Tulimme Sarajevoon ajaen Kroatiasta. Dakovon jälkeen meillä oli edessä rajanylitys Bosnia-Hertzegovinaan, joten siirryimme EU:n ulkopuolelle. Aikaa siihen ei kauan mennyt, edellämme oli vain pari autoa, mutta nyt tarvittiin sekä passit, green card että auton paperit, ja meiltä kysyttiin, mihin olemme menossa. Kun Juha vastasi: ”Sarajevoon”, kopissa istunut mies purskahti nauramaan ja hekotti vedet silmissä vielä, kun antoi meille passit takaisin. Meille jäi täysin arvoitukseksi, mistä tämä naurunpuuska johtui. Olemme ymmällämme vieläkin.
Etsiskelimme rajan ylityksen jälkeen sopivaa taukopaikkaa eväiden nauttimiseen. Varsinaisia levähdysalueita ei ollut, eivätkä tien varren pienet levikkeet houkutelleet. Dobojssa äkkäsimme hienon näköisen kirkon kauempana rinteellä ja käännyimme sinne. Eipä vaisto pettänyt nytkään. Kirkon pihalla puiden alla oli mukava penkki, jossa oli rauhallista juoda kahvit ja syödä eväsleivät samalla katsellen kirkon mielenkiintoisia muotoja.
Kiipesin tietysti myös mäelle katsomaan siellä olevaa muistomerkkiä, mutta en ymmärtänyt kyrillisillä kirjaimilla kirjoitetusta teksistä, mitä katselin.
Otin sitten kuvia maisemasta ja kirkon pihalle jääneestä Juhasta.
Kirkko oli auki, upeita seiniä ihastellessa meni tovi.
Maisema muuttui vähitellen vuoristoisemmaksi. Lähestyimme Sarajevoa, joka on vuorten piirittämä.
Myös minareetteja alkoi näkyä enemmän maisemissa.
Ja taas oltiin uudellla loistavakuntoisella ja lähes tyhjällä tiellä.
Ajaessamme Sarajevoon katselimme uteliaina ympärillemme. Muistimme tämän talon edelliseltä käynniltämme noin 15 vuoden takaa. Talo on jätetty muistoksi sodan raunioista. Koivut ovat kasvaneet, sisäseisiin on ilmestynyt graffiteja lisää.
Sisääntuloväylän varrella oli myös paljon uutta. Hotelleja ja kiiltäviä toimistotaloja.
Navigaattorimme ei ollut pysynyt ajan tasalla, vaikka siihen oli ladattu keväällä uudet kartat. Se ohjasi sitkeästi oikealle kadulle, joka kuitenkin oli autoilta suljettu ajoestein. Lopulta jätimme auton parkkiin kaiken kaaoksen keskelle, etsimme majapaikkamme jalan ja tutkimme sinne kiertotien.
Onnistui, mutta aiheutti saman tien sen, että Google mapsin käyttö vei koko ulkomaandatakiintiömme hetkessä. Bosnia-Hertzegovinaan ei saa Telialta edes reissupakettia, joten meille tuli ongelma.
Valitsemamme majapaikka oli pieni uusi moderni rakennus ihan lähellä vanhaa kaupunkia. Ikkunamme on katutasolla noiden mustien autojen vieressä, mutta liikenteen melu jäi hyvin ikkunoiden ulkopuolelle.
Illasta näytti tulevan sateinen, mutta pilvien väistyttyä kiipesimme ylemmäs mäelle muslimien sodanaikaisen hautausmaan yläpuolelle ihailemaan auringonlaskua.
Seuraavan päivän käytimme Sarajevon kiertelyyn
Historiaa, väkivaltaa, arkea ja näkymiä
Mitäpä sanoisin Sarajevosta, jossa kävelimme tänään reilut 15 000 askelta? Onko se sotamuseo, joka säilyttää ikuisesti monenlaiseen väkivaltaan ja sotiin kytkeytyvän menneisyytensä? Onko sen tärkein anti ihanan tunnelmallinen vanha kaupunki ja sen kulttuuripääoma, jossa voi eksyä basaarikaduille ja nähdä rinnakkain elävät kirkot, synagogat ja moskeijat? Vai onko Sarajevo moderni pääkaupunki asuinalueineen, raitiovaunuineen ja ostoskeskuksineen? Mitähän sarajevolaiset itse haluaisivat turistien ajattelevan, näkevän ja kokevan?
