Browsing Tag

bosnia-Hertzegovina

Bosnia-Herzegovinan kohteet: Trebinje, Mostar, Medugorje, Kravice

Lähdimme Radovicista, läheltä Tivatia ja ajoimme vielä uudelleen Kotorin lahdelle, mutta vain Tivatin kautta jälleen lautalle Lepetanesta Kamenariin. Navigaattorillamme oli jotain ongelmia päästää meitä suoraan Kotorin lahdelta pohjoisempaa reittiä Trebinjeen. Se ohjasi niin kauan ja sinnikkäästi Herzeg Novin suuntaan, että aloimme jo epäillä, pääseekö reittiämme rajan yli. Mutta rajalla ei ollut mitään ongelmaa. Seurasimme viitoitusta Nikšićiin, kunnes tuli aika kääntyä vasemmalle.  Bosnia-Herzegovinan suuntaan. Kerran jouduimme hakemaan uskon vahvistusta huoltoasemalta, kun viitoitus ja navigaattori taas olivat eri mieltä, mutta paikallinen viitoitus oli parempi. Navigaattorin kartat oli päivitetty keväällä, mutta osa ajelemistamme teistä näytti niin hyviltä ja uusilta, että on mahdollista, että tiedosto oli jo vanha. Ostimme paperikartan, niin oli helpompi arvioida mahdollisia ristiriitoja navigaattorin ja tienviittojen välillä.

Ihanissa maisemissa mentiin taas. Kotorin lahdelle heitettiin hyvästejä useallakin levähdyspaikalla niin kauan kuin se näkyi.

Ihania maisemia oli  ihailtavina myös, kun saavuimme lähemmäs Trebinjeä.  

Trebinjeä lähestyimme ristiriitaisin odotuksin. Joku oli viihtynyt siellä ja hehkutti saamaansa ystävällistä palvelua, toinen oli ajanut vauhdilla sen läpi auton ovet lukittuina, kun oli kokenut ympäristön turvattomana ja kolmas oli melkein jäänyt ilman taksikyytiä, kun kroatialainen taksi oli kieltäytynyt ajamasta sinne, koska autot kolhitaan. Mitenkähän meidän kävisi?

Trebinjeen saavuimme hyvissä ajoin ja parkkeerasimme auton keskustaan maksulliselle parkkipaikalle. Samassa olimme jo viehättävällä ja värikkäällä torilla ja kuljimme katselemassa vihanneksia, hedelmiä, öljypulloja, marjahilloja ja hunajaa pursuavia myyntipöytiä.

Kävelimme infoon ja saimme hyvän kartan ja ystävälliset neuvot näkemisen arvoisista paikoista. Vasta käveltyämme jo myös vanhan kaupungin portin sisäpuolelle soitin majoittajallemme kysyäkseni ajo-ohjeita. Hän vastasi tulevansa itse paikalle kymmenessä minuutissa vihreällä autolla ja mustissa shortseissa. Niin kävi, haimme yhdessä automme parkista ja ajoimme perässä muutaman korttelin sivuun keskustasta aivan uuden kerrostalon pihaan ja kohta olimme aivan uskomattoman kivassa kahden huoneen huoneistossa.

Pieni lepohetki matkan jälkeen, vähän syötävää ja sitten suuntasimme autolla tutustumaan Trebinjeen. Autolla siksi, että meidän mielestämme paikan mielenkiintoisin nähtävyys, 2000-luvulla rakennettu ortodoksinen luostari oli muutaman kilometrin päässä korkealla mäellä. Oli aivan huippupaikka. Kirkko oli kaunis.

Mäeltä oli valtavan hienot näkymät yli koko Trebinjen.

Nautimme kahvit nunnien ylläpitämässä ravintolassa. Lounasaikaan täällä saisi ruokaakin.

Mäeltä oli hieno näkymä myös toiselle Trebinjen nähtävyydelle, eli jo 1700-luvulla rakennetulle sillalle.

Seuraavaksi parkkeerasimmekin sillan lähettyville ja lähdimme kävelylle jokirantaan.

Aurinko laski ja sen kahta puolta näkyivät pienet halot.

