Seimet kertovat Betlehemistä, joulusta ja muustakin

 

Espanjan jouluseimet ovat valloittaneet minut. Niitä on kaikkialla,  ei vain kirkoissa vaan myös kaupungintaloilla, toreilla, näyteikkunoissa ja jopa liikenneympyröissä, ja ne ovat monipuolisia, todellisia kuvakertomuksia joulusta ja joulun ympärille sijoittuvista tapahtumista. Joissain kylissä on jouluseimiä myös livenä, paikallisten asukkaiden näytteleminä, mutta sellaista en ole vielä ehtinyt nähdä. Nyt alkaa olla viimeinen päivä tänä vuonna nähdä seimet vielä. Loppiaisen jälkeen ne puretaan.

Ihan uusi innostukseni seimiin ei ole, mutta espanjalaisseimien monipuolisuus on yllättänyt.

Sain ensimmäisen Marian, Joosefin ja Jeesuslapsen kummitytöltäni noin 30 vuotta sitten. Asetelma oli kipsistä valettu, valkoinen, pieni ja puhdas. Monena jouluna nostin sen  kodissani jouluiselle liinalle olohuoneen pöydälle, kun kaikki muu oli jo valmista, ja siitä alkoi joulu.

Appeni teki jatkuvasti matkoja Israeliin. Vihjasin, että öljypuinen seimi voisi olla kiva lahja 40-vuotissyntymäpäiväksi. Sen sain.  Se on ikkunallani nytkin, ja hänen tuomillaan kameleilla ovat tietäjät tänäkin jouluna tulleet Jeesuslasta katsomaan.

 

Öljypuisen seimen hahmot olivat kuitenkin aika kökköjä ja etsiskelin joitakin vuosia itselleni mieluisampia. Toledossa Espanjassa törmäsin lopulta juuri  niihin, jotka puhuttelivat. Joosef ja Maria toivat hellyttävät muistot koulun joulukuvaelmista, joissa lapset kulkivat kylpytakeissaan pyyhe päässä.

Muitakin olisi ollut tarjolla, mutta eivät ne puhutelleet ihan samalla tavalla.

Vähitellen seimeeni alkoi tulla myös paimenia ja lampaita. Lampaita tein itsekin villasta.

Enkeliä etsin kauan. Lopulta se tarjottiin minulle ystävän jäämistöstä. Nyt se on samalla kaunis muisto.

Bratislavasta ostin torilta ihan toisenlaisen seimen. Kaislahahmoja oli tarjolla Joosefin, Marian, Jeesuksen ja enkeleiden lisäksi paljon muitakin. Äitejä ja lapsia, pieniä tyttöjä ja poikia. Asettelin ne seimen ympärille kertomaan, että myös lapset ovat tervetulleita seimelle ja äitien ja lasten puuhat kuuluvat kuvioon.

Barcelonan vanhasta kaupungista ostin kaksi kaunista seimeä. Ne on tehty jostain pihkan ja puun tyyppisestä yhdistelmästä.

Vähitellen omaan seimeeni on kulkeutunut Espanjan matkoilta tuliaisina kaikenlaista rekvisiittaa, jota siellä voi ostaa kaupoista, joista saa käsityönä tehtyjä hahmoja ja esineitä. Erityisesti olen hankkinut kylän toimia kuvaavia hahmoja.

Lähteestä pulppuaa vettä ihan oikeasti, kun vain laittaa töpselin seinään ja vettä lähteeseen.

Tavaratalon joulukoristeosastolla on myös hyvät valikoimat. On kokonaisia seimiasetelmia ja erikseen eläimiä, torimyyjiä, palmuja ja muita puita.

 

Alla oleva kuva on yhden liikkeen näyteikkunasta, jossa ihastuin seimeä keinutuolissa katselevaan vanhukseen.  Käsin tehdyn hahmon hinta (190€) oli kuitenkin valitettavasti aivan liikaa.

Muut tavarat ovat olleet ihan kohtuuhintaisia, noin kympin, parin hintaisia. Pikkutavaroita, kuten ruukkuja, palmuja tai pikkueläimiä saa paljon halvemmallakin.