Sarajevo on vuorten ympäröimä ja siksi se pysyy pinta-alaltaan kohtuullisen pienenä. Sen pinta-ala on vain kolmisen kilometriä etelästä pohjoiseen ja kymmenisen kilometriä idästä länteen.
Sarajevo on historiassaan ollut usein keskeinen sotanäyttämö. Muistan jo koulun historian tunneilta ”Sarajevon laukaukset” joka tarkoitti vuonna 1914 ensimmäiseen maailmansotaan johtanutta Itävallan kruununprinssin murhaa. Ensimmäisessä maailmansodassa Sarejevosta tuli osa Jugoslaviaa ja toisessa maailmansodassa Saksa valtasi Sarajevon. (Lisää historiasta Wikipediasta)
Jugoslavian liittotasavallan hajoamissodassa serbit piirittivät Sarajevoa vuosina 1992 – 1995. Piiritys kesti 3 vuotta, 10 kuukautta, 3 viikkoa ja 3 päivää. Kamala aika! (Wikipedian perusteellinen artikkeli täällä) Piirityksen jäljet ovat nähtävissä monin paikoin vieläkin, ja turisteille näytetään sodan muistomerkkejä, kuten Tunnelimuseota ja Srebrenican joukkomurhan uhreista koottua pysäyttävää valokuvanäyttelyä. Joukkomurhassa kuoli vuonna 1995 yli 8000 ihmistä. Ikuinen tuli on muistomerkki toisen maailmansodan uhreille. Se on Baščaršijasta lähtevän kävelykadun päässä.
Sarjajevon vanhan kaupungin suorittaminen kuuluu aloittaa Sebiljin aukiolta, jossa on vanha kaivo. Turistit ovat ristineet paikan pulutoriksi. Eikä syyttä.
Kokonaiset perheet leikkivät pulujen joukossa.
Turisteja kehotetaan myös juomaan lähteestä. Juha teki työtä käskettyä.
Itselläni oli vanhassa kaupungissa vähän sellainen tunne, että olen tullut napatuksi turistikatiskaan, jossa minulle tarjotaan syöttejä, jotka eivät maistu eivätkä houkuttele. Tämä on perinteinen Gazi Husrev-beg’in kauppahalli. Täältä pitäisi löytyä matkamuistoja vaativampaankin makuun. Ei löydetty, käveltiin ulos toisesta päästä. Tässä kohtaa erityisesti mietin, haluavatko sarajevolaiset juuri tällaista tarjota turisteille? Ja jos, niin kenelle? Tuskin eurooppalaiseen makuun ainakaan. Ja jos tämä on Sarajevo turisteille, se olisi vähän sama, kun Helsinki näyttäisi turisteille vain Kauppatorin, eikä edes kertoisi, että Espalla on lisää.
Juha katseli hetken kyllä paikallisen näköisiä soittimia.
Ja ymmärsin, että osa tarjonnasta on kovinkin taitavaa käsityötä, ja sillä tavalla kivaa katseltavaa.
Moskeijavierailu kuuluu turistin ohjelmaan myös. Mekin kävimme. Sarajevosta sanotaan, että se on hieno kaupunki, jossa kulttuurit elävät rinnakkain. Katukuvassa on kaikkea. En oikein tiedä, onko se rinnakkaineloa, kun eri uskontojen pyhäköt sijaitsevat samassa kaupungissa? Eri ihmiset niissä kuitenkin käyvät.
Kiltit turistit riisuivat kenkänsä ja piipahtivat moskeijan ovelle turisteille rakennettuun karsinaan vilkaisemaan sisään.
Turistien kuuluu myös muistaa Sarajevon merkitys ensimmäisen maailmansodan syntymisessä. Tässä kulmassa Itävallan prinssi Franz Ferdinand ammuttiin ja siitä se alkoi. Meidän perheen historiaekspertti poseeraa tässä lähellä latinalaista siltaa jo toista kertaa.