Tästä suunnasta luostari näytti tältä.

Kolmas suosittu Trebinjen nähtävyys on vanha kaupunki, jonne pääsee paristakin portista. Porttien sisällä ja ulkopuolella näkyi houkuttelevia terasseja, mutta tällaisena syyskuun iltana paikat näyttivät vielä ennen auringon laskua aika tyhjiltä.

Ihanin juttu, minkä vanhasta kaupungista bongasin oli tämä.

Puiston laidalla oli komea ortodoksikirkko.

Iltapäivä ja ilta Trebinjessä olivat olleet erittäin mielenkiintoiset ja miellyttävät. Olimme kohdanneet vain ystävällisiä ihmisiä ja kokeneet olomme kaikin puolin miellyttäväksi ja turvalliseksi. En ymmärrä ollenkaan niitä, jotka ovat täällä pelänneet.

Kun isäntämme seuraavana aamuna kuuli, että olimme tykänneet luostarista, hän neuvoi meitä pysähtymään toisessakin kauniissa luostarissa ajaessamme pois Trebinjestä ja katsomaan myös paikan ainutlaatuista viini- ja hunajatarjontaa. Näin sitten teimme, kaunista katsottavaa ei ole koskaan liikaa ja pieni kiva jaloitteluhetki on aina tervetullut.

Luostareissa ja kirkoissa ollaan tarkkoja pukeutumisesta. Turisteille on onneksi useimmiten tarjolla jotain, millä itsensä verhota, jos asu muuten ei ole kunnossa. Meillä oli, oli hihat paidoissa ja pitkät lahkeet, mutta yhden teinitytön olemus verhottiin ystävällisesti kirkon pihalla ennen kuin hän voi astua sisään.

Viihdyin myös luostarin puutarhassa. Hunajaa, viiniä tai kuivattuja hedelmiä ei kuitenkaan lähtenyt mukaan. Kun automatkaa on edessä vielä viikkoja, joutuu miettimään tarkoin, ostaako kuormaan jotain.

Ihania näkymiä oli jälleen pitkin matkaa.

Suunnistimme Blagajhin kivan jokinäkymän toivossa. Olin lukenut etukäteen, että siellä ei ole rauhallista turistivapaata näkymää kuin aamuvarhaisella, mutta miten toisenlainen todellisuus meitä kohtasikaan! Istahdimme joen rantaan mukavan näköiseen ravintolaan lounaalle. Saimme hyvää ruokaa ihan kohtuuhintaan, kuuntelimme veden solinaa, katselimme kaunista jokea  ja olimme paikan ainoat asiakkaat koko ajan.

 

Tänne tullaan ihastuttavan jokinäkymän takia ja katsomaan  Tekijan on 600 vuotta vanhaa dervissiluostaria. Se on rakennettu kiinni kallioon ja on varsin kuvauksellinen näkymä. Kallioluolasta virtaa Buna-joki. Dervissit  kuuluvat mystiikkaa harjoittavaan islamin suufilaiseen suuntaukseen ja ovat tunnettuja erityisestä tanssista. Nyt teen tunnustuksen, joka vähän hävettääkin. Skippasimme luostarin, olisihan se pitänyt käydä katsomassa, kun kerran sitä varten tänne muutkin tulevat. Joelle oli kyllä kivat näkymät.

Taisimme kuitenkin olla vain onnekkaita turistiruuhkien suhteen. Lähtiessämme kaksi bussillista käveli vastaan ja paikka on kuitenkin suhteellisen pieni.

Mostar

Ja mikäs kiire meillä oli jatkaa Mostariin. Kun viimeksi kävimme siellä, siltaa vasta rakennettiin, eikä turistikojujakaan juuri ollut. Nyt Juha totesi ensi töikseen, että sillalle hän ei mene, siellä on aivan liikaa ihmisiä.

Menimme kuitenkin. Ja vaikka miljoona turistia ei ehkä paikan kauneutta lisää, niin väärässä he eivät ole. Olimme merkittävällä ja kauniilla paikalla, kävelimme sillan yli länsipuolelta itään, otimme kuvat myös toiselta puolelta, joimme kahvit ja vaikka loppumattomat tavaranmyyntikojut vähän ärsyttivätkin, ymmärsimme, että kysymys niissäkin on Mostarin tulevaisuudesta ja elinkeinosta. Ja silta on tärkeä symboli, joka yhdistää Mostarin muslimialueen idässä ja kristittyjen alueen lännessä.

