Browsing Tag

Finnlines

Espanjaan helppo alku Finnlinesilla ja rento jatko läpi Saksan

Lähdön täydelliset tunnelmat

Joskus lomalle lähtö on täydellinen. Kaikki asiat loksahtelevat paikoilleen, aikataulu on rento ja mieliala hyvä. Näin oli nyt. Koti, ystävät, keli ja Finnlinesin laivalla odottava rento matka.

Hetkeä ennen kuin piti alkaa pakata, löysin kolme Barbieta, jotka olivat olleet piilossa. Olin luvannut etsiä niitä uudelle leikkijälle, joka perheensä kanssa oli tulossa kotiimme muutamaksi viikoksi putkiremppaansa pakoon. Sinne ne jäivät tyttöä odottamaan niin kuin iso laatikollinen pikkulegoja isolle veljelle.

Melkein itsellemmekin yllätykseksi tavarat mahtuivat autoon, vieläpä ystävälle Espanjaan matkustava saunan kiuaskin, joka istahti takapenkille turvavöihin siihen kohtaan, missä viimeksi matkusti viisivuotias pojanpoikamme. Tuli pieni ikävän häivähdys, kun olimme eroamassa kymmenestä lastenlapsestamme kahdeksi kuukaudeksi.

Aikaa oli riittämiin, ei ollut kiirettä mihinkään ja lähdimme jumalanpalvelukseen Hyvän Paimenen kirkkoon. Juha Leiviskän suunnittelema kirkko on muuten yksi kauneimpia kirkkoja Helsingissä. Pappi rukoili seurakunnan esirukouksessa varjelusta matkallemme. Kirkkokahvilla naislauma muistutti Juhaa, että Pakilassakin olisi kirkkokuoro, jossa voisi laulaa, ei tarvitsisi jäädä ikuisesti Aurinkorannikon kuoroon. ”Tuu sitten kuoroon, kun tulette takaisin!”  Hyvän matkan toivotukset lähettivät meidät matkaan.

Jos helmikuussa lähtee ajamaan kesärenkailla Vuosaaren satamaa kohti, josta Finnlinesin laivat lähtevät, saa aina jännittää, mikä tien pinnan tilanne on. Tällä kertaa aurinko paistoi, lämpötila oli plussan puolella jo ties monetta päivää ja tien pinta oli kuiva kuin kesällä. Napakymppi!

Finnladyn laivalla

Finnladyn aurinkokansi näyttää houkuttelevalta, mutta ei ihan sentään. Merellä aina vähän tuulee. Kesäajalta meillä on kyllä kokemuksia siitäkin, että tällä kannella istutaan ja rentoudutaan, mutta helmikuu Vuosaaren satamassa on aina helmikuu.

Kannella istumisen sijasta oli kiva ottaa hauskoja kuvia aurinkoisesta meren pinnasta ja auringon laskusta jäämurskaan

Maisemat olivat melkein kesäisen näköiset. Tarkkaan katsoen kyllä huomaa, että osa tuosta sinisestä merestä on vielä jäätä, joka heijastuu sinisestä taivaasta, jolle kuu jo nousee. Oli ihana tunnelma!

Täydellinen auringonlasku kruunasi täydellisen päivän. Tämän ajan tarkeni rauhallisella kannella oikein hyvin.

Helmikuussa kanssamatkustajia ei koskaan ole kovin paljon. Lasten leikkitilat ja kuntosali olivat tyhjiä, tyylikkään vessan sai kokonaan itselleen, eikä portaissakaan ollut vastaantulijoita.

Viime vuosina emme ole viitsineet maksella ateriapaketteja, koska niistä tulee meidän budjettiamme ajatellen aika paljon lisähintaa (n.260€ menopaluu), vaikka sillä toki saisikin runsaat ja maukkaat ruoat viineineen.  Kaksi aikuista elää kyllä yhden vuorokauden ihan hyvin pikkueväillä ja kahvion tarjonnalla. Ruokaahan laivalle ei saa tuoda, eikä esimerkiksi vedenkeitintä, mutta minulla nyt on muutenkin aina laukussa kaurakorppuja ja vähän pähkinöitä ja rusinoita, koska meillä on pientä ruokaongelmaa kaikkialla.  Nyt innostuimme kuitenkin ostamaan brunssin (kahdelta 52€). Hinnalla saa käydä sekä aamiaisella että lounaalla (ennen klo 13) ja valikoima on hyvä. Aamu alkoi siis kuohuvalla.