Kiertelimme hetken ja sitten hyppäsimme kolmosen ratikkaan pienelle sightseeingille. Ihan kuin Helsingissä ennen vanhaan. Ratikkalippu maksoi noin 80 senttiä.
Jäimme pois, kun maisemat olivat tarpeeksi erilaiset, eli noin 2,5 km:n päässä. Sarajevo City Center kauppakeskus ja sen takana hotelli. Tällä alueella oli isoja hotelleja enemmänkin.
Melkein pikkuisen hävettää, mutta Juhalle tuli spagettinälkä, kun hän näki tämän. Olisi sitä varmaan Sarajevossa voinut maistaa jotain muutakin jossain muualla.
Kiertelimme tavallisen ruokakaupan hyllyjäkin. Aika helppoja juttuja täältä löytyisi. Kauppojen hyllyt olivat täynnä ihan samoja merkkejä kuin muuallakin, paitsi tämä. Juhalle oma tuotemerkki. Katso tarkkaan! Monenlaisia Juha-nimisiä pussikeittoja löytyy.
Tänne halusin minä. Korkeiden ja komeiden kirkkojen ja minareettien sijasta moderni kaupunki kilpailee kiiltävillä torneilla. Avaz on maailman twist-torneista 12. korkein. Koneen hisseillä mentiin 36. kerrokseen.
Juha jäi taas mieluummin sisälle odottelemaan, kun itse menin ulos katsomaan maisemia parvekkeelta. Korkean paikan kammo aina vähän rajoittaa.
Voisin itse ehkä sanoa, että tämä oli tämän päivän kohokohta. Ihanat maisemat! Vuorenrinne täynnä taloja joka suuntaan.
Tämän kuvan zoomasin siitä hautausmaasta, jolla kävelimme eilen. Edessä vanha kaupunki, joka täältä katsoen näytti tosi pieneltä alueelta. Tämä kuva on siis otettu noin kolmen kilometrin päästä.
Täältä näki myös sen, miten paljon Sarajevossa on uutta ja korkeaa.
Vuorten takaa näytti tulevan jo lisää sadepilviä. Pikkuisen satoi vähän väliä.
Tulimme sateen alta hetkeksi sisään toiseen kauppakeskukseen. Kauppakeskus oli ihan verrattavissa vastaaviin. Samat merkit. Oli Desiqual, Stradivarius, Bershka, Lindex. Zara, Massimo Dutti, Ecco jne.
Kadulla oleva läiskä on nimeltään Sarajevon ruusu. Se on asfalttiin punaisella betonilla täytetty jälki siinä, missä kranaatti räjähti tai mihin luoti osui ja usein joku kuoli. Sarajevon uusilla kaduilla näkyi näitä siellä täällä. Siellä olivat ne kuuluisat tarkka-ampujien kohteet.
Seuraavissa kuvissa oleva muistomerkki on nimeltään särkynyt sydän. Se on sodan aikana kuolleiden lasten muistomerkki. Sarajevossa oli piirityksen aikana 65-80 000 lasta, joista 40% oli tarkka-ampujien kohteena, 51% näki jonkun ammuttavan, 39% näki perheenjäsenensä ammuttavan ja 19% todisti joukkomurhan. Vähemmästäkin sydän särkyy ja turistikin itkee. Mietin pitkin päivää hiuksenhienoa eroa näiden muistomerkkien esillä olemisesta turistiesitteissä. On tietysti tärkeää muistaa sodan kauhut ja opetukset ja kunnioittaa uhreja. Mutta haluaako nykysarajevolainen, että turisti kulkee vain hautausmaalta ja muistomerkiltä toiselle?
Muistomerkin viereen pylväisiin on kirjoitettu kaikkien murhattujen lasten nimet. Laskeskelimme, että vuonna 1992 omat lapsemme olivat 14, 11, 9 ja 5-vuotiaita. Heidän ikätovereitaan. Tapahtumasta tulee jotenkin konkreettinen, kun ajattelee, että lapsen elämä päättyi siihen. Hän oli jonkun äidin ja isän lapsi. Voi olla, että äidin ja isänkin elämä päättyi juuri siihen. Sarajevon uhrit olivat todella usein siviilejä.
