Sarajevo

Tulimme Sarajevoon ajaen Kroatiasta. Dakovon jälkeen meillä oli edessä rajanylitys Bosnia-Hertzegovinaan, joten siirryimme EU:n ulkopuolelle. Aikaa siihen ei kauan mennyt, edellämme oli vain pari autoa, mutta nyt tarvittiin sekä passit, green card että auton paperit, ja meiltä kysyttiin, mihin olemme menossa. Kun Juha vastasi: ”Sarajevoon”, kopissa istunut mies purskahti nauramaan ja hekotti vedet silmissä vielä, kun antoi meille passit takaisin. Meille jäi täysin arvoitukseksi, mistä tämä naurunpuuska johtui. Olemme ymmällämme vieläkin.

Etsiskelimme rajan ylityksen jälkeen sopivaa taukopaikkaa eväiden nauttimiseen. Varsinaisia levähdysalueita ei ollut, eivätkä tien varren pienet levikkeet  houkutelleet. Dobojssa äkkäsimme hienon näköisen kirkon kauempana rinteellä ja käännyimme sinne. Eipä vaisto pettänyt nytkään. Kirkon pihalla puiden alla oli mukava penkki, jossa oli rauhallista juoda kahvit ja syödä eväsleivät samalla katsellen kirkon mielenkiintoisia muotoja.

Kiipesin tietysti myös mäelle katsomaan siellä olevaa muistomerkkiä, mutta en ymmärtänyt kyrillisillä kirjaimilla kirjoitetusta teksistä, mitä katselin.

Otin sitten kuvia maisemasta ja kirkon pihalle jääneestä Juhasta.

Kirkko oli auki, upeita seiniä ihastellessa meni tovi.

Maisema muuttui vähitellen vuoristoisemmaksi. Lähestyimme Sarajevoa, joka on vuorten piirittämä.

 

Myös minareetteja alkoi näkyä enemmän maisemissa.

Ja taas oltiin uudellla loistavakuntoisella ja lähes tyhjällä tiellä.

Ajaessamme Sarajevoon katselimme uteliaina ympärillemme. Muistimme tämän talon edelliseltä käynniltämme noin 15 vuoden takaa. Talo on jätetty muistoksi sodan raunioista. Koivut ovat kasvaneet, sisäseisiin on ilmestynyt graffiteja lisää.

Sisääntuloväylän varrella oli myös paljon uutta. Hotelleja ja kiiltäviä toimistotaloja.

Navigaattorimme ei ollut pysynyt ajan tasalla, vaikka siihen oli ladattu keväällä uudet kartat. Se ohjasi sitkeästi oikealle kadulle, joka kuitenkin oli autoilta suljettu ajoestein. Lopulta jätimme auton parkkiin kaiken kaaoksen keskelle, etsimme majapaikkamme jalan ja tutkimme sinne kiertotien.

Onnistui, mutta aiheutti saman tien sen, että Google mapsin käyttö vei koko ulkomaandatakiintiömme hetkessä. Bosnia-Hertzegovinaan ei saa Telialta edes reissupakettia, joten meille tuli ongelma.

Valitsemamme majapaikka oli pieni uusi moderni rakennus ihan lähellä vanhaa kaupunkia. Ikkunamme on katutasolla noiden mustien autojen vieressä, mutta liikenteen melu jäi hyvin ikkunoiden ulkopuolelle.

Illasta näytti tulevan sateinen, mutta pilvien väistyttyä kiipesimme ylemmäs mäelle muslimien sodanaikaisen hautausmaan yläpuolelle ihailemaan auringonlaskua.

Seuraavan päivän käytimme Sarajevon kiertelyyn

Historiaa, väkivaltaa, arkea ja näkymiä

Mitäpä sanoisin Sarajevosta, jossa kävelimme tänään reilut 15 000 askelta? Onko se sotamuseo, joka säilyttää ikuisesti monenlaiseen väkivaltaan ja sotiin kytkeytyvän menneisyytensä? Onko sen tärkein anti ihanan tunnelmallinen vanha kaupunki ja sen kulttuuripääoma, jossa voi eksyä basaarikaduille ja nähdä rinnakkain elävät kirkot, synagogat ja moskeijat?  Vai onko Sarajevo moderni pääkaupunki asuinalueineen, raitiovaunuineen ja ostoskeskuksineen? Mitähän sarajevolaiset itse haluaisivat turistien ajattelevan, näkevän ja kokevan?