Mostar oli pahasti sodan keskellä Jugoslavian hajoamissodassa. Yritimme kovasti hahmottaa koko ajan, kuka taisteli, miksi, missä ja milloin ja Mostarin taisteluista  löytyykin selventävä artikkeli Wikipediasta. 

 

Medugorje

Mostarista suunnistimme Medugorjeen, josta tulikin yksi koko matkamme yllätyksellisimpiä paikkoja. Kuvittelimme, että käymme kurkistamassa mäkeä, jolla 80-luvun alussa kerrottiin Marian ilmestyneen joillekin lapsille, mistä alkoi paikan kehittyminen pyhiinvaelluskohteeksi. Suunnittelimme nukkuvamme yön ja jatkavamme eteenpäin. Mutta nähtyämme mäen, kirkon, Marian kuvia myyvät matkamuistomyymälät ja keskusteltuani yhden irlantilaismiehen kanssa, päätimme jäädä pariksi yöksi ja tutustua paikkaan perusteellisemmin. Aurinko laski kauniisti tämän päätöksen päälle.

Seuraavana aamuna aloitimme paikkakunnan tarjoamasta suurimmasta haasteesta. Etsiydyimme Valkoiselle ristille vievän pyhiinvaelluspolun alkuun ja aloitimme kiipeämisen kivikossa. Huh!

Polun varrella oli viisitoista Kristuksen kärsimyksestä kertovaa taulua.

Kivikkoa riitti. Juhalle riitti vähän aikaisemmin kuin minulle ja hän jäi istumaan ja odottamaan, kun sinnikkäästi jatkoin ylös asti.

Ylhäällä oli valkoinen risti ja sen ympärillä puita, aukeaa ja kiviä. Monet istuivat siellä aivan hiljaa yksin tai ryhmissä.

Ylhäältä oli myös hienot näkymät yli Medugorjen.

Otin alhaalta kuvan mäestä ja merkitsin nuolella kohdan, jolle kiipesin.

Kaupunki oli täynnä pyhiinvaeltajia. Kirkon sisätilat eivät riitä päivittäisiin messuihin, ja kirkon ulkopuolelle onkin rakennettu alttari ja iso ulkokenttä.

Puistossa olevalle ylösnousseen Kristuksen patsaalle oli jono. Ihmettelimme syytä ja katsoessamme syy  selvisi: Ihmiset jonottivat pyyhkimään (tai pesemään?) Kristuksen jalkoja. Kukin kaivoi esille valkoisen liinan ja pyyhki sillä patsaan jalkoja. Jotkut halasivat ja suutelivat patsasta. Tällaisen perusluterilaisen on elettä vaikea ymmärtää, mutta katoliseen perinteeseen liittyy niin paljon muutakin konkreettista tekemistä luterilaisen sanaan perustuvan kulttuurin sijasta, että yritimme ymmärtää. Jalkojen peseminen, ristinmerkit, suudelmat – mielenkiintoinen ajatus. 

Matkamuistomyymälät myivät lähes pelkkiä Marian kuvia ja patsaita ja rukousnauhoja.

Kuvittelimme illemmalla kiipeävämme toiselle mäelle, eli sille Marian ilmestymisen mäelle, jossa oli samanlainen mutta lyhyempi kivinen polku tauluineen ylös.

Auringon kultaama rinne toisaalta houkutti kiipeämään lisää, mutta sitten tuli tunne, että nyt on parasta jo levätä ja hiljentää vauhtia.

Jäimme rinteeseen kivelle istumaan ja katselimme vuorille kunnes aurinko laski niiden taakse.

Rinteelle vievän polun alussa oli sininen risti ja sen ympärillä istui ihmisiä rukoilemassa ja laulamassakin. Musiikkiryhmä esiintyi. Tunnelma oli käsin kosketeltavan harras.