Talvella ravintolassa on hyvää tilaa, eikä mihinkään tarvitse jonottaa.

Tämä on sitä laivamatkan rentoutta, josta on niin kiva aloittaa pitkä matka. Yksi päivä oleilua ja viihtymistä.

Kyllähän laivalta aktiviteettejakin löytyy, jos niitä kaipaa.

Illalla laivan kannella on tunnelmaa, joskin kylmää sellaista näin helmikuun lopulla, kun laiva alkaa lähestyä Travemünden satamaa.

Finnlinesin hinnat verrattuna muihin vaihtoehtoihin ovat edulliset

Jos aiot ajaa Espanjaan, vaihtoehtoja on oikeastaan kolme. Ruotsin kautta, Baltian kautta tai lautalla Saksaan.  Moni sanoo valintaperusteeksi hinnan ja pitää Finnlinesin vaihtehtoa kalliina. Meidän kokemuksiemme ja aikataulujemme mukaan Finnlines on hinnaltaankin ihan kilpailukykyinen vaihtoehto. Jos ajaa Ruotsin kautta, lauttamatkoihin Helsingin ja Tukholman välillä edestakaisin menee aika helposti pari satasta (vähemmän välillä Naantali – Kapellskär), kolmas satanen menee Ruotsin ja Tanskan välisiin lauttamaksuihin, reilusti yli neljäs polttoaineeseen, jotain Tanskan Rödbystä Saksan Puttgardeniin ja sitten jotain ainakin yhden yön yöpymiseen mennen tullen. Aika piankin ollaan yli viiden sadan, jolloin Finnlinesin lauttamatkasta helmikuussa maksamamme 570 € menopaluusta alkaa olla jo aikalailla samoissa hinnoissa. Jos se vielä on hitusen kalliimpi (tuskin), sen olemme kyllä ihan valmiit maksamaan siitä, että ei tarvitse itse ajaa, vaan voi lojua laivalla, katsella merta, lueskella ja levätä. Sama ajatus pätee Baltian reittiin.  Lähes 1500 km pitempi ajomatka ei houkuttele.

Joitain muita virityksiä saattaisi löytyä. Kerran olemme kokeilleet reittiä Malmöstä Saksaan. Halvempi se oli kuin lauttamaksut Saksasta Ruotsiin, mutta aikataulut olivat vähän hankalat, koska laivayöstä tulee lyhyt.

Meille hyvä vaihtoehto on  aloittaa matkamme Espanjaan Vuosaaren satamasta. Tähän valintaan vaikuttaa toki myös se, että lähdemme helmikuussa ja palaamme huhtikuussa, jolloin emme ole liikkeellä kalleimmin sesonkihinnoin ja kelit Ruotsissa tai Baltiassa saattaisivat olla arvaamattomat. Ja halvin hinta tarkoittaa myös halvinta mahdollista ikkunatonta hyttiä laivalla ilman aterioita. Jos taas laivamatkalleen haluaa paremmat puitteet, niitäkin on saatavilla. On ikkunallisia hyttejä, LUX-hyttejä laivan keulassa, on ateriat, on tervetuliais- ja juhlapaketit. Rahalla saa.

Kelien armoilla olemme tietysti myös Vuosaareen ajaessamme, mutta onneksi matkamme ei ole pitkä. Kesärenkaat  vaihdettiin edellisenä päivänä ja tällä kertaa keli todellakin suosi lähtöämme.