Sarajevo on vuorten ympäröimä ja siksi se pysyy pinta-alaltaan kohtuullisen pienenä. Sen pinta-ala on vain kolmisen kilometriä etelästä pohjoiseen ja kymmenisen kilometriä idästä länteen.

Sarajevo on historiassaan ollut usein keskeinen sotanäyttämö.  Muistan jo koulun historian tunneilta ”Sarajevon laukaukset” joka tarkoitti vuonna 1914 ensimmäiseen maailmansotaan johtanutta Itävallan kruununprinssin murhaa.  Ensimmäisessä maailmansodassa  Sarejevosta tuli osa Jugoslaviaa ja toisessa maailmansodassa Saksa valtasi Sarajevon. (Lisää historiasta Wikipediasta)

Jugoslavian liittotasavallan hajoamissodassa serbit piirittivät Sarajevoa vuosina 1992 – 1995. Piiritys kesti 3 vuotta, 10 kuukautta, 3 viikkoa ja 3 päivää. Kamala aika!  (Wikipedian perusteellinen artikkeli täällä) Piirityksen jäljet ovat nähtävissä monin paikoin vieläkin, ja turisteille näytetään sodan muistomerkkejä, kuten Tunnelimuseota ja  Srebrenican joukkomurhan uhreista koottua pysäyttävää valokuvanäyttelyä. Joukkomurhassa kuoli vuonna 1995 yli 8000 ihmistä. Ikuinen tuli on muistomerkki toisen maailmansodan uhreille. Se on Baščaršijasta lähtevän kävelykadun päässä.

Sarjajevon vanhan kaupungin suorittaminen kuuluu aloittaa Sebiljin aukiolta, jossa on vanha kaivo. Turistit ovat ristineet paikan pulutoriksi. Eikä syyttä.

Kokonaiset perheet leikkivät pulujen joukossa.

Turisteja kehotetaan myös juomaan lähteestä. Juha teki työtä käskettyä.

Itselläni oli vanhassa kaupungissa vähän sellainen tunne, että olen tullut napatuksi turistikatiskaan, jossa minulle tarjotaan syöttejä, jotka eivät maistu eivätkä houkuttele. Tämä on perinteinen Gazi Husrev-beg’in kauppahalli. Täältä pitäisi löytyä matkamuistoja vaativampaankin makuun. Ei löydetty, käveltiin ulos toisesta päästä. Tässä kohtaa erityisesti mietin, haluavatko sarajevolaiset juuri tällaista tarjota turisteille? Ja jos, niin kenelle? Tuskin eurooppalaiseen makuun ainakaan. Ja jos tämä on Sarajevo turisteille, se olisi vähän sama, kun Helsinki näyttäisi turisteille vain Kauppatorin, eikä edes kertoisi, että Espalla on lisää.

Juha katseli hetken kyllä paikallisen näköisiä soittimia.

Ja ymmärsin, että osa tarjonnasta on kovinkin taitavaa käsityötä, ja sillä tavalla kivaa katseltavaa.

Moskeijavierailu kuuluu turistin ohjelmaan myös. Mekin kävimme. Sarajevosta sanotaan, että se on hieno kaupunki, jossa kulttuurit elävät rinnakkain. Katukuvassa on kaikkea. En oikein tiedä, onko se rinnakkaineloa, kun eri uskontojen pyhäköt sijaitsevat samassa kaupungissa? Eri ihmiset niissä kuitenkin käyvät.

Kiltit turistit riisuivat kenkänsä ja piipahtivat moskeijan ovelle turisteille rakennettuun karsinaan vilkaisemaan sisään.

Turistien kuuluu myös muistaa Sarajevon merkitys ensimmäisen maailmansodan syntymisessä. Tässä kulmassa Itävallan prinssi Franz Ferdinand ammuttiin ja siitä se alkoi. Meidän perheen historiaekspertti poseeraa tässä lähellä latinalaista siltaa jo toista kertaa.