Uudemmallakin puolella oli vanhoja moskeijoita. Tännekin olisi ollut lupa mennä sisään, mutta kun ei oltu turistialueella, täällä ei oltu varauduttu lainahuiveilla tällaisia vajaasti pukeutuneita turistinaisia varten. En voinut.
Jalkojen pesu olisi pitänyt tehdä tässä.
Kävelimme takaisin vanhaa kaupunkia kohti pitkin joen rantaa. Miljacka-joen yli on useita merkittäviä siltoja. Vasemmalla tässä on yliopisto, oikealla Serbian ja Iranin suurlähetystöt.
Tuon sillan nimi on Festina Lente. Kiiruhda hitaasti. Musiikinopettajamieheni pahoitti mielensä, kun taustalla oleva hieno rakennus oli nimeltään Academy of fine arts eli siis taideyliopisto ja sanoin sen tarkoittavan kuvataideakatemiaa.
”Onko paikallinen Sibelius-Akatemia siis Academy of less fine arts?”
Ortodoksiseen kirkkoonemme olleet tervetulleita ollenkaan. Mies ovella pudisti päätään ja viittoi pois. Oli siellä kohta messu alkamassa, mutta entä jos olisimmekin halunneet jäädä sinne? Ei olisi ollut meille ollenkaan vieras ajatus, olemme usein tehneet niin.
Nappasin ovelta muistoksi kuitenkin kuvan. Käteni suojasta pienellä kameralla, ihan salaa.
Seuraavassakin kirkossa, eli Pyhän Sydämen kappelissa (Vapaa käännökseni alkuperäisestä The church of the Sacred Heart of Jesus) oli ovella mies, joka sanoi, että kirkko on kiinni. Juha kyllä tiesi, että se on vielä viisi minuuttia auki, mutta ei sanonut mitään. Kun sitten kävelimme takaisin kirkon eteen katsomaan ilmoitustaululta, milloin seuraava messu olisi, mies viittoi meidät takaisin ja sanoi: ”Two minutes, welcome.” Oli nätti kirkko, kiva, että päästiin sisälle.
Mitä sanoisin lopuksi Sarajevosta? Se on todella monipuolinen, sekä historiallisesti että kulttuurisesti tärkeä kaupunki. On hyvä ymmärtää sen historia, nähdä eri sotien kauhujen merkit, ja kiertää muistomerkit. Osan niistä kiertelimme vuosia sitten ensimmäistä kertaa käydessämme, emmekä niihin nyt palanneet. Esimerkiksi huoltotunneli lentokentän lähellä, laajat hautausmaat ja joukkomurhien valokuvien näyttely antavat näkökulmaa asioihin. On kuitenkin myös todella hyvä nähdä, että se on modernien ihmisten kotipaikka, jossa he menevät töihin, ostavat merkkivaatteita, ajavat raitiovaunuilla, rakentavat ja asuvat. Lapset käyvät koulua ja tavallisista kaupoista ostetaan tavallista ruokaa.
Ja ikuinen tuli palaa muistuttamassa, että sotaa ei kukaan toivo koskaan enää.
Sarajevon jälkeen aloimme lähestyä päämääräksemme ottamaamme Montenegroa. Ensin olimme ajatelleet ajaa rannikolle ja Kroatian kautta Montenegroon, mutta totesimme tuollaisen mutkan turhaksi ylimääräisine rajanylityksineen, joten lähdimme itään ja kohti Focan kaupunkia, josta jatkoimme rajanylityspaikalle Scepan Poljeen ja sieltä seuraavaksi katsomaamme kohteeseen Pluzineen ja seuraavina päivinä tutustuimmekin Montenegron luontokohteisiin. Tämä oli yksi antoisimmista osista matkaamme.
Matka jatkuu täällä:
Sarajevosta Montenegoon ja Durmitoriin.
Joko seuraat meidän Ailajajuha-sivuamme Facebookissa? Olemme kirjoitelleet paljon automatkastamme Espanjaan ja takaisin ja retkistämme Espanjassa mutta myös muista matkoistamme. Vuosi 2020 on mennyt lähialueilla retkeillessä, mikä on ollut hyvin antoisaa.
.