Hyvä hotellivaihtoehto Travemünden lähellä Lyypekissä: Hotel Schweitzerhaus

Yksi epämukavuus tällä reitillä on, ja se on saapuminen Travemünden satamaan illalla myöhään. Kaikkien hotellien vastaanotto ei enää ole auki. Me olemme löytäneet pari mukavaa vaihtoehtoa ja kerran yöpyneet Airbnb-majoituksessa, jonka isäntä lupasi tarvittaessa odottaa vaikka aamuyöhön. Hotel Schweitzerhaus Lyypekissä oli jälleen meidän valintamme. Tässä paikassa on se etu, että respan aukioloaikojen jälkeen avain löytyy koodilla kirjelaatikosta, eli vaikka laiva myöhästyisi, mitään ongelmaa ei tule. Hotelli löytyy helposti, koska se on aivan Travemünder Alleen vieressä ja näkyy hyvin satamasta tullessa. Matkaa on 12 km.

Oma huone löytyi tälläkin kertaa portaitten yläpäästä.

Paikka on mielenkiintoinen tunnelmaltaan. Käytävillä on kaikenlaista rekvisiittaa, aamiaishuoneen seinillä on elämään kannustavia mietelauseita, ja aamiainen on hyvä.

On mukava jatkaa matkaa tämän aamiaisen varassa. Munia, lohta, kinkkua, vihanneksia, juustoa, muroja, jugurttia, hedelmiä, kahvia ja leipää. Minulta ei ainakaan puutu mitään.

Juhalle ehdottomasti mieleenpainuvin yksityiskohta on baarin hyllyllä lojuva kitara, joka vuodesta toiseen on epävireessä. Emäntämme kyllä väitti, että on sitä joku joskus soittanutkin.

Minä hoksasin ensimmäistä kertaa, että rakennuksen päädyssä oli nukkeliike. Meni vartti lisää, ennen kuin pääsimme matkaan, vaikka se ei ollut edes auki.

Automatka Saksan läpi

Olemme olleet tällä matkalla jo niin monta kertaa, että joistain asioista tulee rutiineja. Yksi näistä on eka pysähdys. Designer Outlet Soltaussa on sopivan matkan päässä, juuri sopivasti, kun tekee mieli ensimmäistä kahvikupillista tai vessaa. Ja joskus löytyy jotain tarpeellista ostettavaakin. Tällä kertaa tarvitsin uusia punaisia farkkuja Gerry Weberin outletistä. Niitä saa sieltä yleensä parista kympistä ylöspäin ja Suomessa sitä oikeaa kokoa ja mallia ei löydä koskaan alle satasen. On täältä ostettu usein muutakin. Ihania satiinilakanoita, keittiötarvikkeita ja lapsille vaatetuliaisia esimerkiksi Steiffiltä.

Alue on myös ihan mukavan tunnelmallinen vanhanaikaisine saksalaistaloineen.

Vessat taas eivät ole yhtään vanhanaikaisia vaan ihanan siistejä ja tunnelmallisia kukkakimppuineen.

Yksi tylsä pettymys Saksan moottoriteiden varrelle tänään mahtui. Katsoimme kartasta, että Bielefeldissä olisi Dr. Oetkerin museo. Juha ei suostunut ajamaan ohi, ja kiinnosti se minuakin. Ajoimme parkkitaloon ja kävelimme vastaanottoon. ”Vain etukäteisvarauksella”, oli tyly tervehdys. Ei auttanut. Sinne jäi puomin taakse.