Pitkään etsin seimeeni kakkijaa (gaganer). Tämä on gaganerin alkuperäisin versio, eli katalonialainen maataloustyöntekijä tai paimen, jolla on perinteinen katalonialainen asu ja lakki. Usein myös käyrä piippu suussaan.

Tämän kakkijan löysin yhdestä Fuengirolalaisesta liikkeestä, jossa myytiin käsityönä valmistettuja seimihahmoja.

Kakkijan aika erikoiselta kuulostava hahmo on lähtöisin Kataloniasta. Luin aika perusteellisesti erilaisia artikkeleita sen alkuperästä ja merkityksestä. Se on alkanut näkyä seimiasetelmissa jo 1700-luvulla ja Ranskassa jopa sitä ennen. Sen perusajatus on ollut hahmo, joka lannoittaa maata seuraavaksi vuodeksi ja tuottaa onnea. Se on usein ollut piilotettuna asetelmaan, ja sen löytäminen on ollut onnen merkki. Joissain lähteissä kerrottiin, että se oli joinakin aikoina tarkoitettu ivalliseksi näpäytykseksi ihmisille, jotka luulivat olevansa jotenkin muita ylempänä. Heidät saatettiin kuvata pylly paljaana ja piilottaa jonkun palmun taakse, mutta sittemmin kakkijasta on tullut ennemminkin kunnianosoitus henkilölle, joka on näin saanut itsensä seimeen. Ilkeilynä sitä harrastettiin erityisesti viime vuosikymmeninä Francon kauden jälkeen, jolloin poliitikkoja kuvattiin kakkijoina. Tämä hahmo myös symboloi ihmisten tasa-arvoa ja asetelman arkea. Jeesuslapsi syntyy keskelle arkea ja elämää. Jouluyö, juhlayö -tunnelma on siitä hetkestä kaukana.

Vaikka kakkijalla on myönteinen merkitys, jotkut näkevät sen sopimattomana hahmona, olla nyt pylly paljaana julkisesti näkyvillä. Esimerkiksi Barcelonan kaupunki ei enää sijoita kakkijaa julkisiin seimiinsä.

Kakkijoilla on harrastajansa. Facebookissa on kuulemma yli 3000 ihmisen kansainvälinen ryhmä, joka keskustelee kakkijoista ja jakaa vihjeitä siitä, mistä niitä voi hankkia. Kakkijahahmoja on poliitikoista urheilijoihin ja satuhahmoihin. En kyllä haluaisi kakkivaa Trumpia seimeeni, vaikka niistäkin olen useita kuvia nähnyt.

Ja vastaan ilmiselvään kysymykseesi: En ole liittynyt ryhmään. Vielä. Senkin takia, että en ole onnistunut löytämään sitä, vaikka siitä oli jossain tekstissä. Mutta yksi kakkija minullakin on nyt ensimmäistä kertaa seimessäni parin palmun välissä.

Yhdessä seimessä Mollinan seimimuseossa näin pissijän.

Ihan välihuomautuksena tässä toinen kakkaava hahmo, eli Gaga Tio, jouluhalko, joka myös elää vahvasti Kataloniassa.

Sitä ei sijoiteta seimeen, vaan pidetään jossain näkyvillä vilttiin käärittynä kotona ”syötettävänä”. Loppiaisena lapset sitten hakkaavat halkoa laulamalla samalla rytmikkäästi ”Gaga tio, gaga tio, gaga tio!” Tämän kuvan sain katalonialaiselta ystävältäni.

Lopulta halon päältä viltti väistyy ja lapset näkevät sen kakanneen joulunamit heille. Siitä alkaa lahjojen jako. Mutta tämä siis ei liity mitenkään seimiasetelmaan.

Espanjalaisessa jouluseimessä ovat aina myös itämaan tietäjät eli kuninkaat (los reyes magos). Heillä on Espanjassa joulunvietossa muutenkin merkittävämpi asema kuin meillä, hehän tuovat myös lapsille lahjat vasta loppiaisena. Joulupukki on Espanjan joulussa uudempi tulokas, eikä joulupukkia kaikkiin perheisiin tule ollenkaan.