Kiertelimme hetken ja sitten  hyppäsimme kolmosen ratikkaan pienelle sightseeingille. Ihan kuin Helsingissä ennen vanhaan. Ratikkalippu maksoi noin 80 senttiä.

Jäimme pois, kun maisemat olivat tarpeeksi erilaiset, eli noin 2,5 km:n päässä. Sarajevo City Center kauppakeskus ja sen takana hotelli. Tällä alueella oli isoja hotelleja enemmänkin.

Melkein pikkuisen hävettää, mutta Juhalle tuli spagettinälkä, kun hän näki tämän. Olisi sitä varmaan Sarajevossa voinut maistaa jotain muutakin jossain muualla.

Kiertelimme tavallisen ruokakaupan hyllyjäkin. Aika helppoja juttuja täältä löytyisi.  Kauppojen hyllyt olivat täynnä ihan samoja merkkejä kuin muuallakin, paitsi tämä. Juhalle oma tuotemerkki. Katso tarkkaan! Monenlaisia Juha-nimisiä pussikeittoja löytyy.

Tänne halusin minä. Korkeiden ja komeiden kirkkojen ja minareettien sijasta moderni kaupunki kilpailee kiiltävillä torneilla. Avaz on maailman twist-torneista 12. korkein. Koneen hisseillä mentiin 36. kerrokseen.

Juha jäi taas mieluummin sisälle odottelemaan, kun itse menin ulos katsomaan maisemia parvekkeelta. Korkean paikan kammo aina vähän rajoittaa.

Voisin itse ehkä sanoa, että tämä oli tämän päivän kohokohta. Ihanat maisemat! Vuorenrinne täynnä taloja joka suuntaan.

Tämän kuvan zoomasin siitä hautausmaasta, jolla kävelimme eilen. Edessä vanha kaupunki, joka täältä katsoen näytti tosi pieneltä alueelta. Tämä kuva on siis otettu noin kolmen kilometrin päästä.

Täältä näki myös sen, miten paljon Sarajevossa on uutta ja korkeaa.

Vuorten takaa näytti tulevan jo lisää sadepilviä. Pikkuisen  satoi vähän väliä.

Tulimme sateen alta hetkeksi sisään toiseen kauppakeskukseen. Kauppakeskus oli ihan verrattavissa vastaaviin. Samat merkit. Oli Desiqual, Stradivarius, Bershka, Lindex. Zara, Massimo Dutti, Ecco jne.

Kadulla oleva läiskä on nimeltään Sarajevon ruusu. Se on asfalttiin punaisella betonilla täytetty jälki siinä, missä kranaatti räjähti tai mihin luoti osui ja usein joku kuoli. Sarajevon uusilla kaduilla näkyi näitä siellä täällä. Siellä olivat ne kuuluisat tarkka-ampujien kohteet.

Seuraavissa kuvissa oleva muistomerkki on nimeltään särkynyt sydän. Se on sodan aikana kuolleiden lasten muistomerkki. Sarajevossa oli piirityksen aikana 65-80 000 lasta, joista 40% oli tarkka-ampujien kohteena, 51% näki jonkun ammuttavan, 39% näki perheenjäsenensä ammuttavan ja 19% todisti joukkomurhan. Vähemmästäkin sydän särkyy ja turistikin itkee. Mietin pitkin päivää hiuksenhienoa eroa näiden muistomerkkien esillä olemisesta turistiesitteissä. On tietysti tärkeää muistaa sodan kauhut ja opetukset ja kunnioittaa uhreja. Mutta haluaako nykysarajevolainen, että turisti kulkee vain hautausmaalta ja muistomerkiltä toiselle?

Muistomerkin viereen pylväisiin on kirjoitettu kaikkien murhattujen lasten nimet. Laskeskelimme, että vuonna 1992 omat lapsemme olivat 14, 11, 9 ja 5-vuotiaita. Heidän ikätovereitaan. Tapahtumasta tulee jotenkin konkreettinen, kun ajattelee, että lapsen elämä päättyi siihen. Hän oli jonkun äidin ja isän lapsi. Voi olla, että äidin ja isänkin elämä päättyi juuri siihen. Sarajevon uhrit olivat todella usein siviilejä.