Matkanteosta tuli yhtäkkiä yllättävänkin mielenkiintoista, kun Juha avasi keskustelun: ”Kun lukioikäisenä olin ensimmäistä kertaa täällä Saksassa ja Werneri näytti paikkoja, ei ollut minkäänlaista käsitystä, millainen elämä oli edessä.” ”No, minkälainen elämäsi sitten on ollut?” kysyin uteliaana. ”Sellainen tavallinen, normaali…” Tuostakin olisi jo voinut yllättyä, mutta kun olin kuulevinani myös adjektiivin ”tylsä”, niin asetuin kunnolla kuuntelemaan. Täytyy sanoa, että tuota seurannut keskustelu pystyi tuomaan esille yllättävän monta uutta asiaa vielä yli 45 vuoden yhteisen elämän jälkeen. Ihan rakentavassa mielessä kylläkin, ei riidellen eikä loukkaantuen millään tavalla. Mutta kyllä Juhakin joutui jossain vaiheessa toteamaan, että elämä minun kanssani ei ole ollut tylsää, eivätkä kaikki meidän perheen jutut ihan tavanomaisia ole olleet. Kokemukset vain ovat eri näkökulmista erilaisia ja oma tausta vaikuttaa paljon. Jos omien lapsuuden ja nuoruuden kokemusten perusteella pitää normaalina sitä, että yksi lapsista voittaa koriksen Suomen mestaruuden, pari juoksee maratoneja ja ne kaksi muuta kuuluvat maan parhaisiin musiikin ammattilaisiin, eli perheessä on Club For Fiven basso ja konserttien solistina esiintyvä oopperalaulaja, niin kai se sitten joillekin on vain normaalia ja tavanomaista. Minun elämässäni nuo asiat ovat olleet yllätyksiä ja tehneet elämästä kaikkea muuta kuin tavallisen.

Käytätkö sinä automatkoja syvällisiin keskusteluihin?

Vielä lisää aikaa keskusteluun tuli, kun juutuimme Saksan moottoriteille tyypilliseen ruuhkaan. Parin tunnin matelemisen jälkeen ohitimme ruuhkan syyn. Rekan lasti oli pahasti levinnyt koko moottoritielle.

Ilta Boppardissa – Pension Haus Weller

Soitimme majapaikkaamme ja kerroimme olevamme myöhässä. ”Kein Problem, wir sind hier für Sie”, oli iloinen vastaus. Näin uskoimmekin, paikka oli meille ennestään tuttu, eikä ollut yllätys, että emäntä oli varannut meille paikan parhaan viihtyisän ja tilavan huoneen ja odotti tuliaissuklaiden kanssa.

Paikkakunta on Boppard, majapaikan nimi on Pension Haus Weller.

Viimeksi täällä ollessamme suunnittelimme, että seuraavalla kerralla tulemme iltapäivällä, teemme rauhallisen kävelylenkin Main-joen rannalla ja ihailemme auringonlaskua vastarannalle. Se maantielle levinnyt rekka muutti suunnitelmat, ja iltalenkkimme oli tunnelmallinen kuutamokävely.

Ja keskustan saksalaistalot kuvasin iltavalaistuksessa.

Aamulla maisema ikkunasta oli niin saksalainen, niin saksalainen.

Aamu hotellissa oli kuin romanttista juhlaa. Olimme ainoat asiakkaat kauniisti sisustetussa ruokasalissa.

Eikä aamiastarjotinta ollut suinkaan huitaistu kokoon. Kinkkuviipaleetkin oli kietaistu keitetyn parsan ympärille, ananaskirsikat koristelivat lautasta, jolla oli hedelmiä, vihanneksia, kinkkua ja lohta. Tarjolla oli kahvin seuraksi monenlaista leipää, jogurttia ja mehua ja hedelmät emäntä kehotti ottamaan mukaan matkaevääksi.

Tämmöinen söpö rakennus hotelli oli ulkoa. Kuin pikkuinen peikkolinna.

Täydellistä matkan alkua ei varmaan pitäisi lopettaa aamuiseen sumukuvaan, mutta näin lähdimme ajamaan Koblenzin ja Luxembourgin kautta Ranskaan. Jatkuiko sumu, vai paistoiko aurinko, sille tulee pian jatkoa. Ole kuulolla, käy meidän Fb-sivulla tykkäämässä, niin näet, milloin uutta tulee ja mistä. Espanjaan Espanjassa Espanjasta

Jatkon voit lukea täältä. Verdun

 

Finnlinesilla Itämeren ympäri

Finnlinesin laivat ovat meille vanhoja tuttuja. Meillä on niistä hyviä kokemuksia jo 1990-luvulta, jolloin perheemme ja asuntovaunuyhdistelmämme matkasi niillä useinakin vuosina Saksaan. Ensin Lyypekkiin, sitten Travemündeen. Viime vuosina olemme henkilöauton kanssa kerran tai pari vuodessa menneet ja tulleet autolautalla Helsinki – Travemünde -reitin. Tänä vuonna satuimme olemaan valmiiksi Naantalin seudulla matkamme alkaessa ja päädyimme kokeilemaan reittiä Itämeren ympäri: Naantali – Kapellskär – Malmö – Travemünde ja paluumatka sitten Travemündestä Helsinkiin tutumpaa reittiä.