Kravice, Jaice ja Banja Luka

Seuraavana aamuna lähdimme jälleen yhdestä mukavasta majapaikasta eteenpäin. Ensimmäinen pysähdyspaikka olivat Kravicen putoukset. Kiipeämistä oli täälläkin, mutta parkkipaikalta oli selkeät portaat alas, ei kivikoista tietoakaan. Ja olisi alas päässyt turistijunallakin, mutta emme me niin vanhoja ole vielä!

Kravicesta lähtiessä annoimme navigaattorille osoitteeksi Jaicen. Jatkoimme ihanissa maisemissa jälleen.

Taukopaikkojen hakeminen on aina pieni haaste. Pitää olla tilaa parkkeerata ja rauha istahtaa jonnekin. Tällä kertaa tarjoutui yllättävä paikka jälleen. Näimme jonkin matkaa tieltä ison ristin ja sinne johtavan tien. Poikkesimme katsomaan ja löysimme hienon hautausmaan mäen päällä. Kiviaidalla istuttiin, juotiin kahvit ja katseltiin kahdestaan maisemaa.

Bosnia-Hertzegovinassa on kolme eri väestöryhmää, joiden välillä on jännitteitä edelleen. Hallinnossakin on systeemi, jossa bosniakeilla, kroaateilla ja serbeillä on oma presidenttinsä, jotka vuorotellen kukin ovat kahdeksan kuukautta koko maan presidenttinä. Tien varsilla kummastelimme sutattuja tienviittoja. Monesti joko latinalaisilla tai kyrillisillä kirjaimilla kirjoitettu nimi oli sutattu. Tässä osassa maata sutattuina olivat kyrilliset kirjaimet.

Bosnia-Hertzegovinassa oli juuri vaalit. Jossain uutisissa sanottiin, että nyt saatiin presidentti, joka saattaa edelleen voimistaa maan jakautumista. Ei varmaan hyvä uutinen, kun ajattelee, minkälaiset muistot viime sodasta on ja miten lähellä sota vielä on. Aikaa sen loppumisesta on vasta vähän yli 20 vuotta.

Maisemien takia kannatti usein vähän pysähtyä.

Jaicessa halusimme pysähtyä katsomaan hienoa putousta. Oli kiva syy pieneen jaloittelutaukoon.

Jaicen lähellä olisi ollut toinenkin kiva kohde, Plitva järvi ja sen rannalla olevat myllyt. Alkoi tulla kuitenkin vähän ilta jo vastaan, joten tyydyin ottamaan kuvan vain esitetaulusta.

 

Banja luka jäi meidän matkallamme vähän hutiksi. Tulimme niin myöhään, että aurinko oli kohta laskemassa, jouduimme etsiskelemään majapaikan osoitetta, ja kun pääsimme sinne, totesimme sen olevan niin kaukana keskustan keskeisistä kortteleista, että kävely minnekään ei tuntunut mielekkäältä enää. Ja auto oli talon pihassa niin, että oli parempi, kun annoimme sen olla siinä. Kiersimme yhden marketin ja täytimme auton jääkaapin ja kävelimme iltapimeässä takaisin. Banja Luka pitää katsoa joskus myöhemmin niin näkee muutakin kuin marketin ja pimeän puiston.

Tässä piilokuvassa on mies, joka kantaa kahdella muovikassilla ruokaa marketista pitkin pimeää polkua.

.

Tässä vielä reittimme Bosnia-Hertzegovinan läpi. Yhteensä neljä yötä.

Emme siis muuttaneet suunnitelmiamme jäädäksemme Banja Lukaan, vaan lähdimme aamulla ajamaan Zagrebiin.

Zagrebista löytyy oma teksti

Zagreb

Käy tykkäämässä Facebook sivustostamme Espanjaan, Espanjassa, Espanjasta, niin saat tiedot uusista teksteistä. Seuraavat tekstit tulevat tutusti Espanjasta jälleen. Tykkäysnappula löytyy sekä ala- että sivupalkista.