Uudemmallakin puolella oli vanhoja moskeijoita. Tännekin olisi ollut lupa mennä sisään, mutta kun ei oltu turistialueella, täällä ei oltu varauduttu lainahuiveilla tällaisia vajaasti pukeutuneita turistinaisia varten. En voinut.

Jalkojen pesu olisi pitänyt tehdä tässä.

Kävelimme takaisin vanhaa kaupunkia kohti pitkin joen rantaa. Miljacka-joen yli on useita merkittäviä siltoja. Vasemmalla tässä on yliopisto, oikealla Serbian ja Iranin suurlähetystöt.

Tuon  sillan nimi on Festina Lente. Kiiruhda hitaasti. Musiikinopettajamieheni pahoitti mielensä, kun taustalla oleva hieno rakennus oli nimeltään Academy of fine arts eli siis taideyliopisto ja sanoin sen tarkoittavan kuvataideakatemiaa.

”Onko paikallinen Sibelius-Akatemia siis Academy of less fine arts?” 

Ortodoksiseen kirkkoonemme olleet tervetulleita ollenkaan. Mies ovella pudisti päätään ja viittoi pois. Oli siellä kohta messu alkamassa, mutta entä jos olisimmekin halunneet jäädä sinne? Ei olisi ollut meille ollenkaan vieras ajatus, olemme usein tehneet niin.

Nappasin ovelta muistoksi kuitenkin kuvan. Käteni suojasta pienellä kameralla, ihan salaa.

Seuraavassakin kirkossa, eli Pyhän Sydämen kappelissa (Vapaa käännökseni alkuperäisestä The church of the Sacred Heart of Jesus) oli ovella mies, joka sanoi, että kirkko on kiinni. Juha kyllä tiesi, että se on vielä viisi minuuttia auki, mutta ei sanonut mitään. Kun sitten kävelimme takaisin kirkon eteen katsomaan ilmoitustaululta, milloin seuraava messu olisi, mies viittoi meidät takaisin ja sanoi: ”Two minutes, welcome.” Oli nätti kirkko, kiva, että päästiin sisälle.

Mitä sanoisin lopuksi Sarajevosta? Se on todella monipuolinen, sekä historiallisesti että kulttuurisesti tärkeä kaupunki. On hyvä ymmärtää sen historia, nähdä eri sotien kauhujen merkit, ja kiertää muistomerkit. Osan niistä kiertelimme vuosia sitten ensimmäistä kertaa käydessämme, emmekä niihin nyt palanneet. Esimerkiksi huoltotunneli lentokentän lähellä, laajat hautausmaat ja joukkomurhien valokuvien näyttely antavat näkökulmaa asioihin. On kuitenkin myös todella hyvä nähdä, että se on modernien ihmisten kotipaikka, jossa he menevät töihin, ostavat merkkivaatteita, ajavat raitiovaunuilla, rakentavat ja asuvat. Lapset käyvät  koulua ja tavallisista kaupoista ostetaan tavallista ruokaa.

Ja ikuinen tuli palaa muistuttamassa, että sotaa ei kukaan toivo koskaan enää.

 

Sarajevon jälkeen aloimme lähestyä päämääräksemme ottamaamme Montenegroa. Ensin olimme ajatelleet ajaa rannikolle ja Kroatian kautta Montenegroon, mutta totesimme tuollaisen mutkan turhaksi ylimääräisine rajanylityksineen, joten lähdimme itään ja kohti Focan kaupunkia, josta jatkoimme rajanylityspaikalle Scepan Poljeen ja sieltä seuraavaksi katsomaamme kohteeseen Pluzineen ja seuraavina päivinä tutustuimmekin Montenegron luontokohteisiin. Tämä oli yksi antoisimmista osista matkaamme.

Matka jatkuu täällä:

Sarajevosta Montenegoon ja Durmitoriin.