Finnfellow odotti Naantalin satamassa ja auringon laskiessa jonottelimme muiden kanssa laivaan pääsyä. Huomattava osa jonottajista oli rekkoja, tämä on selkeästi rahtiliikenteelle suunnattu reitti. Eikä laivaan  edes pääse ilman autoa. Jonossa oli rauhallista, kävelin ottamassa kuvia auringonlaskusta ja henkilöautoissa bongasin pari muutakin, joilla oli sukankudin kädessään. Palasin autoon ja oman sukankutimeni pariin.

Naantali – Kapellskär -reitillä ruokailut kuuluvat matkan hintaan. Kävimme päivällisellä ja söimme asiallista kotiruokatyyppistä ruokaa. Ruotsinlaivojen kala- ja katkarapupöytiä täällä on turha odottaa, mutta asiallisen ja maistuvan päivällisen jäätelöjälkkäreineen kyllä saa. Näytti hyvin maistuvan muutamille lapsiperheillekin.

Päivällisen jälkeen nousimme hetkeksi fiilistelemään auringonlaskua lipuessamme Naantalista saaristoon.

Juhalla oli pitkä esiintymispäivä takana, joten luikahdimme saman tien hyttiin, josta heräsimme aamulla aamiaiselle ja vaihteeksi Tukholman saaristoa ja auringon nousua fiilistelemään.

Tukholmasta aamulla aikaisin lähteneet laivat lipuivat vastaan.

Päätimme lähteä Kapellskäristä etelään kiertäen Tukholman vähän kauempaa. Luulen, että se oli ihan hyvä ratkaisu. Ajelimme ruotsalaisten rauhalliseen ja turvalliseen tapaan pikkuteitä. Ruotsissa on tosiaankin satsattu turvallisuuteen. Tien keskellä kaistojen välissä on miltei poikkeuksetta aita, jolloin ohitukset ovat mahdottomia. Ohitusta varten on sitten aina muutaman kilometrin välein ohituskaistoja. Tämä oli niin houkuttelevan rauhallista, että vastoin tapojamme vaihdoimme välillä kuskia.

Aamulla Kapellskärissä, iltalaivalla lähtö Malmöstä – päivän ajeluun on riittävästi aikaa. Ehdimme pitää mukavia taukoja, vaikka jotenkin tällä kohtaa Vättern-järven rannan tuuli ja aallot vähän hirvittivätkin. Minkälainen yö merellä olisi tulossa? Huh!

Ajelimme rauhassa etelään päin ja kun huomasimme, että aikaa oli runsaasti, käännyimme vielä pikkuteille. Siellä tuli eteen tällainenkin, joka toi vanhoja muistoja ja mielleyhtymiä ja sai hymyn huulille.

Tämä taas ei kovasti huvittanut. Ei kai se nyt niin kamalan tärkeää voi olla, että kaikki menevät samaan vessaan? Minusta tuntui jotenkin oudolta ja ehkä vähän kiusalliseltakin kuunnella viereisestä kopista, miten joku lorotti korkealta ja lujaa. Vai pitäisikö minun vain oppia jotain uutta?

Vielä yksi järvenrantakuva jostain Hässleholmin paikkeilta. Järvellä oli mielenkiintoinen kelluva rakennus. Sauna?

Ajomatka Kapellskärin satamasta Malmön satamaan oli rauhallinen etappi. Malmössä olimme hyvissä ajoin, saimme laivaannousuliput sataman palvelupisteestä ja hetken päästä olimme laivassa katselemassa Malmön satamaa kannelta. Vähän edempänä oli Juutinrauman silta, joka olisi ollut reittimme, jos olisimme halunneet ajaa Tanskan kautta Saksaan. Meille sopi paremmin tällainen rento meininki. Rauhallinen ajomatka ja sitten yöksi laivan kyytiin nukkumaan.