Sarajevo

Tulimme Sarajevoon ajaen Kroatiasta. Dakovon jälkeen meillä oli edessä rajanylitys Bosnia-Hertzegovinaan, joten siirryimme EU:n ulkopuolelle. Aikaa siihen ei kauan mennyt, edellämme oli vain pari autoa, mutta nyt tarvittiin sekä passit, green card että auton paperit, ja meiltä kysyttiin, mihin olemme menossa. Kun Juha vastasi: ”Sarajevoon”, kopissa istunut mies purskahti nauramaan ja hekotti vedet silmissä vielä, kun antoi meille passit takaisin. Meille jäi täysin arvoitukseksi, mistä tämä naurunpuuska johtui. Olemme ymmällämme vieläkin.

Etsiskelimme rajan ylityksen jälkeen sopivaa taukopaikkaa eväiden nauttimiseen. Varsinaisia levähdysalueita ei ollut, eivätkä tien varren pienet levikkeet  houkutelleet. Dobojssa äkkäsimme hienon näköisen kirkon kauempana rinteellä ja käännyimme sinne. Eipä vaisto pettänyt nytkään. Kirkon pihalla puiden alla oli mukava penkki, jossa oli rauhallista juoda kahvit ja syödä eväsleivät samalla katsellen kirkon mielenkiintoisia muotoja.

Kiipesin tietysti myös mäelle katsomaan siellä olevaa muistomerkkiä, mutta en ymmärtänyt kyrillisillä kirjaimilla kirjoitetusta teksistä, mitä katselin.

Otin sitten kuvia maisemasta ja kirkon pihalle jääneestä Juhasta.

Kirkko oli auki, upeita seiniä ihastellessa meni tovi.

Maisema muuttui vähitellen vuoristoisemmaksi. Lähestyimme Sarajevoa, joka on vuorten piirittämä.

 

Myös minareetteja alkoi näkyä enemmän maisemissa.

Ja taas oltiin uudellla loistavakuntoisella ja lähes tyhjällä tiellä.

Ajaessamme Sarajevoon katselimme uteliaina ympärillemme. Muistimme tämän talon edelliseltä käynniltämme noin 15 vuoden takaa. Talo on jätetty muistoksi sodan raunioista. Koivut ovat kasvaneet, sisäseisiin on ilmestynyt graffiteja lisää.

Sisääntuloväylän varrella oli myös paljon uutta. Hotelleja ja kiiltäviä toimistotaloja.

Navigaattorimme ei ollut pysynyt ajan tasalla, vaikka siihen oli ladattu keväällä uudet kartat. Se ohjasi sitkeästi oikealle kadulle, joka kuitenkin oli autoilta suljettu ajoestein. Lopulta jätimme auton parkkiin kaiken kaaoksen keskelle, etsimme majapaikkamme jalan ja tutkimme sinne kiertotien.

Onnistui, mutta aiheutti saman tien sen, että Google mapsin käyttö vei koko ulkomaandatakiintiömme hetkessä. Bosnia-Hertzegovinaan ei saa Telialta edes reissupakettia, joten meille tuli ongelma.

Valitsemamme majapaikka oli pieni uusi moderni rakennus ihan lähellä vanhaa kaupunkia. Ikkunamme on katutasolla noiden mustien autojen vieressä, mutta liikenteen melu jäi hyvin ikkunoiden ulkopuolelle.

Illasta näytti tulevan sateinen, mutta pilvien väistyttyä kiipesimme ylemmäs mäelle muslimien sodanaikaisen hautausmaan yläpuolelle ihailemaan auringonlaskua.

Seuraavan päivän käytimme Sarajevon kiertelyyn

Historiaa, väkivaltaa, arkea ja näkymiä

Mitäpä sanoisin Sarajevosta, jossa kävelimme tänään reilut 15 000 askelta? Onko se sotamuseo, joka säilyttää ikuisesti monenlaiseen väkivaltaan ja sotiin kytkeytyvän menneisyytensä? Onko sen tärkein anti ihanan tunnelmallinen vanha kaupunki ja sen kulttuuripääoma, jossa voi eksyä basaarikaduille ja nähdä rinnakkain elävät kirkot, synagogat ja moskeijat?  Vai onko Sarajevo moderni pääkaupunki asuinalueineen, raitiovaunuineen ja ostoskeskuksineen? Mitähän sarajevolaiset itse haluaisivat turistien ajattelevan, näkevän ja kokevan?