Käy tykkäämässä Facebook sivustostamme Espanjaan, Espanjassa, Espanjasta, niin saat tiedot uusista teksteistä. Seuraavat tekstit tulevat tutusti Espanjasta jälleen. Tykkäysnappula löytyy sekä ala- että sivupalkista.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

14 Comments

  • Reply heidi 2018-11-12 at 14:35

    Voi, Sarajevo! Vietimme siellä viime vuonna noin viikon ja rakastuin täysillä. Asuimme ihanan vanhan hipin omistamassa hostellissa noin 20 minuutin kiipeämisen päässä ns. ytimestä. Olimme varanneet perus neljän hengen huoneen, mutta kun hän näki että matkustamme kahden pienen lapsen kanssa saatiinkin samaan hintaa pieni asunto <3 Sarajevon vanhakaupunki oli toki ihana, ja toi mieleen Istanbulin. Eniten pidin kuitenkin lähiöalueista. Kävelimme yhtenä päivänä noin tunnin päähän etsien kehuttua lasten leikkipaikkaa. Sitä ei kyllä koskaan löytynyt, mutta löysimme ihanan kerrostalolähiön jonka vihreällä sisäpihalla oli ravintoloita ja, leipomo ja vieressä kiva leikkipaikka. Kaipuu jäi kyllä takaisin!

    • Reply espanjaan 2018-11-12 at 21:28

      Mekin asuimme ensimmäisellä matkallamme monia vuosia sitten noin puolen tunnin kiipeämisen päässä ihan ytimestä ja silloin viivyimme useita päiviä. Minustakin kannattaa todellakin kulkea myös aivan muualla kuin vanhassa kaupungissa ja sotamuistomerkeillä.

  • Reply VEERAPIRITA / Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa 2018-11-13 at 18:42

    Sarajevo on kyllä mielenkiintoinen kaupunkilomakohde, tykkäsin itse kun kävin pari vuotta sitten tuolla. Montenegro -postauksia jään odottamaan innolla, mainio maa.

    • Reply espanjaan 2018-11-13 at 19:18

      Hei, Montenegro-postauksetkin ovat valmistuneet tällä viikolla, löydät artikkelit jo blogista. Ainakin hakusanalla Montenegro. Kirjoitin erikseen Durmitorista, Podgoricasta ja Kotorista kolme juttua, yhden kaupungista, yhden reissusta Lovceniin ja yhden Kotorin lahden kiertämisestä. Toivottavasti löydät. Nuo paikat olivat ihania! Montenegro on mainio maa.

  • Reply Pirkko / Meriharakka 2018-11-16 at 09:03

    Kiva palata alkusyksystä tekemämme Balkanin kierroksen maisemiin. Olimme Sarajevossa kolmisen päivää, mutta näemmä olemme onnistuneet näkemään aika pitkälti samoja kohteita kuin tekin. Ja tietysti jotain muutakin, kuten vaikka hylätyn kelkkaradan, mutta toisaalta emme oikeastaan käyneet kaupungin uudella puolella lainkaan.

    • Reply espanjaan 2018-11-16 at 09:57

      Kiitos kommentistasi. Seurailinkin teidän Zagreb – Sarajevo – Podgorica -matkaa, taisimme jossain kaupungissa olla lähes samaan aikaan, muistaakseni Zagrebissa. Meillä oli aikaa enemmän ja toisaalta Sarajevossa ja Zagrebissa emme olleet ensimmäistä kertaa. Kyllä näissä kokemista riittää. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä itse ajattelet Sarajevon luonteesta turistikohteena.

  • Reply Sari /matkalla lähelle tai kauas 2018-11-16 at 15:50

    Melkoisen kattava ja koskettava postaus Sarajevosta. Vaikuttava on tuo kuva hautausmaasta, joka on otettu kukkulalta.

    • Reply espanjaan 2018-11-16 at 16:13

      Kiitos kommentistasi! Tuo hautausmaa oli todella koskettava myös siellä kävellessä. Hautkivissä olevat nuorukaisten syntymävuodet osoittivat, että suuri osa menehtyneistä oli parikymppisiä ja vähän yli. Katkenneita elämiä paljon.

