan kohteet: Trebinje, Blagaj, Mostar, Medugorje, Kravice

Kotorista huikea matka Lovceniin

Aamulla näytin varmuuden vuoksi tätä kuvaa Juhalle pariinkin kertaan ja sanoin, että hän saa päättää, ajetaanko tätä kautta Lovcenin kansallispuistoon. No problem, oli vastaus.

Enemmän kuin mutkista, haasteita tuli sopivista pysähtymispaikoista. Jos ei nimittäin pysähdy, nämä maisemat häipyvät muistikuvista aika pian. Valokuvissa säilyvät vähän kauemmin.

Ja sitten vasta haastetta tulikin, kun pyysin Juhaa tulemaan mukaan kuvaani. ”Ota vielä askel reunalle päin. Ja vielä yksi…” Asentokin kertoo, että korkeanpaikankammoinen ei varsinaisesti nauti maisemasta, mutta minusta kuvasta tuli näin parempi.

Sitten tuli seuraava haaste. Voi ei, pilvet kerääntyvät vuoren huipulle! Kannattaako sinne mennä tänään? 

Kaiteiden harvalukuisuus tai puuttuminen oli jostain syystä enemmän haaste minulle kuin kuskille.

Ja sitten tuli vielä lisähaaste. Suorin reitti oli remontissa ja juuri sinä päivänä siihen aikaan kokonaan poikki. Piti kääntyä takaisin ja kysyä neuvoa tienristeyksen ravintolasta. Ystävälliset ja hyvät neuvot saimmekin, mutta ennen kuin lähdimme ajamaan pitkää kiertoreittiä päätimme syödä lounaan. Pöytäliina ei ollut niin viimeisen päälle, mutta lounas oli hyvä.

Olimme siis kartalla vasemmalla ylhäällä olevassa Njegasin kylässä ja jouduimme kiertämään koko luonnonpuiston Cetinjen kautta päästäksemme Lovcenin huipulle. Ja tietysti sama takaisin.

Samalla näimme Cetinjen kaupungin viereiseltä vuorenrinteeltä.

Lopulta  pääsin kuin pääsinkin taas kiipeämään portaat mausoleumille ja sen takana olevalle näköalatasanteelle.

Vähän on harmi käydä nauttimassa nämä huikeimmat näkymät yksin, mutta ei tämä mikään korkeanpaikankammoisen kohde ole. Muuten kyllä ihan saavutettavissa, jos jaksaa kiivetä noin 400 askelmaa mausoleumille, ei hissiä.

Kiertomatkaan oli mennyt niin paljon aikaa, että serpentiinejä alas ajaessamme saimme nauttia upeasta auringonlaskusta Kotorin lahden yli.

Aivan ihana päivä takana!

Joko seuraat meidän Ailajajuha-sivuamme Facebookissa? Olemme kirjoitelleet paljon automatkastamme Espanjaan ja takaisin ja retkistämme Espanjassa mutta myös muista matkoistamme. Vuosi 2020 on mennyt lähialueilla retkeillessä, mikä on ollut hyvin antoisaa.

Seuraavana päivänä pysyttiin lahden rannassa ja tasamaalla. Kiersimme Kotorin lahden kauniita maisemia. Siitä teksti täällä:

Kotorin lahden ympäri: Tivat, Perast ja muuta kaunista