Sarajevo on vuorten ympäröimä ja siksi se pysyy pinta-alaltaan kohtuullisen pienenä. Sen pinta-ala on vain kolmisen kilometriä etelästä pohjoiseen ja kymmenisen kilometriä idästä länteen.

Sarajevo on historiassaan ollut usein keskeinen sotanäyttämö.  Muistan jo koulun historian tunneilta ”Sarajevon laukaukset” joka tarkoitti vuonna 1914 ensimmäiseen maailmansotaan johtanutta Itävallan kruununprinssin murhaa.  Ensimmäisessä maailmansodassa  Sarejevosta tuli osa Jugoslaviaa ja toisessa maailmansodassa Saksa valtasi Sarajevon. (Lisää historiasta Wikipediasta)

Jugoslavian liittotasavallan hajoamissodassa serbit piirittivät Sarajevoa vuosina 1992 – 1995. Piiritys kesti 3 vuotta, 10 kuukautta, 3 viikkoa ja 3 päivää. Kamala aika!  (Wikipedian perusteellinen artikkeli täällä) Piirityksen jäljet ovat nähtävissä monin paikoin vieläkin, ja turisteille näytetään sodan muistomerkkejä, kuten Tunnelimuseota ja  Srebrenican joukkomurhan uhreista koottua pysäyttävää valokuvanäyttelyä. Joukkomurhassa kuoli vuonna 1995 yli 8000 ihmistä. Ikuinen tuli on muistomerkki toisen maailmansodan uhreille. Se on Baščaršijasta lähtevän kävelykadun päässä.

Sarjajevon vanhan kaupungin suorittaminen kuuluu aloittaa Sebiljin aukiolta, jossa on vanha kaivo. Turistit ovat ristineet paikan pulutoriksi. Eikä syyttä.

Kokonaiset perheet leikkivät pulujen joukossa.

Turisteja kehotetaan myös juomaan lähteestä. Juha teki työtä käskettyä.

Itselläni oli vanhassa kaupungissa vähän sellainen tunne, että olen tullut napatuksi turistikatiskaan, jossa minulle tarjotaan syöttejä, jotka eivät maistu eivätkä houkuttele. Tämä on perinteinen Gazi Husrev-beg’in kauppahalli. Täältä pitäisi löytyä matkamuistoja vaativampaankin makuun. Ei löydetty, käveltiin ulos toisesta päästä. Tässä kohtaa erityisesti mietin, haluavatko sarajevolaiset juuri tällaista tarjota turisteille? Ja jos, niin kenelle? Tuskin eurooppalaiseen makuun ainakaan. Ja jos tämä on Sarajevo turisteille, se olisi vähän sama, kun Helsinki näyttäisi turisteille vain Kauppatorin, eikä edes kertoisi, että Espalla on lisää.

Juha katseli hetken kyllä paikallisen näköisiä soittimia.

Ja ymmärsin, että osa tarjonnasta on kovinkin taitavaa käsityötä, ja sillä tavalla kivaa katseltavaa.

Moskeijavierailu kuuluu turistin ohjelmaan myös. Mekin kävimme. Sarajevosta sanotaan, että se on hieno kaupunki, jossa kulttuurit elävät rinnakkain. Katukuvassa on kaikkea. En oikein tiedä, onko se rinnakkaineloa, kun eri uskontojen pyhäköt sijaitsevat samassa kaupungissa? Eri ihmiset niissä kuitenkin käyvät.

Kiltit turistit riisuivat kenkänsä ja piipahtivat moskeijan ovelle turisteille rakennettuun karsinaan vilkaisemaan sisään.

Turistien kuuluu myös muistaa Sarajevon merkitys ensimmäisen maailmansodan syntymisessä. Tässä kulmassa Itävallan prinssi Franz Ferdinand ammuttiin ja siitä se alkoi. Meidän perheen historiaekspertti poseeraa tässä lähellä latinalaista siltaa jo toista kertaa.