  • Reply Anu / Matkataan Mutkitellen 2018-11-16 at 19:46

    Aika samaa reittiä kuljettu Sarajevoon noin 3 vuotta sitten. Sarajevo yllätti meidä kyllä täysin.
    Muistan hämärästi seuranneeni Marja-Liisa Hämäläisen hiihtoja Sarajevon olympialaisissa mutta paremmin muistissa oli Jugoslavian sota ja Sarajevon piiritys. Tällä kertaa mieleen jäi vain itämaiset basaarit. Tuntuu, että Sarajevo vaatii pidemmän visiitin ja useamman käyntikerran, ennen kun se oikeastaa aukeaa täysin. Teidän löytämät modernit kaupunginosat ja muistomerkit on meillä vielä täysin kokematta.

    • Reply espanjaan 2018-11-16 at 20:05

      Sarajevo tosiaankin yhdistyy monenlaisiin mielikuviin: Sarajevon laukaukset, Sarajevon piiritys, Sarajevon olympialaiset jne. Meille oli tällä kertaa uutta tuon modernin Sarajevon löytäminen, edes vähän. Luulen, että ensi kerralla (jos vielä se tulee) etsimme sitä vielä enemmän. Vaikka huikeita ovat museotkin, varsinkin sodasta kertovat, koska niistä pitäisi kai jotain oppia. Kiitos, oli kiva, että kommentoit!

  • Reply Stacy Siivonen 2018-11-17 at 11:24

    Minua on mietityttänyt Sarajevon laukaukset. Corbettilla on monimutkaisempi teoria, tai useita. Esimerkiksi kun oli tajuttu öljyn merkitys ja kuinka saksalaiset rakensivat rautatietä öljykentille Mesopotamiaan, niin pelättiin Saksan vahvistuvan liikaa ja siksi oli Saksa saatava sotaan ja häviämään se. En tiedä, kuuluiko siihen suunnitelmaan Venäjän romahtaminen.
    Jopas on outo maa, kun ihmiset eivät kelpaa tulla kirkkoihin! Lähinnä sellaista on ollut, jos on ollut häät tai jokin muu tilaisuus.
    Huivi on asia, joka kannattaa pakata reissuun aina mukaan, niin pääsee käymään kirkoissa, jos pääsee.

    • Reply espanjaan 2018-11-17 at 23:44

      Kiitos kommentistasi! Näissä maissa käyminen herättää kyllä aivan uuden uteliaisuuden tutustua historiaan ja sen eri teorioihin. Kaikki ei ole ollenkaan suoraviivaista. Ei Sarajevon tai Balkanin lähihistoriakaan. Me kauhistelemme kamalia ihmisyyden vastaisia tekoja tietämättä taustoja vielä kauempaa. Olen tuohon kirkkoon pääsyn estämiseen törmännyt joskus muulloinkin. Meiltä on kysytty, olemmeko tulossa messuun ja jos olemme sanoneet tulevamme, sitten on toivotettu tervetulleeksi. Ymmärrän kyllä tuonkin näkökulman. Joskus turistit käyttäytyvät niin törkeästi, että rajoituksella on varmasti oikeutetut syynsäkin.

  • Reply Merja / Merjan matkassa 2018-11-17 at 16:56

    Paljon olette ehtineet näkemään. Sarajevo on ollut mielessä ja katselin jo sinne lentoja ensi talvea ajatellen. Sitten tajusin, ettei sinne kannata talvella mennä jos haluaa maassa kierrellä enemmänkin ja nähdä vesiputouksia ym. Ne kun ovat talvella kiinni. Kevät voisi olla mukavaa aikaa Sarajevossa.

    • Reply espanjaan 2018-11-17 at 23:39

      Kiitos kommentistasi Merja! Luulen ihan samaa, jos haluat kierrellä luontokohteita, talvikuukaudet eivät oikein taivu siihen. Ainakin vuoristoisilla seuduilla on jopa lunta. Keväällä menisin. Ennen kuin turistit tulevat sankoin joukoin. Edellisen kerran olen ollut siellä kesäkuussa, sekin oli hyvä.

    Vastaa käyttäjälle Stacy Siivonen Cancel Reply


    Find us on Facebook