Tuuli tuntui puhaltavan aika voimakkaasti, mutta ei laiva merellä isommasti keikkunut. Hyvin nukuttiin.

Hiukan lyhyeksi jäi yö, kun laiva oli Travemündessä jo vähän kuuden jälkeen. Tulimme viihtyisiin ravintolatiloihin aamiaiselle ja ehdimme kiertää keulaan ottamaan pari kuvaa. Aurinkoinen aamu.

Aamu oli ollut niin aikainen, että poikettuamme ensin Cittiparkin alueella tankkaamassa ja hetken hengähtämässä ja ajettuamme jonkin aikaa parkkeerasimme sopivaan rauhalliseen metsänreunaan, kaivoimme takapenkiltä tyynyt esille ja otimme pikku nokoset. Eipä meillä ole kiirettä mihinkään.

Jos haluat olla kuulolla ja seurata, millainen oli seuraava etappimme, jolla on erittäin mielenkiintoinen nimi, Glückstadt, käy tykkäämässä Facebook sivustamme, niin saat heti tiedon seuraavasta tekstistä.

Itämeren kierroksemme jatkui lähes kuukautta myöhemmin, kun olimme paluumatkalla Hollannissa viettämältämme kodivaihtolomalta. Travemünden satama on jo kuin kotiin tulisi. Ajaminen loppuu siihen ja jäljellä on pari yötä ja leppoisa päivä laivalla.

Tällä kertaa heinäkuun lopussa näimme ensimmäisen kerran, miltä Itämeren sinilevätilanne näyttää. Nämä näkymät vähän toivat surua merimatkaan, vaikka kaikki muuten olikin hyvin.

Illalla tulimme kuitenkin alueille, joilla meri taas oli kirkas ja aurinko laski kauniisti jonnekin Ruotsin suuntaan.

Aamulla kotona. Hollantilaiset vaihtokumppanimme olivat huolehtineet siitä, että kotiinpaluu ilahdutti. Seuraavissa teksteissä kerromme sitten, mitä kaikkea ehdimme tällä välillä kokea.

Espanjasta kotiin osa 9 Trieristä Travemündeen

Varasimme Saksan läpi ajamiseen Trieristä Travemündeen kaksi päivää. Näin oli mahdollista poiketa pois moottoriteiltä ja pysähdellä rauhassa. Ensimmäiseen päivään sisältyi kaksi hienoa yllätystä. Ensimmäinen oli persoonallinen outlet-center ja toinen hieno hotelli keskellä metsää. Molempiin voisimme palata.

Mitä tulee mieleesi sanasta outlet-center? Monikerroksinen ostoskeskus, jossa on vierekkäin vaate-, sisustus- ja taloustavaroitten myymälöitä? Samat ketjut kaikkialla, alennuskyltit ikkunoissa. Ei varmaankaan tällainen ristikkotalojen kylänäkymä, jollaisen kohtasimme City Outlet Centerissä Bad Münstereifelissä.

Jos olisi ollut pikkuisen lämpimämpää, olisimme istahtaneet mille tahansa terassille. Nyt nautimme apfelstruudelimme ja kahvimme sisätiloissa.

Kauppojen kivijalat ja katujen kojut myivät ruokaa, herkkuja, käsitöitä ja matkamuistoja. Me ostimme yhdestä kivijalkakaupasta ison kassillisen Leibnizin suklaakeksejä, joita lastenlasten lauma kuulemma joka matkaltamme odottaa. Täältä käymme ne varmaan ostamassa myöhemminkin, hinta oli erittäin edullinen. Keksejä tuli mukaan varmaan enemmän kuin lasten vanhemmat olisivat halunneetkaan.

Juha sortui muihin houkutuksiin. Maistoin minäkin sen toisen bratvurstin päästä vähän.

Jo ennen kuin tulimme ihan perille Vlothoon  Berghotel Moorlandiin aavistimme, että paikka on meidän mieleemme.