Kiertelimme hetken ja sitten  hyppäsimme kolmosen ratikkaan pienelle sightseeingille. Ihan kuin Helsingissä ennen vanhaan. Ratikkalippu maksoi noin 80 senttiä.

Jäimme pois, kun maisemat olivat tarpeeksi erilaiset, eli noin 2,5 km:n päässä. Sarajevo City Center kauppakeskus ja sen takana hotelli. Tällä alueella oli isoja hotelleja enemmänkin.

Melkein pikkuisen hävettää, mutta Juhalle tuli spagettinälkä, kun hän näki tämän. Olisi sitä varmaan Sarajevossa voinut maistaa jotain muutakin jossain muualla.

Kiertelimme tavallisen ruokakaupan hyllyjäkin. Aika helppoja juttuja täältä löytyisi.  Kauppojen hyllyt olivat täynnä ihan samoja merkkejä kuin muuallakin, paitsi tämä. Juhalle oma tuotemerkki. Katso tarkkaan! Monenlaisia Juha-nimisiä pussikeittoja löytyy.

Tänne halusin minä. Korkeiden ja komeiden kirkkojen ja minareettien sijasta moderni kaupunki kilpailee kiiltävillä torneilla. Avaz on maailman twist-torneista 12. korkein. Koneen hisseillä mentiin 36. kerrokseen.

Juha jäi taas mieluummin sisälle odottelemaan, kun itse menin ulos katsomaan maisemia parvekkeelta. Korkean paikan kammo aina vähän rajoittaa.

Voisin itse ehkä sanoa, että tämä oli tämän päivän kohokohta. Ihanat maisemat! Vuorenrinne täynnä taloja joka suuntaan.

Tämän kuvan zoomasin siitä hautausmaasta, jolla kävelimme eilen. Edessä vanha kaupunki, joka täältä katsoen näytti tosi pieneltä alueelta. Tämä kuva on siis otettu noin kolmen kilometrin päästä.

Täältä näki myös sen, miten paljon Sarajevossa on uutta ja korkeaa.

Vuorten takaa näytti tulevan jo lisää sadepilviä. Pikkuisen  satoi vähän väliä.

Tulimme sateen alta hetkeksi sisään toiseen kauppakeskukseen. Kauppakeskus oli ihan verrattavissa vastaaviin. Samat merkit. Oli Desiqual, Stradivarius, Bershka, Lindex. Zara, Massimo Dutti, Ecco jne.

Kadulla oleva läiskä on nimeltään Sarajevon ruusu. Se on asfalttiin punaisella betonilla täytetty jälki siinä, missä kranaatti räjähti tai mihin luoti osui ja usein joku kuoli. Sarajevon uusilla kaduilla näkyi näitä siellä täällä. Siellä olivat ne kuuluisat tarkka-ampujien kohteet.

Seuraavissa kuvissa oleva muistomerkki on nimeltään särkynyt sydän. Se on sodan aikana kuolleiden lasten muistomerkki. Sarajevossa oli piirityksen aikana 65-80 000 lasta, joista 40% oli tarkka-ampujien kohteena, 51% näki jonkun ammuttavan, 39% näki perheenjäsenensä ammuttavan ja 19% todisti joukkomurhan. Vähemmästäkin sydän särkyy ja turistikin itkee. Mietin pitkin päivää hiuksenhienoa eroa näiden muistomerkkien esillä olemisesta turistiesitteissä. On tietysti tärkeää muistaa sodan kauhut ja opetukset ja kunnioittaa uhreja. Mutta haluaako nykysarajevolainen, että turisti kulkee vain hautausmaalta ja muistomerkiltä toiselle?

Muistomerkin viereen pylväisiin on kirjoitettu kaikkien murhattujen lasten nimet. Laskeskelimme, että vuonna 1992 omat lapsemme olivat 14, 11, 9 ja 5-vuotiaita. Heidän ikätovereitaan. Tapahtumasta tulee jotenkin konkreettinen, kun ajattelee, että lapsen elämä päättyi siihen. Hän oli jonkun äidin ja isän lapsi. Voi olla, että äidin ja isänkin elämä päättyi juuri siihen. Sarajevon uhrit olivat todella usein siviilejä.