Seimiä on siis tietenkin jokaisessa kirkossa.

Hyvin vahvana Espanjassa on myös perinteisesti seimiä julkisissa tiloissa. Fuengirolassa tällainen löytyy ulkoa aukiolta pomeranssipuiden katveesta.

Tässä seimessä on jälleen kuvattuna koko Betlehemin kylämiljöö, tosin tavan mukaan paikallisin maustein, eli tästä Betlehemistä löytyy esimerkiksi kaupungin kauppahalli.

Enkä todellakaan ollut ainoa katselija ja kuvanottaja, vaikka tästä kuvasta voisi senkin käsityksen saada.

Torremolinosin kaupungintalon aulan seimi täyttää puolet tilasta ja on Mollinon seimimuseon jälkeen näyttävin seimipaikka, jonka olen nähnyt.

Seimet kertovat tarinat myös joulun ympäriltä. Tässä kuvassa kohtaavat Maria ja Elisabet vielä kumpikin raskaana ollessaan.

Mollinon seimimuseossa on seimien lisäksi esillä myös Andalusialainen joulunvietto. Siinä joulutori Alhambran edessä.

Seimiä on joulun aikaan tarjolla kaikilla kauppakaduilla, enkä aina jaksa vastustaa kiusausta ottaa vielä yksi mukaan. Ja näinpä niitä kertyy. Tästä otin kuitenkin vain kuvan.

Samoin tästä.

Nämä taas lähtivät mukaan ja ovat nyt kotona kaapin päällä.

Tämän ostamista harkitsin loppujen lopuksi kokonaisen vuoden. Olin jo monta kertaa vähän harmitellut, että en ottanut sitä mukaan, ja sitten kun törmäsin Volkkariin uudelleen Malagassa, kävin ostamassa sen ilman uutta harkinta-aikaa.

Kaikenlaisia muita seimivitsejä on kyllä jäänyt kauppaan. Ei minua oikein puhuttele katsella Joosefia ja Mariaa Eiffeltornin edessä kilistelemässä shamppanjaa.

Nämä mahtipontiset puiset tietäjät taas poimin mukaani saman tien Thüringenistä Saksasta. Heidän vieressään seisoivat myös joulupukki ja nuohooja, mutta jäivät sinne seisomaan.

Ystävät ovat joskus muistaneet minua erikoisilla tuomisilla. Tämä mini on hauska. Vieressä tuikkukynttilä antamassa osviittaa koosta.

Ja tämän suomalaisen puusta sahatun  asetelman olen laittanut vitriiniin lasioven taakse, koska jokainen sen käteensä ottanut pudotti saman tien kaikki irtonaiset osat siitä lattialle.

Seimi on niin tyypillinen ja yleinen jouluaihe Aurinkorannikolla, että eipä paljon yllätä nähdä Pyhä perhe eläinten kanssa liikenneympyrässä.

Ja melkeinpä olisi voinut yllättyä ennemmin siitä, jos kukaan hiekkalinnojen rakentajista ei olisi keksinyt rakentaa seimeä.

Tykkäätkö sinä katsella seimiä Espanjassa? Oletko rakentanut seimen kotiisi? Olisi kiva kuulla kokemuksiasi.

Kävimme aiemmin Mollinan seimimuseossa, noin 70 km Malagasta. Siitä kirjoitin oman tekstin.

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Tuukka 2019-01-07 at 09:01

    Hienoja kuvia!

    • Reply espanjaan 2019-01-07 at 09:02

      Kiitos! Omia tavaroita tuli selattua uudelleen ihan kuviakin varten. Tykkään itsekin tuloksesta.

  • Reply Rosa 2019-01-13 at 22:26

    Kakkija on kyllä mielenkiintoinen hahmo. Luin tästä nyt ensimmäistä kertaa.

    • Reply espanjaan 2019-01-14 at 15:10

      Kiva kun kävit lukemassa ja kommentoit. Kakkija on melko uusi hahmo minullekin, hauska ja mielenkiintoinen kyllä. Ja näyttää siltä, että vähän ristiriitainenkin, jotkut eivät tykkää.

    Leave a Reply


    Find us on Facebook