Hotelli metsän keskellä. On tässä nähty vaivaa pääsiäistunnelman tekemisessä. Isäntä suhtautui meihin kovin tuttavallisesti. Samoina vuosina, kun Juha oli ensimmäistä kertaa Saksassa, hän oli tehnyt kierroksen Suomessa. Mikkeli, Kuopio, Rovaniemi – jopa yllättävän paljon nimiä oli jäänyt mieleen. Olipa kiva rupatella.

Miten näin hieno paikka voi olla näin hiljainen? Sitä ihmettelimme, kun viimeisen matkapäivän illan kunniaksi kävimme hotellin ravintolassa syömässä. Oli siellä toinenkin pariskunta kyllä.

Aamiaisella oli kai kuusi ihmistä.

Pihalla oli koristeltu joulukuusi – ei kun tietystikin pääsiäiskuusi. Eipä ole Suomessa tullut vastaan.

Viimeinen päivämatkamme meni hyvin perinteisesti. Yritämme aina jättää viimeiselle päivälle melko lyhyen matkan, että on varaa yllätyksiin. Ja siihen sitten mahtuu myös pientä viime tipan shoppailua tuliaisten merkeissä. Toivottavasti kartasta myös näkyy se, että oli aikaa poiketa pois moottoritieltä.

Kukkivat puut tien varsilla houkuttelivat pikkuteille.

Joku pikkujakso osui moottoritielle, mutta tulimme kiireesti pois, siellähän satoi räntää!

Soltaun Designer Outlet Center on yksi vakiopysähdyspaikka. Kyllä sieltä nytkin muutama paistinpannu lähti mukaan. 13-vuotias tyttärenpoikamme oli oikein iloinen saamastaan tuliaispannusta.

Lüneburgin ja Ratzeburgin suuntaan ajelimme jälleen pikkuteitä kevään pieniä iloja katsellen.

 

Ja taas yhdessä pikkukylässä koristeltu pääsiäispuu.

Ennen kuin ajoimme ties kuinka monetta kertaa Skandinavienkaille Finnlinesin lautalle, kävimme vielä jollain pikkupaikkakunnan huoltoasemalla tankkaamassa tankin täyteen hintaan 1,20€/litra (diesel), ja viivyttelimme vielä pari tuntia LUV-ostoskeskuksessa Dänishburgissa.

Vietimme melkein pari tuntia autojen jonossa, mutta niinpä olimme sitten lapsiperheitten jonon jälkeen lähes ensimmäiset laivaan ajavat. Hieno juttu, että lapsiperheet ohjataan omaan jonoonsa ja ensimmäisenä laivaan, koska siinä vaiheessa kello on jo suunnilleen 11. Sitten vain nukkumaan ja aamulla herätessä ollaan jo pitkällä merellä.

Ostimme laivaan tullessamme brunssin. Se on siitä hyvä, että siihen sisältyy sekä aamiainen että lounas. Ravintolassa voi käydä 10:30 – 13:00 kaksi kertaa. Aamiainen alkaa kuohuvalla.

Pitkän automatkan jälkeen on kiva vain olla rauhassa. Selata kuvia, käydä kahvilla, istuskella kahvilassa merta katsellen ja seurata Suomen uutisia televisiosta. Tälle päivälle riittikin seurattavaa, olihan Suomen vaalipäivä. Hetkeä ennen vaalituloksen selviämistä kävin ottamassa jo tavaksi tulleen auringolaskukuvan kannelta.

Aamu oli sininen ja poutainen. Aurinkoinen sää otti meidät vastaan. Muutamaa tuntia myöhemmin tavarat olivat paikoillaan, pesukone pyöri, puolet tenavista oli käynyt moikkaamassa mummia ja taataa ja kerännyt osansa tuliaisista. Ihan niin kuin ennenkin.

Seuraava Espanjan jakso on jo sovittu vuokraemännän kanssa. Sitä ennen meitä odottaa kuitenkin pariviikkoinen Hollannissa. Hollantilainen pariskunta oli lähettänyt meille kodinvaihtopyynnön ja ajattelimme ottaa sen vastaan ja sanoa kyllä. Matkustelu on kuitenkin oikeastaan aika kivaa.