Uudemmallakin puolella oli vanhoja moskeijoita. Tännekin olisi ollut lupa mennä sisään, mutta kun ei oltu turistialueella, täällä ei oltu varauduttu lainahuiveilla tällaisia vajaasti pukeutuneita turistinaisia varten. En voinut.

Jalkojen pesu olisi pitänyt tehdä tässä.

Kävelimme takaisin vanhaa kaupunkia kohti pitkin joen rantaa. Miljacka-joen yli on useita merkittäviä siltoja. Vasemmalla tässä on yliopisto, oikealla Serbian ja Iranin suurlähetystöt.

Tuon  sillan nimi on Festina Lente. Kiiruhda hitaasti. Musiikinopettajamieheni pahoitti mielensä, kun taustalla oleva hieno rakennus oli nimeltään Academy of fine arts eli siis taideyliopisto ja sanoin sen tarkoittavan kuvataideakatemiaa.

”Onko paikallinen Sibelius-Akatemia siis Academy of less fine arts?” 

Ortodoksiseen kirkkoonemme olleet tervetulleita ollenkaan. Mies ovella pudisti päätään ja viittoi pois. Oli siellä kohta messu alkamassa, mutta entä jos olisimmekin halunneet jäädä sinne? Ei olisi ollut meille ollenkaan vieras ajatus, olemme usein tehneet niin.

Nappasin ovelta muistoksi kuitenkin kuvan. Käteni suojasta pienellä kameralla, ihan salaa.

Seuraavassakin kirkossa, eli Pyhän Sydämen kappelissa (Vapaa käännökseni alkuperäisestä The church of the Sacred Heart of Jesus) oli ovella mies, joka sanoi, että kirkko on kiinni. Juha kyllä tiesi, että se on vielä viisi minuuttia auki, mutta ei sanonut mitään. Kun sitten kävelimme takaisin kirkon eteen katsomaan ilmoitustaululta, milloin seuraava messu olisi, mies viittoi meidät takaisin ja sanoi: ”Two minutes, welcome.” Oli nätti kirkko, kiva, että päästiin sisälle.

Mitä sanoisin lopuksi Sarajevosta? Se on todella monipuolinen, sekä historiallisesti että kulttuurisesti tärkeä kaupunki. On hyvä ymmärtää sen historia, nähdä eri sotien kauhujen merkit, ja kiertää muistomerkit. Osan niistä kiertelimme vuosia sitten ensimmäistä kertaa käydessämme, emmekä niihin nyt palanneet. Esimerkiksi huoltotunneli lentokentän lähellä, laajat hautausmaat ja joukkomurhien valokuvien näyttely antavat näkökulmaa asioihin. On kuitenkin myös todella hyvä nähdä, että se on modernien ihmisten kotipaikka, jossa he menevät töihin, ostavat merkkivaatteita, ajavat raitiovaunuilla, rakentavat ja asuvat. Lapset käyvät  koulua ja tavallisista kaupoista ostetaan tavallista ruokaa.

Ja ikuinen tuli palaa muistuttamassa, että sotaa ei kukaan toivo koskaan enää.

 

Sarajevon jälkeen aloimme lähestyä päämääräksemme ottamaamme Montenegroa. Ensin olimme ajatelleet ajaa rannikolle ja Kroatian kautta Montenegroon, mutta totesimme tuollaisen mutkan turhaksi ylimääräisine rajanylityksineen, joten lähdimme itään ja kohti Focan kaupunkia, josta jatkoimme rajanylityspaikalle Scepan Poljeen ja sieltä seuraavaksi katsomaamme kohteeseen Pluzineen ja seuraavina päivinä tutustuimmekin Montenegron luontokohteisiin. Tämä oli yksi antoisimmista osista matkaamme.

Matka jatkuu täällä:

Sarajevosta Montenegoon ja Durmitoriin.

Käy tykkäämässä Facebook sivustostamme Espanjaan, Espanjassa, Espanjasta, niin saat tiedot uusista teksteistä. Seuraavat tekstit tulevat tutusti Espanjasta jälleen. Tykkäysnappula löytyy sekä ala- että sivupalkista.